Oletko muuttanut rakkaasi takia muuhun maahan? Miten sopeuduit?
Muutin ulkomaille mieheni perässä. En kuitenkaan kotiudu yhtään. Miehenikin alkaa huolestua minusta, kun olen niin maassa. En jaksa opiskella kieltä, motivaatio pohjamudissa. Mietin kokoajan mitä ystävilleni tai perheelleni kuuluu. Välillä tietty on parempia päiviä.
Mulla on suomessa paljon ystäviä ja koira. Koiran ois tarkotus tulla tänne joulukuussa, mutta en millään jaksaisi odottaa sinne asti varsinkin kun koirani on pentu (täyttää 10 pv 1v).
Olen yrittänyt puhua miehelleni, jos mentäis ulos välillä hänenkin ystäviensä kanssa, koska toki tahdon saada ystäviä täälläkin. Hänellä ei kuitenkaan ole samallailla ysäviä kuin mulla. Pääasiassa hänen "ystävänsä" ovat naisia joiden kanssa hän on maannut, mikä kuvottaa mua vaikka oliskin menneitä.
Päivät olen yksin kotona kun mieheni käy töissä. Hän tulee yleensä 7 aikaan illalla ja lähtee ennen kuin herään. Kotiin tullessaan hän nukahtaa miltein heti, joten yhteistä aikaakin on hyvin vähän. Jokatoinen viikoloppu ollaan miehen vanhempien luona, jossa taas ei puhuta englantia ja oon iha ulkona kaikesta ja tunnen oloni pikkase epämukavaksi, vaikka vanhemmat ovatkin hyvin ystävällisiä ja haluavaisivat seurustella kovasti mun kans. Mut ehä mä ymmärrä yhtää mitä ne koittaa mulle sanua.
Toinen ongelma on se kun hän tahtoisi seurustella täysin vakavallavakavalla tavalla, siis lapsia tms, mutta mä en tosiaankaa tahdo tehdä lapsia täällä enkä tiedä vielä edes milloin sellaisee olisin valmis, oonhan vasta 19 v.
Muutin ulkomaille mieheni perässä. En kuitenkaan kotiudu yhtään. Miehenikin alkaa huolestua minusta, kun olen niin maassa. En jaksa opiskella kieltä, motivaatio pohjamudissa. Mietin kokoajan mitä ystävilleni tai perheelleni kuuluu. Välillä tietty on parempia päiviä.
Mulla on suomessa paljon ystäviä ja koira. Koiran ois tarkotus tulla tänne joulukuussa, mutta en millään jaksaisi odottaa sinne asti varsinkin kun koirani on pentu (täyttää 10 pv 1v).
Olen yrittänyt puhua miehelleni, jos mentäis ulos välillä hänenkin ystäviensä kanssa, koska toki tahdon saada ystäviä täälläkin. Hänellä ei kuitenkaan ole samallailla ysäviä kuin mulla. Pääasiassa hänen "ystävänsä" ovat naisia joiden kanssa hän on maannut, mikä kuvottaa mua vaikka oliskin menneitä.
Päivät olen yksin kotona kun mieheni käy töissä. Hän tulee yleensä 7 aikaan illalla ja lähtee ennen kuin herään. Kotiin tullessaan hän nukahtaa miltein heti, joten yhteistä aikaakin on hyvin vähän. Jokatoinen viikoloppu ollaan miehen vanhempien luona, jossa taas ei puhuta englantia ja oon iha ulkona kaikesta ja tunnen oloni pikkase epämukavaksi, vaikka vanhemmat ovatkin hyvin ystävällisiä ja haluavaisivat seurustella kovasti mun kans. Mut ehä mä ymmärrä yhtää mitä ne koittaa mulle sanua.
Toinen ongelma on se kun hän tahtoisi seurustella täysin vakavallavakavalla tavalla, siis lapsia tms, mutta mä en tosiaankaa tahdo tehdä lapsia täällä enkä tiedä vielä edes milloin sellaisee olisin valmis, oonhan vasta 19 v.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siis sä oot 19v ja olet muuttanut jo toiseen maahan ukon perässä kuin kauan olette tunteneet toisenne? Itse sain tyttäreni 18v ja olen yksinhuoltaja ja nyt olen 35v jos vaan mahdollista niin odota siihen asti kun olet hieman elämää nähnyt ja kokenut.
Vaikka sitä nyt tuntuisi että oot nii nniin rakastunut ja sinulla on avain ihana mies mutta kun tulevaisuutta ei voi ennustaa niin tutustukaa ensiksi aivan rauhassa opi kieli tutustu kulttuuriin saa ystäviä sieltä jne.
Sitten vasta kun olette vakavasti miettinyt hommat kuten uskonto (jos kummallakin on eri uskonto) raha asiat oletteko valmiita pysymään yhdessä tuli mikä tuli se vaatii todella paljon molemmilta.
Lapsen saaminen vaatii ainakin 18v eteenpäin joten mieti 18v siinä ehtis näkemään maailmaa ja tekemään luoja ties vaikka mitä joten rakas lapsi älä edes mieti lapsia jos tunnet että et ole valmis siihen.
Puhu miehesi kanssa ja sanot niin kuin sinusta tuntuu että et ehkä olisi vielä valmis mihinkään vakavampaan kuten lapsien tekoon.
Minkä takia pitää kituutaa itseään. Jätä mies ja muuta takaisin suomeen ,eihän sulla siellä ole minkäänlaista tulevaisuutta ,kuin olla katkera kotiäiti. Arvaan onko miehesi turkkilainen?
Saksalainen.
Saksalaiset miehet on sovinisteja, jotka mielellän sulkee äidin kotiin ,mutta juoksee itse joissakin Saksan lukemattomissa bordelleissa ja hieromoissa.
Jätä sellainen mies !
Pomoni, keski-ikäinen ukkeli, on saksalaistaustainen ja lohkaisi muka hyvänä vitsinä, että ainahan kotirouvat voi laittaa tekemään jotakin yksinkertaisia tehtäviä, missä tarvitsee painaa vaan jotain nappia. Hänen vaimonsa oli muuten suomalainen uranainen.
Ei pidä yleistää. Onko jokainen suomalainen mies juoppo ja/tai vaimon hakkaaja? eipä taida.
Totta.... mutta ikävä kyllä nykyään naiset ovat lähes yhtä väkivaltaisia kuin miehet. Melkein tasoissa ollaan. Tutkimuksen mukaan naisten väkivaltaisuus ei johdu miehistä.
Mitenhän on henkisen väkivallan kanssa? Luulen että naiset ovat siinä ihan eksperttejä verrattuna suomalaiseen mieheen. Nämä ovat ikäviä tosiasioita.
Aina on luultu että nainen on se "enkeli" mutta se onkin toisinpäin.
Oot vielä nuori, mieti haluatko katkeroitua, luulisi että suhteen alussa olisi kivaa ja että kumpikin välittäisi toisesta tosi paljon. Niin ei taida "ukkosi" ajatella. Ikävää on jos katkeroidut, se merkitsee aina naisen kohdalla sitä että aletaan yleistämään, "jokainen mies on sika". Tosin älykäs nainen ei niin tee.
Mitä tarkoitat tällä: "Niin ei taida ukkosi ajatella" ?
"täyttää 10 pv 1v"
- ja mitähä tää tarkoittaa? 10 päivää 1 vuosi? Vuosi ja 10 päivää?
Kymmenes päivä täyttää vuoden :)
Ja tämä mies ei todellakaan ole mikään sovinisti. Kaikkea muuta. Siksipä mä tänne kirjotinkin. Voittaako rakkaus sittenkään kaikkea?
Ahaa, eli sitten se kirjoitetaan "10.10, täyttää vuoden" tai "10.11. täyttää vuoden." Alle kymmenen (10) lukusanat kirjoitetaan aina kokonaan, eli ei lyhennetä. Kuukausi on myös hyvä mainita.
Elämässäsi on tapahtunut suuria muutoksia ja pyrit nyt tiedostamata taistelemaan näitä muutoksia vastaan. Jokaiselle ulkomaille muuttavalle tulee jossan vaiheessa kulttuurishokki, kun kaikki ei olekkaan niinkuin Suomessa. Olet luultavasti asunut Saksassa vajaan vuoden, jos Suomeen jäänyt koirasi on tuon ikäinen. Vuosi on aika otollinen aika kulttuurishokille.
Saksa on kielenä looginen ja helppo oppia jo viikossa niin, että pärjäät kaupassa ja anopin luona. Puhumalla saksaa ja käymällä ulkona ominpäin löydät varmasti uusia ystäviä. Tsemppiä kielenopiskeluun.
Nykyihmisen, varsinkin korkeammin koulutetun elämä on semmoista että aamulla lähdetään töihin kukonlaulunaikaan ja illalla palataan kotiin vasta kun kaikki työt on saatu tehtyä. Älä syytä miestäsi siitä, että hän tekee paljon töitä teidän molempien puolesta.
Jos ei muu auta ja tilanne tuntuu toivottomalta, voit aina kutsua ystäviäsi käymän Suomesta tai vierailla itse Suomessa. Pieni hetki sydänystävänkanssa tekee mielelle ihmeitä. Suomenkielinen keskustelu täällä suomi24:ssa auttaa myös varmasti koti-ikävään.
En syytäkkään miestäni tästä. Harmia pikemminkin aiheuttaa kun hänkin alkaa jo stressaantumaan mun olotilasta.
Hän on todella välittäväinen ja sydämmellinen ihminen. Huomaa musta heti tunnevaihtelut. Keskustelu on helppoa hänen kanssaan.
Hän on alkanut melkein jo elämään siinä, että joku päivä mä lähen takasin.
Kiitos rohkaisusta, tälläistä tekstiä mä kaipasinkin :)
Minusta hän ei välitä sinusta tippaakaa jos luuhaa työssä niin pitkään ja ainoa kaverit hänellä on ne naiset joita hän on pannut.... olet todella sokeana rakkaudesta sellaiseen joka ei sinusta välitä...... normaalia kun suomalainen nainen tapaa ulkomaalaisen miehen..... ja säälittävää.
Nyt sanoisin et puhut täyttä pskaa. Hän on projekti päällikkö ja työtä on enemmän kun aikaa. Hän on ottanut vapaapäiviä töistä ihan vaan mun takia ja ilmottanu töihin et on sairaana. Hän myöskin välillä tulee aikaisemmin töistä kotiin vaikka töitä ois ollu vielä. Sitten joutuu vaihtoehtosesti korvaamaan ja tekemään pitempää päivää. Plus pelkästään töistä matkustaminen kestää julkisilla tunnin ja meillä ei ole autoa. Ja sanootaisiko näin että hän välittää musta enemmän ku minä hänestä, kun rehellisiä ollaan. Hän on valmis muuttamaan jopa suomeen mun takia, mutta vuoden päästä.
Ikä ei aina kerro kaikkea.
Muutin itse Saksaan miehen (ei saksalainen) työn perässä jokunen vuosi sitten ja kyllähän se sopeutuminen oli alussa hankalaa ja noin vuoden olon jälkeen oli todella musta ajanjakso, mutta siitä se sitten lähti kohenemaan. Vinkkeinä sanoisin: hanki äkkiä jotain harrastuksia tai vaikka osa-aikainen työ, jossa pääset ihmisten ilmoille. Hankkiudu paikallisten suomalaisten piireihin, saat vertaistukea. Kielenopiskeluun tulee välillä intoa, välillä on pakko vähän höllätä, opit kuitenkin varmasti ajan kuluessa saksaa, tästä on turha stressata. Kun olet vain 19- vuotias, niin kannattaisi varmaankin hankkiutua pikapuoliin myös opiskelemaan, koulutus on hyvä olla olemassa ja saksalainen koulutus on käyttökelpoinen monissa maissa.
Joo kannattaa mennä opiskelemaan, saat tekemistä ja kavereita sieltä! Koita hakeutua myös paikallisten suomalaisten seuraan, mutta älä eristäydy kokonaan saksalaisista.
Voin ainakin vähän kuvitella miltä susta tuntuu... Itse lähdin sun ikäisenä Italiaan au pairiksi, ja tarkoitus ja uho oli kova olla AINAKIN vuosi maassa, mutta vähintään puoli vuotta. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vaikka Euroopan sisällä oltiin, niin maa tapoineen ja kieli oli sen verran outoja, että koti-ikävä tuli muutamassa viikossa, enkä myöskään sopeutunut italialaiseen mentaliteettiin, en sitten millään. Kotia siis tuli "maitojunalla" lähtö paljon aiemmin kuin alunperin oli tarkoitus...
Oletin lähtiessä että maassa puhutaan englantia yleisesti, mutta olipa shokki kun tapasin sen parin kuukauden aikana ehkä yhden ihmisen joka puhui englantia edes jonkin verran! Isäntäperheessä puhuttiin vain italiaa, mitä nyt perheen mamma jonkin verran espanjaa jota olin lukiossa opiskellut. Ensimmäiset viikot olin siis tosi yksin ja ummikkona. Minua ei ymmärretty enkä minä ymmärtänyt mitä minulle puhuttiin ja mitä minulta odotettiin :// Sukset meni siis ristiin useasti ihan kielimuurin vuoksi. Muutamassa viikossa piuhat päässä alkoi yhdistyä jonkin verran ja aloin yllätyksekseni ymmärtää mitä minulle puhuttiin. Ja uskalsin itse haparoiden yrittää italian puhumista. Mutta oli se kyllä hankalaa, ja varsinkin linnunpesässä kasvaneelle tytölle aikamoinen kulttuurishokki!
Sympatiani ovat siis täysin puolellasi ja kehottaisin vain rohkeasti hakeutumaan ihmisten ilmoille ja kuuntelemaan saksaa ja opiskelemaan sitä vaikka sanan kerrallaan. Aika nopeasti saattaa käydä niin kuin minulle, että kun kieltä kuulee aikansa, niin yhtäkkiä sitä alkaa ymmärtää. Aina on helpompaa kun ei tunne itseään ihan ulkopuoliseksi kielellisten syiden vuoksi. Kai voit lähteä itseksesi kuljeskelemaan kaupungille, kahviloihin jne? Älä missään nimessä jää enää nököttämään pelkästään kotiin. Hulluksihan siinä tulee. Eikös saksalaiset osaa englantia kuitenkin ihan järjestään, joten toivon että löydät juttukaverin tai ystävän, ettei ihan yksin tarvitse päiviään viettää.
Olen asunut Englannissa kohta 5 vuotta. Ensimmäisenä vuotena koti-ikävä iski tosi kovaa ja huomasin että se vaan paheni kun kuuntelin esim. suomalaista musiikkia, vanhoja biisejä jotka toivat mieleen hyviä muistoja. Lopetin ihan tyystin suomalaisen musiikin kuuntelun vähäksi aikaa ja samoin vähensin esim. suomalaisten lehtien lukemista niin kuin tämän Suomi 24 lukemista myös. Yritin siis olla ruokkimatta koti-ikävää ja keskittyä Englannin asioihin ja kiinnostua niistä. Tämä auttoi minulla pahimman yli.