Sitoutumiskammo & seksiongelma

Sinun kannattaisi miettiä, että mitä naisesta haluat. Oletko sisäistänyt sen ajatuksen, että naisessa on paljon muuttakin kuin seksi? Naisen kanssa voi viettää aikaa muullakin tavoin, olla kaveri, uskottu, ystävä, harrastaa yhdessä asioita, jakaa arkea yhdessä esim. siivoamalla & laittamalla ruokaa jne. Myös taloudellisesti voi jakaa kuluja yhdessä varsinkin, jos muuttaa yhteen.

Jos harrastat naisen kanssa pelkkää seksiä, niin tutustut silloin vain siihen puoleen hänessä ja näkemättä jää se, mitä kaikkea muuta voisitte tehdä.

Ehkä teet sen virheen, että kuvittelet intohimon säilyvän muuttumattomana ja että se on naisen syy, kun seksi tulee tylsemmäksi. Fakta on se, että intohimovaihe kestää 6 - 24 kk ja sen jälkeen rakastumisen huuman tilalle tulee se tunne, että päätät haluta, että tämä on se nainen, jota haluan rakastaa. Kyse on siis päätöksestä, että häneen haluan sitoutua ja omistautua hänelle.

Kannattais miettiä myös sitä, että pelkäätkö paljastaa sieluasi naiselle? Pelkäätkö, että nainen huomaa, että mitä sinussa on muuta sen seksin lisäksi? Uskallatko päästää naista myös henkisesti lähelle sinua`?

Ongelmana voi olla se, että olet vielä liian nuori sitoutumaan. Haluat ehkä etäisyyttä ja siksi ajatus yhteenmuutosta "kuristaa kurkkua". Parisuhteessa ollessa kannattaisi pitää kiinni joistakin harrastuksista ja omista (miespuolisista) kavereista, jotta seurustellessa ei käy niin, että vanha elämä unohdetaan ja uusi elämä pitää sisällään vain ja ainoastaan seksikumppanin.

Oletko ajatellut, että mitä oikein menettäisit, jos kertoisit tälle naiselle, että sulla on paljon naissuhteita takana, mutta ei ketään, jota oikeasti olisit rakastanut ja se asia ahdistaa, koska pelkäät olevasi sitoutumiskammoinen. Silloin sun ei tarvitse piilotella asiaa, vaan tämä tyttö saa itse päättää, onko hän valmis suhteeseen vai ei. Mieti itse, että haluatko häntä vain seksin takia vai olisiko hänessä ainesta muunkinlaiseen hauskanpitoon esim. vois harrastaa yhdessä urheilua, käydä kavereiden luona, esitellä sun vanhemmille jne.

Olisko yksi ongelma myös siinä, että pyörittelet asioita omassa päässäsi, mutta et jaa tunteita naisesi kanssa? Jos sua ahdistaa, niin sano se. Voit sanoa jo suhteen alussa, että tarvitset välillä myös omaa aikaa, jotta voit taas tuntea rakkautta naista kohtaan. Miehille on tyypillistä, että mies haluaa ns. kuminauhaa eli kun on paljon naisen kanssa yhdessä, mies haluaa etäisyyttä ja lähtee hakemaan etäisyyttä (=kuminauha venyy eli vetäydyt kauemmas naisesta) ja kun pääset omaan rauhaan, niin tapahtuu se, että ihan omasta halustasi alat taas kaivata naista ja palaat hänen luokse (= kuminauha löystyy eli palaat naisen luokse).

Olet vielä nuori etkä ole vielä valmis aikuinen. On tärkeää, että itse ymmärrät, että voit itse tehdä paljon oman käytöksesi ja asenteittesi eteen. Se, että olet ollut sitoutumiskyvytön, ei tarkoita sitä, että olisit sitä loppuelämäsi.

Joskus käytös johtuu omista vanhemmista. Käyttäydytkö kuten oma isäsi? Oliko hän pettäjä? Vai onko äitisi ollut se, johon et ole voinut luottaa ja siksi et luota naisiinkaan?

Moi,

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Olen kyllä sisäistänyt ajatuksen, että naisessa on muutakin kuin seksi. Jotenkin ehkä vedän puoleeni naisia, joille seksi tuntuu olevan tärkeämpää kuin itselleni, tai sitten vetovoimani on pelottavan suuri, sillä en ole ikinä saanut pakkeja naiselta (aina päinvastoin). Tämäkin on ahdistanut, kun on huomannut olevansa liian haluttu ja on ollut liikaa valinnanvaraa. Ei luulisi olevan monellekaan ongelma, jos on suosittu. Mulle tästä muodostui ongelma, koska lapsena ja nuorempana ulkonäköni oli ylipainon takia sellainen, etten saanut ketään. Sitten kun korjasin asian, niin tilanne mullistui päinvastaiseksi.

Olet oikeassa, että ongelma on ehkä tuo, että pelkään avata sieluani... En mielelläni puhu ongelmastani, ja koen miehenä jotenkin oudoksi, jos kertoisin että olen kokenut tällaisia asioita ja käynyt jopa terapiassa niiden takia. Kiinnostaako naisia muka mikään vakavempi ihmisen kanssa, joka on täysin sekaisin itsensä kanssa? :/ Mulla on ollut nuorempana myös paljon henkisiä ongelmia (ahdistusta ja masennusta) huonon itsetunnon takia, mutta niistä olen päässyt jo eroon.

Minulla ei oikeastaan ollut lapsuudessa kunnollista isähahmoa. Luulen, että olen omaksunut tämän osittain äidiltäni, joka ei myöskään käsittääkseni ole koskaan ollut pitkiä aikoja saman miehen kanssa eikä naimisissa. En kuitenkaan halua missään nimessä samanlaiseksi kuin hän on.

Pelkäätkö, ettet ole kyllin hyvä sängyssä? On helppoa vaihtaa naista vähän väliä, kun ei joudu "vastuuseen" taidoistaan. Eikä haittaa vaikka vaan itse saisi nautintoa, kun toista ei näe enää illan jälkeen. Vrt pitkässä parisuhteessa toisen toiveet ja halut on otettava huomioon, ja naisellekin pitäisi jäädä hyvä fiilis seksistä. Komeimmat pojat on monesti niitä onnettomimpia, kun on liian helppo saada helppoja naisia, ja sitten kun kohtaa sen oikean, niin kiltti ja kunnollinen nainen ei kiinnostukaan miehestä hänen maineensa vuoksi/siksi, että ulkoisesti erittäin hyvännäköisillä miehillä on aina vähän playerin leima otsassaan..

Osuit myös naulan kantaan. Pelkään, että mulla lopahtaa mielenkiinto sängyssä, mikä tietysti ilmenee siten, ettei välttämättä saa erektiota niin helposti tai ettei kiihotu. Olen ollut tässä kierteessä ja vaihtanut naisia kuin sukkia. Ts. tapaillut ehkä kuukauden tai pari ja sitten huomannut yhtäkkiä, ettei homma enää toimikaan sängyssä. Fiksut naiset ovat olleet mulle suurin haaste tässä. Monesti on sitten käynyt niin, että jossain vaiheessa tulee puheeksi, että missäs tässä nyt mennään. Sitten on iskenyt paniikki ja tämän jälkeen ei sänkyhommista ole tullut mitään. Muutama varmasti potentiaalinen ja fiksu naisystäväehdokas joukossa olisi ollut, mutta oma moka! :( En kuitenkaan haluaisi menettää uusinta tilaisuutta! Tarttis varmaan tästäkin nykyisen kanssa keskustella, mutta kun ei kehtais... Olis kyllä suurena haaveena omistautua vain yhdelle naiselle, mutta vaatii mussa jonkun sisäisen suuren muutoksen, enkä tiedä yhtään, miten lähteä sitä toteuttamaan, ku tää pelko tuntuu olevan jossain tosi syvällä alitajunnassa.

Olet selvästi kelaillut noita ongelmiasi ja mikä tärkeintä, hakenut niihin apua! Se on jo askel oikeaan suuntaan. Jotenkin tuntuu siltä, ettet luota itseesi tarpeeksi etkä halua päästä naisen kanssa tunnetasolle, koska pelkäät jotain niin paljon. Mitä pelkäät? Hylkäämistä? Sitä, että nainen näkee sinun virheesi (huom: kukaan ei ole täydellinen!)? Onko suhteesi nykyisen naisen kanssa kestänyt kauan? Miksi pelkäät, että tämäkään suhde ei onnistu? Onko nainen kuitenkin ihan tasapainoisen oloinen? Yleensä ihmiset, jotka vaihtavat kumppania kuin sukkia, pelkäävät näyttää itsestään kaiken ja pelkäävät, että heitä haavoitetaan. Onko kyse jostain sellaisesta? Lisäksi on selvät itseään täynnä olevat egoistit, jotka oikeasti eivät välitä muiden tunteista, saattavat hyppiä kukasta kukkaan. Et kuitenkaan ihan sellaiseltakaan vaikuta. Fiksut naiset kaipaavat miehestä seksin lisäksi rehellisyyttä, tunteita ja aitoa läsnäoloa. Sinun tulisi niitä antaa tai pian huomaat olevasi yksin. Ole rohkea ja kohtaa itsesi ja tunteesi! Äläkä anna menneisyytesi virheiden vaikuttaa nykyisiin suhteisiisi. Elä tätä päivää, älä mennyttä. Kaikki tekevät virheitä, mutta niistä pitää ottaa opiksi!

Ex-sitoutumiskammoisen vinkki : Hyvää kannattaa odottaa. Sitoutumiskammo on alitajunnan keino sanoa, että tapailemasi henkilö ei ole monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta kolahtanut kunnolla. Sitten kun kolahtaa, niin haluaa sitoutua (eikä päästää unelmiensa miestä/naista menemään). Kaikkinensa uskon, että näennäisen "kovasta" ja rennosta ulkokuoresta huolimatta pelkäät esim. hylätyksi tulemista. Sydänsuruja ei tule, kun ei anna itselleen aikaa kiintyä, ja toisaalta kun jätät naisen pian, niin hän ei koskaan ehdi jättää sinua ensin.

Huh, mitä tekstiä siis..

Itte oon 28-vuotias mies, ja koen, että oon ollu vähän liikaa samoilla aalloilla ku Heixx1.
Naista vaihdoin nuorempana törkeesti jopa samana päivänä ja kaveruksia. Ei niin käyttäydytä, sano jo mun äiti.. Ku pe-la raahasin eri naisia vanhemmille, kun siellä vielä asu..

Nyt mulla on superihana nainen, 5 vuotta kylläkin mua nuorempi, ihana, rakastava ja huolehtivainen.

oon seurustellut sen kanssa 2 vuotta, ylä ja alamäissä... Ainoo nainen, jolle oon sanonu että sitä todella rakastan..

Usein riidellään.. ja mulla lähtee kokonaan halut.. puhua, harrastaa seksiä tehdä asioita... Oon aikaansaava ihminen, mutta jotenkin paineen alla, tälläsella paineella varsinkin on vaikea tehdä mitään..

Mullakin on lähtenyt kokonaan halut siihen.. mun ei ees enään tee mieli halata sitä.. eikä suudella...
oon heittäytyvää sorttia ja tykkään puhua... miten pääsee samalle aallolle.. ku koen, että se on introvertti-tyylinen ja mä koen että oon ekstrovertti..

Hyvää oon siis odottanu.. ja pitkään.. monta kertaa oon vaan ajatellu, et onko tässä järkeä... oon kuitenki perusfiksu jätkä ja koen, että parhaat muijat on menny jo.. hyviä on enää jäljellä... tää kuuluu niihin parhaisiin, enkä haluis päästää siit irti..

en tiiä tajusko kukaa, mut koen et tartten vähä apuu?

Hienoja vastauksia taas, mukavaa!

nainenWX, vastauksia muutamiin kysymyksiisi:
Aika jännä todeta, mutta en pelkää hylätyksi tulemista. Ehkä kuitenkin sitten eniten pelkään tavallaan sitä itsenäisyyteni menettämistä ja virheiden/heikkouksieni paljastumista, ja sitä että kumppanini olisi henkisesti jotenkin vahvempi kuin minä. Liika yhdessä oleminen saa mut myös voimaan pahoin. Kyllä mä kuitenkin uskon, että voin näistä asioista keskustella, mutta auta armias jos mun pitäis sanoa hänelle tyyliin "sun ois hyvä tietää, että jos joku kerta epäonnistun sun kanssa sängyssä, niin se voi ahdistaa mua niin paljon, etten pysty jatkaa juttua". Tämähän kuulostaa ihan naurettavalta, mutta näin mä olen toiminut tähän asti, kunnes tajusin, ettei toi ole todellakaan normaalia.

Tapailu nykyiseen ei tosiaan ole kestänyt kauaa, vain muutaman viikon, mutta pitkästä aikaa musta tuntuu, että kemiat natsaa: hän on fiksu, huomioonottavainen, kunnianhimoinen ja hyvännäköinen. Voin myöntää olevani aidosti ihastunut, mitä tapahtuu kyllä harvoin. Kyllä hän vaikuttaa tasapainoiselta, mutta on seurustelun suhteen aika kokematon. En ole itseäni täynnä oleva egoisti - kyllä mua oikeasti sattuu se, että olen satuttanut monia ihmisiä ongelmani/käyttäytymiseni johdosta. Samaa ongelmaa ei onneksi ilmene kavereissa - mulla on monia, hyvin pitkäkestoisia ystävyyssuhteita, enkä voisi kuvitellakaan kyllästyväni heihin samalla tavalla. Tosin näitä kahta asiaa ei ehkä ole fiksua verrata keskenään. Kerran mulla juolahti myös mielessä, että olisinko aseksuaali, mutta totesin, että kyseessä oli lähinnä epävarmuutta ja epäonnistuneita kokemuksia.

Hanetz:
Sulla on ihan kiitettävän pitkä suhde jo taustalla, ja voihan olla, että jotkut löytää sen oikean vasta myöhemmin. Mä kokisin sen sillä tavalla, että jos muijaasi ei häiritse sun haluttomuus ja muuten teillä on asiat kunnossa, niin jatkakaa toki suhdetta. Muuten olen kyllä väärä henkilö antamaan tällaisia neuvoja, koska itse painiskelen ongelman kanssa kahta pahemmin...

Terapiaan vaan, sulla on vääristynyt käsitys läheisyydestä ja ihmissuhteista.
Lapsuus ja nuoruus vaikuttaa millainen on ollut.

Kerrankin fiksu ja kiintoisa aloitus mieheltä tällä palstalla! Nyt en ihan pysy kärryillä tuon pahimman ongelmasi kanssa. Mikä se siis on? Haluttomuus, liiallinen seksuaalinen halukkuus, nopea kyllästyminen ihastuksiin vai sitoutumiskammo? Kirjoitit "yksittäinen epäonnistunut kokemus saattaa horjauttaa mut tilanteeseen, jossa mun on pakko lopettaa juttu, koska alkaa ahdistaa niin paljon. " En ymmärrä! Tarkoitatko tuolla tilannetta, jossa harrastatte seksiä kyseisen ihastuksesi kanssa ja epäonnistut esim. erektiossa vai mitä tarkoitat? Onko teillä tämän naisen kanssa ollut jo seksiä ja onko tilanne ollut silloin jotenkin kannaltasi ahdistava? Varmaankin nainen ymmärtää, ettei seksi aina mieheltäkään suju. Rippuu tietenkin hieman myös naisen emapatiakyvystä/ajattelusta ja iästä. Mutta jos nainen ei hirveästi ainakaan sinua nuorempi ole ja hänellä on kertynyt kokemusta, niin luulisi ymmärtävän (jos siis kyse esim. erektiovaikeudesta/haluttomuudesta). Toisaalta haluttomuus voi kertoa siitä, ettei teillä ole tarpeeksi kemiaa. Oletko sitä pohtinut? Jos kyse on jonkinmoisesta "kyllästymisketjusta" naisten kanssa, niin ehkäpä se kuitenkin kumpuaa alitajunnan peloistasi ja halustasi valloittaa jakuvasti ja olla ihastunut ja naisten ihailun kohteena (näinhän aina käy tavallaan, kun tutustuu uuteen ihmiseen). Loppupeleissä tuollainen ei vain vie sinua pitkälle ja voit menettää monta hyvää tilaisuutta. Et ihan tarkalleen kuvaillut, missä tilanteessa olet tällä hetkellä tämän ihastuksesi kanssa. Oletko siis häneenkin jo kyllästymässä, vaikka olette nähneet vain muutamia viikkoja. Ehkäpä teidän kannattaa viettää aikaa yhdessä ihan kunnolla ja tutustua toisiinne paremmin. Silloin ihmisen oppii tuntemaan ja toisen tekemisiä ja niiden syitä tajuaa paremmin. Hyvää naista ei kannata kuitenkaan hylätä pelkojen vuoksi. Sanoit pelkääväsi itsenäisyytesi menettämistä ja voivasi pahoin liiasta yhdessäolosta. Onko nykyinen naisesi jotenkin liiankin sitoutuvainen ja haluaa olla koko ajan kanssasi tai on liian mustasukkainen? Ihmiset ovat niin erilaisia, että helpointa on etsiä ihminen, joka haluaa samankaltaisia asioita. Ehkäpä suhde onnistuu silloin paremmin. Jäin miettimään tuota kyllästymistä. Onko kyse loppujen lopuksi oikeasti kyllästymisestä vai onko se vain itsellesi tekosyy välttää jotain syvempää oikeaa syytä ja sen kohtaamista?

Moi Marianne79,

kiitos vastauksesta! Minäkään en ole ihan kärryillä pahimman ongelmani suhteen, mutta yritän tiivistää sen tähän. Mä pelkään, että intiimin yhdessäolon tai seksin aikana mulle tulee semmoinen voimakas ahdistuneisuuden tai epävarmuuden tunne ja pelkään, että toinen huomaa tämän ja alkaa kyselemään, jolloin mä menen totaalisesti lukkoon ja itsetuntoni saa pahan kolhun. Ilmeisesti pelkoni ydin on se, etten olekaan tarpeeksi hyvä... Mutta toisaalta pelkään myös sitä kyllästymisen tunnetta.

En koe olevani kyllästynyt tähän naiseen vielä! Ikävöin häntä, kun ei nähdä ja sitten, kun nähdään, tuntuu hyvältä. Läheisyys, erityisesti suutelu ja koskettelu, tuntuu hyvältä. Ehkä seksin suhteen hän on hieman pidättäytyväinen, mutta sitäkin olemme harrastaneet muutaman kerran jo. Viimeisellä kerralla mielessä kävi taas tuo ajatus, että mitäs jos kohta havahdun siihen, etten enää pysty tähän. Koen kyllä hänet haluttavana! Mutta ilmeisesti sekään ei aina riitä, kun mun mieli ja ajattelutapa on niin monimutkainen... välillä tunnen itseni enemmän naiseksi, kun pohdin näitä asioita.

Niin ja naiseni on täysin samassa elämäntilanteessa kuin minä: molemmat opiskellaan vielä ja käydään töissä, joten on ymmärrettävää, ettei voida nähdä hirveän usein. Tämä tietysti plussaa, ettei liian usein. Hän ei ole myöskään mustasukkainen, eikä edetä asioissa/tapailussa liian nopeasti.

Joku viisas voisi selvittää mulle tuon, mistä tässä todellisuudessa on kyse... Voi olla, että kyse ei ole välttämättä siitä pelkästä kyllästymisestä vaan jostain muustakin. En tiedä! Olen yrittänyt miettiä näitä asioita jo vuosia, mutta tuloksetta. Ylpeä olen kuitenkin siitä kehitysaskeleesta, että jätin kaikki idioottimaiset yhdenyönsekoilut taakseni ja yritän keskittyä enemmän tunnepuoleen. Ts. ei seksiä, ellei mitään tunteitakaan. Vielä ku sais fiksattua tätä nykyistä ongelmaa... :)

Onko sulla ollut jotain kauheita kokemuksia, joissa nainen on jotenkin lytännyt sun seksuaalisuutesi/kyvykkyytesi seksin harrastamisen jälkeen? Tuli vain mieleen, koska juuri intiimissä kanssakäymisessä koet ahdistuvasi. Ja lisäksi pelkäät sitä, että toinen näkee tämän ahdistuksesi. Toisin sanoen haluat näyttää tälle tytölle vahvuuttasi ja mielestäsi ahdistuksen/pelkojen näyttäminen on heikkoutta, vai? Jokainen elämässään kolhuja nähnyt ihminen tajuaa, että pelkojen näyttäminen toiselle on nimenomaan vahvuutta. Silloin ihminen pystyy olemaan aitona haavoittuvana normaalina ihmisolentona toisen edessä. Sitä monet miehet kyllä tuntuvat pelkäävän, joten et ole ainoa (itse olen sellaisiin törmännyt hyvin usein) tunteitaan ja niiden näyttämistä pelkäävä mies. Ja mitä tuohon tulee, että "onko tarpeeksi hyvä" seksissä, niin varmaan monet sitä pohtivat. Kuka sitten määrittelee hyvän ja huonon rajan? Ihmiset pitävät eri asioista ja eri tyyleistä myös seksissä. Kaikesta voi keskustella. Luulenpa, että tämä nykyinen treffikaverisi miettii ihan samaa eli "onko tarpeeksi hyvä jne". Varsinkin kun kerroit, ettei hän ole kovin kokenut. Sinuna miettisin tuota "kyllästymisen tunnetta" eli mihin sitten kyllästyt naisissa. Onko aiemmillasi naisilla jokin yhteinen nimittäjä? Siis asia, johon heissä kyllästyit. Vai onko kyse kuitenkin siitä, että on helpompi lähteä ajoissa, ettei naiselle paljastu, kuinka epävarma ja herkkä mies upean ja varman ulkokuoren alla piilee. Sinulle sanon sen, että itse naisena arvostan miehessä juuri tuollaista ajattelun vahvuutta, mitä sinulta löytyy. Siis että mietit itseäsi ja tekojesi seurauksia ja syitä. Se on vahvuutta, joka kompensoi sitten muita "heikkouksiasi". Ei se tapaamasi nainen/tyttökään täydellinen ole. Hänelläkin on varmaankin ns. omat mörkönsä kaapissa, kuten meillä jokaisella.

Ei ole oikeastaan mitään negatiivisia kokemuksia tuon suhteen, ettäkö joku olisi haukkunut taitoja yms. Kyllä nyt huumorimielessä on piikitelty, jos ei aina välttämättä toimi. Ehkä just jännitän eniten sitä, et itselle tulee se vanha tuttu, ikävä fiilis kesken sänkypuuhien ja jos ite huomaan sen olon, niin tiedän kyl mihin se johtaa.

Koen kyllä ainakin näin tapailun alkutaipaleella, että mun pitäis olla jotenkin vahva, kun sellaista tietynlaista luottamusta ei ehkä viel oo syntyny, et uskaltaisin kertoa kaikista asioista. Hyvä kysymys tuo, et mihin olen kyllästynyt... Jos mietin yhtä puoli vuotta kestänyttä suhdetta (joka on mulle aika pitkä aika), niin yhteenmuuttaminen ajoi mut hulluksi. Tiesin, etten välttämättä pysty siihen, mutta halusin kokeilla. Tuntui jotenkin, että olin menettänyt kaiken itsenäisyyteni, kaikki asiat piti jakaa ja tehdä paljon asioida yhdessä ja tavallaan koko ajan edetä suhteessa. Lopulta musta tuli tosi itsekäs, en ottanut enää yhtään huomioon toista, kun oli niin paha olla. Tämä ajaa sitten aina riitoihin tietysti ja lopulta tuli ero. Liekö pelon syynä se, että pelkään edetä liian nopeasti, mulla on paineita siitä että suhteen pitäisi pysyä hyvänä ja kehittyä koko ajan eteenpäin/vakavammaksi ja lisäksi olen myös ainakin ollut vähän turhan altis houkutuksille... Uskoisin kuitenkin, että olen kypsynyt sen verran, etten enää lähtisi pettämään kumppaniani, koska seksihalut nyt muutenkin ovat pienemmät verrattuna teinivuosiin. En myöskään kestä sitä, jos toinen on vahvempi / määrätietoisempi / päättäväisempi osapuoli suhteessa. Haluaisin itse säilyttää sen kontrollin, mutta hyvin kiltin luonteeni takia se on hankalaa. Pitäis vaan paremmin osata sanoa ei, tiedostaa paremmin omat halut / rajat ja elää sen mukaan. Muussa elämässä tämä sujuukin jo hyvin, mut ihmissuhteiden osalta olen ihan kujalla...

Huh, luin koko ketjun enkä ymmärtänyt yhtään mikä alkuperäisen ongelma on; erektiohäiriö, sitoutumiskammo vai seksiriippuvuus?! Kujalla olet, se täytyy sanoa. Kannattaa oikeasti jutella ongelmistaan ammatti-ihmisten kanssa ja vasta kun ongelmat on selvinneet niin ryhtyä ihmissuhteisiin. Ethän voi kuin satuttaa muita tuossa sekavassa tilassa jossa nyt olet.