Ihminen jolla vielä aikuisenakin kateus kukoistaa on jäänyt vaille jotain elämässään. Minä en ole itse koskaan kadehtinut ystäviäni enkä muitakaan ihmisiä sillä olen saanut kasvatuksen jossa on painostettu sitä että kateus ei johda mihkään, vie energiaa ja ei tuota minkäänlaista positiivista tulosta asianomaiselle eikä sille jota kadehditaan.
Jos jollain on paljon rahaa niin miksi kadehtia, sitä voi hommata itsekkin, jos jollain on rikkaat vanhemmat niin se ei merkitse että hänen elämänsä olisi ilman ongelmia, jos joku on kaunis niin sekin on katsojan päätettävissä, kaikki negatiiviset ajatukset ihmisen mielessä ovat luonne kysymys , miksi heidät on kasvatettu, oliko vanhemmat jo sitä sorttia että opettivat lapsensa kadehtimaan muita, mielestäni on niin helppo täyttää omat toiveensa, jos haluat hienon auton niin hommaa se sillä se mitä todella haluaa antaa voimia keksiä keinot miten sen saa, työllä ja kovalla tahdolla. Ei syyllistetä niitä joilla on "paremmat" lähtökohdat elämässä vaan toimitaan itse että saamme sen mitä niin kadehdimme. tarkoitan sielunrauhaa.
Jos jollain on paljon rahaa niin miksi kadehtia, sitä voi hommata itsekkin, jos jollain on rikkaat vanhemmat niin se ei merkitse että hänen elämänsä olisi ilman ongelmia, jos joku on kaunis niin sekin on katsojan päätettävissä, kaikki negatiiviset ajatukset ihmisen mielessä ovat luonne kysymys , miksi heidät on kasvatettu, oliko vanhemmat jo sitä sorttia että opettivat lapsensa kadehtimaan muita, mielestäni on niin helppo täyttää omat toiveensa, jos haluat hienon auton niin hommaa se sillä se mitä todella haluaa antaa voimia keksiä keinot miten sen saa, työllä ja kovalla tahdolla. Ei syyllistetä niitä joilla on "paremmat" lähtökohdat elämässä vaan toimitaan itse että saamme sen mitä niin kadehdimme. tarkoitan sielunrauhaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja onpas sekava teksti, josta ainoastaan yhdestä lauseesta voisin kommentoida: joo ei ole kateus kyllä normaalin helmasynti. Onneksi mut ja luonteeni elämässäni tuntevat ( niihin ei kuulu Suomi24:ssa kirjoittelevat ainakaan tietoni mukaan), tietävät, että esim. mä olisin viimeinen ihminen kadehtimaan ketään - kauheen kiltti, kohtuullisen hyvästä perhetaustasta ja fiksut vanhemmat, hyvällä ulkonäölläkin sentään kohtuullisessa määrin paiskattu ja vielä akateemisesti fiksu koulutettu kouluja käynyt ihminen, joka ei elämässään ole miettinyt mitä muilla on, vaan että miten mä itseäni ihmisenä voin kehittää. Siksi on ystäviäkin ja siksi ainoastaan tällasissa netin nimettömissä sontapaikoissa joutuu lukemaan nimettömien jorinaa, jotka kuvittelee, että heidän arvoaan muka nostaisi ihmisinä statushierarkiassa, jos heillä olisi paremmat vaatteet ja talot ja autot, vaikkei kukaan voi ostaa yleissivistystä tai empatiaa, jos ei sellaista omaa. Älystä puhumattakaan.
Luin tekstin ja siinä ei ollut mitään sekavaa, ihan tavallinen mielipide kateudesta. Lyhyesti sanottuna ihmisen oma tahto päättää mitkä asiat ovat hänelle itselleen tärkeitä ja hyvin relevantti mielestäni. Olitkos sinä nimimerkki "kommentti"omalla nimelläsi sontapaikassa. Taisi lipsahdella hieman sanoja joita koulutettu ihminen ei sanele. Minä olen kanssa hyvän näköinen ja kodissani ei myöskään valittamista, kuten ei toisten mielipiteissäkään, sillä koulutettuna olen oppinut ajattelemaan mitä teksti tahtoo kertoa, eikä tulisi mieleenikään sanoa jonkun ihmisen mielipidettä sekavaksi. Ja näytät pyörivän täällä sontapaikoissa antamassa kommenttejasi.
Mendax eikä mikään muu.
Excuso
olen samaa mieltä kanssasi. ihmetyttää miksi noin koulutettu ihminen täällä ylipäänsä on ? ja missä se koulutus näkyy jos ei ole oppinut arvostaan toisen ihmisen mielipidettä ? siinä näkyy kateus ehkä kirjoitus sattui suoraan naulan kantaan ? missähän hänen empatiansa on ?
asiallinen keskustelu kehittää jokaista ihmistä ja meistä ei tule koskaan valmiita. aina voi oppia jotain uutta ja kehittyä.
kyllä minullakin on eri kokemus akateemisesti koulutetuista. ajatteles jos tuomarit ja asianajajatkin käyttäisivät "sontapaikka" kieltä ?
en tiedä onko kateus luonnehäiriö mutta ikävä puoli monessa ihmisessä ja jota näkee melkein päivittäinen. ja syitä kateuteen tuntuu löytyvän, kaiken näköinen selän takana puhuminen ja tekeminen on jonkin näköistä kateutta toista kohtaan. kun ollaan omaan elämään tyytymättömiä niin ei suoda toisellekkaan mitään hyvää... olen kokenut sen niin monta kertaa ja aina pettymys on yhtä suuri. en ole edes onnistunut elämässä mitenkään paremmin kuin muut mutta kuitenkin olen tullut siihen tulokseen että kateudesta tuo käytös johtuu.
totta on että asiat ei monesti ole niin kuin ulospäin näkyy. raha ei tuo onnea vaan sen saa ihan muita teitä. tasapainoinen ihminen saa onnen elämän arjesta. itse saatan tuntea onnea vain siitä kun saan mennä nukkuun ja tiedän että on turvallinen olo ja mikään ei uhkaa minua.
materialistit ovat onnelisia hetken tuhlattuaan rahaa... sen jälkeen tyhjyys jatkuu.
Kateus on aina vihastuttanut minua, koska en omaa sellaista puolta itse. Toisinaan olen törmännyt siihen, että joku voi olla kateellinen aivan mitättömästä asiasta. Monasti syy on kateuden kohteessa, mutta tässä ei ole siitä kyse. En ole provosoiva ihminen enkä edes halua olla.
Koulutus ei tuo onnea, eikä edes rahaakaan välttämättä. Ainoa hyöty siitä on ihmisellle, joka ei muuten omaa tarpeeksi itsetuntoa. Ilman koulutustakin pärjää ja jopa hyvin. Kaikki riippuu siitä, miten tuot itsesi markkinoille esim. työelämässä. Taidot ja älli ratkaisevat.
Ulkonäkö on plussaa, muttei ratkaisen mitään muuten kuin pinnallisissa duuneissa ja kaveripiireissä. Ihmiset jotka arvioivat ulkonäön perusteella, voi jättää omaan sarjaansa, siis niiden sarjaan joilla ei lopulta ole enää ketään ystävää.
Olen itse saanut kaiken mitä olen ikinä halunnut. Sain mutten lopulta enää nauttinutkaan. Mikään ei enää tuntunut miltään. Kaiken saavuttaminen ei kuitenkaan liittynyt koulutukseen tai rahaan. Olin onnenpekka, joka onnistui siinä mitä halusi. Rakkaus kuitenkin puuttui. Ilman sitä ei ole mitään!
Kyllähän sitä on jäänyt vaille elämässä vaikka mitä, onko siis ihme jos olen kateellinen? Kunnollista isähahmoa ei ollut ja akatkin on aina viitanneet kintaalla, kaverit käyttäneet vaan hyväksi... mitäpä tässä voi muutakaan kuin olla kateellinen kaikille niille kavereille joilla ollut onnellinen perhe-elämä ja tätä nykyä pyörittävät omaa perhettään.
Nykyään saatan olla ihan mukiinmenevän näköinen jne. enkä samanlainen ällöttävä tyylitön nörtti kuin nuorempana, mutta ei paljoa auta kun tuo katkeruus ja kateus on syönyt sisältä kaikki ja tuntuu etten muuta tunnetilaa olekaan.
Mielipide tuokin, mutta mitä tuohon otsikkoosi tulee, kateus on kaukana luonnehäiriöstä. Luonnehäiriö on jotain paljon syvempää, joka saattaa monesti oireilla mm kateutena, mutta ei se ikinä ainoa oire ole. No pientä pilkunviilausta, tekstisi pontti kuintenkin oli paljon muuta.
On totta että kateus ei tuota hyvää oloa itselleen tai muille, mutta pitänee muistaa että se on ihan luonnollinen tunne, eikä sitä koe ilman syytä. Kateutta ei vain voi painaa jonnekkin syvälle sisälleen, niin että muut eivät sitä huomaa, ja samalla itsekkin vain huiputtaa itseään. Kun se tunne tulee (en väitä että kaikille tulee, mutta useille tuon erilaisten lähtökohtien vuoksi aika normaali tunne), siihen pitäisi pyrkiä suhtautumaan objektiivisesti, eikä liikaa ruotia itseä siitä että näin tuntee. Kateudelle on aina jokin syy, ja se syy harvoin on itse kateuden kohteessa. Toki on aina sellaisiakin ihmisiä, jotka yrittävät saada muissa kateutta aikaseksi, mutta useimmiten he herättävät kanssaeläjissä enimmäkseen sääliä, turhautumista ja vihaa. Mutta asiaan: se kateuden syy pitäisi aina selvittää. Pitäisi tehdä ns töitä sen eteen että kasvaa ihmisenä, ja pääsee irti kateudestaan. Ei sitä voi aina vain kuitata huudahtelemalla itselleen "voisinhan minäkin tienata rahaa", se on vain sitä kateuden tunteen painamista sisälleen.
On totta, että toisten luonteelle ei ole ominaista kateus, mutta se ei tee siitä millään tavalla epänormaalia asiaa. Kateuskin on tervettä, kun sen käsittelee ja siitä voi jopa saada itselleen voimavaroja ("minäkin pystyn tuohon, minä yritän")
Joku aiemmin mainitsi, että pahanpuhuminen on aina kateuden merkki. Ymmärrän mielipiteen, mutta minun mielestä ei ole totta. Tai jos onkin, jokaikinen ihminen taitaa sitten olla vähän kateellinen koska minä en ole ikinä ihmistä tavannutkaan joka ei olisi pahaa toisesta sanonut. Usein ne pahanpuhumiset esitetään myös huolen tai säälin varjolla. Ikäänkuin jollain tapaa oikeutetaan toisten asioista puhuminen jne. Pahan puhumiseen syyllistyn itsekkin, jos jonku käytös sitä synnyttää, mutta tietoisesti kateus ei siihen sen kummemmin liity.
Niin mikä olikaan pointtini, pahanpuhuminen ja kateus ovat aika ominaisia piirteitä ihmisille, eivätkä suinkaan minkäänlaisia poikkeuspiirteitä. Ehkäpä tuo juontaa jo luolamiesajoilta, jolloin piti turvata oma fyysinen olemassaolonsa, ja toisen olemassaolo oli aina mahdollinen uhka itselle.
Olen törmännyt elämäni ensimmäistä kertaa lähiaikoina kahteen kateelliseen pahan puhujaan. Käytös ilmeni milloin minäkin tempauksena. Yhteisessä illanvietossa näiden kahden välinen "katse" ja nauru oli halveksuntaa minua kohtaan. Sekä tietyn asian vääristäminen minua vastaan muille ystäville. Vielä kaiken tämän lisäksi tämä kyseinen henkilö hymyili kun sai riidan aikaan.. Sairasta sanoisin. Kaiken lisäksi en ollut tehnyt näille ihmisille mitään pahaa.. Siihen loppui meidän yhteydenpito. En vaan voi sietää ihmisiä ja heidän katetutta ja selän takana puhumista.