onko rakkautta enää

Siis en aikoinaan uskonut, kun sanottiin eron johtuvan aviopuolisoiden eri suuntiin kasvamisesta, mutta nyt uskon, meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset, ei minä en jaksa edes vihata häntä, toivon vain, että joku löytäisi hänet itselleen.

eeva kirjoitti:

Siis en aikoinaan uskonut, kun sanottiin eron johtuvan aviopuolisoiden eri suuntiin kasvamisesta, mutta nyt uskon, meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset, ei minä en jaksa edes vihata häntä, toivon vain, että joku löytäisi hänet itselleen.

en tarkoittanut yleistää mitenkään...pallo hukassa itelläkin kuten huomaat.
Mutta välillä kauhistun itseäni kun huomaan, kuinka rakkauteni,jonka piti kestää kuolemaan asti,hiipuu pikkuhiljaa kun tarpeeksi lujaa isketään.
Jos tässä nyt ero tulee,kuten alkaa vahvasti näyttää,voin sanoa,että niin todella kävi,rakkaus kuoli...tai enkö ollut tarpeeksi vahva tahtomaan....onko pakkokaan olla...mitä kaikkea pitäisi kestää rakkauden nimissä.
Välillä olen sillä mielellä,etten välitä enkä halua olla mieheni kanssa missään tekemisissä...joten ehkäpä polut ovat eri suuntiin lähteneet.
Ihmettelen,kuinka tässä kävi näin.

päivi kirjoitti:

en tarkoittanut yleistää mitenkään...pallo hukassa itelläkin kuten huomaat.
Mutta välillä kauhistun itseäni kun huomaan, kuinka rakkauteni,jonka piti kestää kuolemaan asti,hiipuu pikkuhiljaa kun tarpeeksi lujaa isketään.
Jos tässä nyt ero tulee,kuten alkaa vahvasti näyttää,voin sanoa,että niin todella kävi,rakkaus kuoli...tai enkö ollut tarpeeksi vahva tahtomaan....onko pakkokaan olla...mitä kaikkea pitäisi kestää rakkauden nimissä.
Välillä olen sillä mielellä,etten välitä enkä halua olla mieheni kanssa missään tekemisissä...joten ehkäpä polut ovat eri suuntiin lähteneet.
Ihmettelen,kuinka tässä kävi näin.

Tällä hetkelläkin olen yksin ja nautin tästä, on rauhallisempi olo, vaikka en tiedä missä mies iltaa viettää, enkä välitäkään, mutta ahdistava olo iskee heti kun hän tulee kotiin, ei taida olla terveellä pohjalla tämäkään liitto.

eeva kirjoitti:

Tällä hetkelläkin olen yksin ja nautin tästä, on rauhallisempi olo, vaikka en tiedä missä mies iltaa viettää, enkä välitäkään, mutta ahdistava olo iskee heti kun hän tulee kotiin, ei taida olla terveellä pohjalla tämäkään liitto.

Moi eeva!Ei kannatta olla sellaisessa avioliitossa jossa on koko ajan ahdistava olo.Ehkä tunteet toiseen ihmiseen ovat jäähtyneet,tai ei niitä ole ehkä kunnolla ollutkaan.Katso ympärille..... .maailma on täynnä ihania miehia.etsi se oikea itselles.Anna elämänvirran viedä.Älä jää murehtimaan.

Niin, olisko tosiaan parempi lopettaa suhde joka ei toimi kuin jäädä siihen pettämään itseään ja sitä toista osapuolta? Ansaitseeko sellaista kukaan?

käppyrä kirjoitti:

Niin, olisko tosiaan parempi lopettaa suhde joka ei toimi kuin jäädä siihen pettämään itseään ja sitä toista osapuolta? Ansaitseeko sellaista kukaan?

..tajuamaan, että on elänytkin harhaluulossa, että kaikki on hyvin, että pitää sietää puolison ivailut, törkeät teot, minua koskevat vähättelyt, on kuvitellut, että se on rakkautta, mutta jos se murskaa sisintäni samalla ja tuhoaa minut, silloin kyseessä ei ole todellista rakkautta, onko sitä edes olemassakaan...?

eeva kirjoitti:

..tajuamaan, että on elänytkin harhaluulossa, että kaikki on hyvin, että pitää sietää puolison ivailut, törkeät teot, minua koskevat vähättelyt, on kuvitellut, että se on rakkautta, mutta jos se murskaa sisintäni samalla ja tuhoaa minut, silloin kyseessä ei ole todellista rakkautta, onko sitä edes olemassakaan...?

Noh, iva, vähättely, törkeät teot eivät kuulu kategoriaan: rakkaus ja sen ilmenemismuodot. Eipä siis ihme jos sisimmässä tuntuu murskatulle. Todellinen rakkaus on käsittäkseni jotakin muuta, ja tähän viitaten uskaltaisin väittää, että se on olemassa. Viimeaikaiset kokemukset asian tiimoilta tosin puuttuvat...

Mutta tiedä se että parempaakin on olemassa kuin nuo kuvailemasi asiat, joten avaa vain silmät rohkeasti ja katso ympärillesi ja näet mitä tarkoitan...

eeva kirjoitti:

..tajuamaan, että on elänytkin harhaluulossa, että kaikki on hyvin, että pitää sietää puolison ivailut, törkeät teot, minua koskevat vähättelyt, on kuvitellut, että se on rakkautta, mutta jos se murskaa sisintäni samalla ja tuhoaa minut, silloin kyseessä ei ole todellista rakkautta, onko sitä edes olemassakaan...?

aivanhan puhut kuin mun ajatuksiani...elin harhaluulossa,että kaikki on okei.Mutta nyt-olen ollut täydellinen kusipää mieheni mielestäni ja ansaitsin tulla petetyksi.
Vähättely ja ivailu ovat kuuluneet asiaan aina mutta olen ne niellyt(ulkonäkö,osaamiset ym)
luullen,että rakkaudesta se hevonenkin potkii...
samoin tällä hetkellä olen rauhallinen ja jopa onnellinen kun mies ei kotona mutta heti kun astuu sisälle,iskee ahdistus ja pelko,mitä paskaa sieltä nyt päälle heitetään.
pelkään,että menee itsetunto ton miehen kanssa,jota luulin rakastavani.Mutta taidankin pelätä häntä ja vikistä tossun alla.

päivi kirjoitti:

aivanhan puhut kuin mun ajatuksiani...elin harhaluulossa,että kaikki on okei.Mutta nyt-olen ollut täydellinen kusipää mieheni mielestäni ja ansaitsin tulla petetyksi.
Vähättely ja ivailu ovat kuuluneet asiaan aina mutta olen ne niellyt(ulkonäkö,osaamiset ym)
luullen,että rakkaudesta se hevonenkin potkii...
samoin tällä hetkellä olen rauhallinen ja jopa onnellinen kun mies ei kotona mutta heti kun astuu sisälle,iskee ahdistus ja pelko,mitä paskaa sieltä nyt päälle heitetään.
pelkään,että menee itsetunto ton miehen kanssa,jota luulin rakastavani.Mutta taidankin pelätä häntä ja vikistä tossun alla.

mikä siinä on, että minäkin pelkään tuota ihmistä, siksihän mulle on niin yks hailee, meneekö se toiselle naiselle vai ei, mutta toisaalta oon kokenut, että hänellä on niin huono itsetunto, että sitä pitää pönkittää mua ivaamalla ja vähättelemällä, rakkauden nimissä kestää yllättävän paljon henkistä väkivaltaa mutta missä menee se rakkauden nimissä yrittämisen raja, sillon kait kun alkaa itsellä olla niin paha olo.

eeva kirjoitti:

mikä siinä on, että minäkin pelkään tuota ihmistä, siksihän mulle on niin yks hailee, meneekö se toiselle naiselle vai ei, mutta toisaalta oon kokenut, että hänellä on niin huono itsetunto, että sitä pitää pönkittää mua ivaamalla ja vähättelemällä, rakkauden nimissä kestää yllättävän paljon henkistä väkivaltaa mutta missä menee se rakkauden nimissä yrittämisen raja, sillon kait kun alkaa itsellä olla niin paha olo.

niimpä.kun olen joillekin hyville ystävilleni kertonut,miten mieheni kohtelee ja suhtautuu minuun,he ovat olleet aika järkyttyneitä ja kehottaneet häippäsemään...sitä sokeutuu omaan elämäänsä ja turtuu ja tottuu.Pitäs pystyä tarkastelemaan asioita vähän sivullisena,niin näkis paremmin.

päivi kirjoitti:

niimpä.kun olen joillekin hyville ystävilleni kertonut,miten mieheni kohtelee ja suhtautuu minuun,he ovat olleet aika järkyttyneitä ja kehottaneet häippäsemään...sitä sokeutuu omaan elämäänsä ja turtuu ja tottuu.Pitäs pystyä tarkastelemaan asioita vähän sivullisena,niin näkis paremmin.

päivi, nyt me teemme omat johtopäätöksemme ja alamme katteleen maailmaa uusilla silmillä ja uudella mielellä, rohkeutta kummallekin tehdä se mitä tarvitsee ja viisautta sen toteuttamiseen, eikös vain, elämää on aidan toisellakin puolen.

eeva kirjoitti:

päivi, nyt me teemme omat johtopäätöksemme ja alamme katteleen maailmaa uusilla silmillä ja uudella mielellä, rohkeutta kummallekin tehdä se mitä tarvitsee ja viisautta sen toteuttamiseen, eikös vain, elämää on aidan toisellakin puolen.

kiitti rohkaisusta!
viisautta ja rohkeutta tässä tarvitaan mutta ei anneta periksi.
voimia myös sulle,eeva.