Tapasin alkukesästä eräällä netin treffipalstalla ihanan, mukavan ja romanttisen nuoren miehen. Pari kuukautta meni todella hyvin ja hän todella panosti suhteeseemme alusta asti, tosin hieman kiirehti asioita ennen kuin olimme kunnolla tutustuneet. Nyt tämä mies paljastui todelliseksi pelimieheksi....Mun lisäks tällä miehellä oli ainakin kaksi muuta naista tämän kesän aikana jonkinlaisessa pyörityksessä ja toista niistä hän myöskin tapaili. Molemmille viestitteli päivittäin tai lähes päivittäin..Suhteemme päättyi kuin seinään kun sain tämän selville...Todellinen pelimies ja erittäin taitava valehtelija...
Onko muilla vastaavia tai ihmeellisempiä kokemuksia nettiseurasta?
Onko muilla vastaavia tai ihmeellisempiä kokemuksia nettiseurasta?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Onhan näitä nähty.
Eräs nainen oli sähköpostiosoitteen mukaan area 51:stä ja myös näytti siltä.
Muitakin outoja on ollut, vaikkapa missikisoissa pärjännyt nainen sekä muutama tohtori.
Enkä minäkään aivan tavallinen ole kun olen pärjäillyt elämässä varsin hyvin.
Kerran oli eräs nettideitti nainen joka vihasi liito-oravia yli kaiken.
buahahhaaa repesin!!!! XD kiitos tästä päivän piristyksestä
Ihan vastaavanlainen kokemus on minullakin. Deittipalstat ovat ovat oiva pelikenttä miehille, jolla alfa nostaa päätään vähän väliä. Aina on uutta naista tarjolla joiden kanssa voi kokeilla viehätysvoimansa tehoamista. Eikä tarvitse ravintoloissa luuhata. Sama ilmiö voi tietysti olla myös naisissa mutta siitä minulla ei ole kokemusta.
vedä v i t t u päähäs! Naiset ne vasta pelaakin.. Koko ajan on kierroksessa useempi joista sitten valitaan tilanteeseen sopivin. Tai rikkain.
Turha tulla mussuttaan että naiset olis sen moraalisempia kuin miehetkään!
Ole tyytyväinen, että miehen todellinen luonne selvisi noin pian. Näitähän todellakin riittää, mä olen oppinut kantapään kautta hyvin varovaiseksi. Pelimies saattaa poistaa profiilinsa siltä treffipalstalta, jonka kautta on tavattu ja väittää että haluaa tapailla vain yhtä, mutta samaan aikaan on verkot vesillä monella muulla palstalla tai vain nimimerkki vaihtuu...
Ensin kaveri ei suostunut kättelemään, on kuulemma tällaisissa tilanteissa outoa, seuraavaksi haukkui juomani (kahvilassa oltiin, alkoholitonta juotiin ja itse olin maksanut), sitten ammattini. Puhui ainoastaan itsestään, minun mielipiteistä ei ollut kiinnostunut.
Tässä vaiheessa olin aika valmis lopettamaan treffit, mutta ajattelin kuitenkin antaa mahdollisuuden. Joskus hermostuneisuus saa ihmiset käyttäytymään oudosti. Mentiin syömään, tai hän söi, minä en, mutta istuttiin ja juteltiin. Koko ajan kävi enemmän ja enemmän selville, että hän ajatteli oikeesti olevansa jumalan lahja kaikille naisille.
1 1/2 tunnin jälkeen sitten sanoin, että lähden nyt, pitää vielä Claes Ohlssonilla käydä. Hän kysyi, mitä sinne minulla asiaa (taloustarvikkeita), kun kerroin, nauroi ja sanoi, että jo minä ihmettelin, että mitä nainen tekee rautakaupassa.
Suulle yritti pussata ja laittoi perään viestiä, että meni tapaaminen oikein hyvin ja on kovin ihastunut. Varmaan vieläkin ihmettelee, miksi moisen "ihanuuden" hylkäsin.
Oli muuten ainoat huonot treffini netin kautta. Muita on muutama.
Kuulostaa oudon tutulta! Tiedän yhden 24-treffimiehen joka toimi juuri noin minunkin kanssani. Mahtaisiko olla sama? Mikä paikkakunta?
Monet deitissä on OIKEASTI (naiset siis) eläkkeellä päänuppinsa takia.. "joo mut mä olen nyt saikulla".."kauan oot ollut".. "puolvuotta" lopulta selviää.. PÄÄNSÄ TAKIA.. lopulta tunnustaa.. "Olen lopullisella eläkkeellä PÄÄNI takia.." että silleen
Niin, meitä pääongelmien takia työelämästä poissaoleviakin löytyy tästä maailmasta. Miksei siis myös nettideittimaailmasta. Samanlaiset tarpeet meillä on ihmissuhdeasioissa kuin muillakin. Ja ihmisinä emme ole sen vähempiarvoisia kuin muutkaan.
Ymmärrän kuitenkin, että mielenterveysongelmainen ei monelle sovi kumppaniksi, koska kumppanilla pitäisi olla jonkinasteista kypsyyttä ja avarakatseisuutta hyväksyä henkisesti sairas kumppani. Ja toisaalta jotkut mielenterveysongelmat voivat olla sellaisia, että niistä kärsivällä itselläkään ei ehkä ole eväitä toimivaan parisuhteeseen. Ainakaan joissakin sairauden vaiheissa.
Mielenterveysongelmia on kuitenkin monenlaisia. Itse sairastan toistuvaa masennusta, jossa on sekä parempia että huonompia jaksoja. Tällä hetkellä olen sen takia MÄÄRÄAIKAISELLA työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut nyt kaksi vuotta. Olen kuitenkin hyvin koulutettu ja pärjännyt elämässäni hyvin ennen sairastumista. Minulla on voimassa oleva työsuhde paikkaan, jossa aloitin kymmenen vuotta sitten. Työ on koulutustani vastaavaa työtä. Olen 33-vuotias, enkä ajatellut sairastaa masennusta loppuelämääni. Tavalla tai toisella tulen vielä palaamaan työelämään.
Mielen sairaus ei siis määritä koko olemassaoloani, enkä katso olevani yhtään sen huonompi kuin terveetkään ihmiset. Ja tuo henkinen terveys on itse asiassa melko suhteellinen käsite... Itse koen olevani henkisesti paljon tasapainoisempi kuin monet diagnosoimattomat "terveet". Sairauteni on myös tuonut monenlaista elämänkokemusta ja -näkemystä, avartanut maailmankuvaa ja lisännyt suvaitsevaisuutta. Koen, että minulla on paljon annettavaa toiselle ihmiselle.
Uimastringmiehen kommentti sai minut kirjoittamaan "PÄÄNSÄ TAKIA eläkkeellä olevan" näkemyksen asiaan, vaikka se nyt ei varsinaisesti kuulukaan tämän keskusteluketjun aiheeseen. Olen itse asiassa jo aiemmin avannut aiheesta oman keskustelun otsikolla "Masentunut deittailija" (http://keskustelu.suomi24.fi/node/10152748) tuolla jossain alempana.
Koin tuon uimastringmiehen kommentin melko tuomitsevaksi ja vähätteleväksi, joten siksi halusin puolustaa meitä mielen sairauksia sairastaviakin. Mutta se on tosiasia, että kaikki (suurin osa?) eivät pysty ymmärtämään tai ehkä hyväksymäänkään mieleltään sairasta ihmistä. Ymmärrän sen hyvin, koska olinhan itsekin terve aiemmin, jolloin olin myös tuomitseva mm. masentuneita kohtaan. Mutta elämä opettaa...
Mene töihin, niin saat muuta ajateltavaa, kun masennuksesi. Autto ainaki mulla.
Ai että oikein "tunnustaa"? Eikös tuo ole avointa ja rehellistä kertoa heti kättelyssä elämänsä tilanne? Itse olen tehnyt niin silloin kun olen hakenut kumppania. Jos tyydyn pelkkään seksiseuraan, niin sellaiselle ei kuulu hevon kukkuakaan mikä on statukseni työelämässä. Eräälle "hoidolle" sanoin kerran että en ole töissä, ja lähtiessään hän haukkua räksytti että joidenkin sitä täytyy töissäkin käydä. Kiitos vaan. Oli kyllä aika dorka jätkä muutenkin, lähtiessään sanoi menevänsä tupakalle, eikä sanonut mitään että on kokonaan lähdössä. Tunnin päästä tuli sitten tekstari että "mä lähdin jo, tavataanko toistekin"? xD
Tunnustamisesta voisi puhua jos väittää itsestään jotain muuta ja vuoden seurustelun jälkeen sanoo että olenkin eläkkeellä.
Jotkut työttömät eivät paljoakaan eroa mt-syistä eläkkeellä olevasta. Olen yhden tällaisen työttömän miehen tavannut, ja oli masentuneempi kuin minä. Ei siihen yhteiskunnalliseen statukseen tai nimikkeeseen kannata niin kauheasti tuijottaa, eli jos joku on "vain" työtön, niin ei hän välttämättä parempaa luokkaa ole kuin tällainen eläkeläisen paska kuin minä.
Itselläni syynä masennuksen kroonillistumiseen oli (burn outin lisäksi) työelämässä koettu kiusatuksi tuleminen ja seksuaalinen ahdistelu. Tämän vuoksi minulle on turha tulla sanomaan että mene töihin niin parannut.
Mutta enpä kenenkään sellaisen kanssa mihinkään suhteeseen yrittäisikään joka kokee että eläkeläiset ovat jotain synneistä ripittäytyviä tunnustajia, tai että pääasia kaikessa on että PÄÄNSÄ TAKIA. perkele vaikka alapään takia, aivan yksi lysti, eikä kuulu kellekään millä kukin pysyy hengissä. Vai pitäisikö tappaa itsensä, niin ei ole näitä loisia yhteiskunnassa riesana? Entäs jos on kumminkin sukua ja läheisiä joille saattaisi tulla pikkaisen paha mieli siitä ett teloo itsensä?
Itse en ole kokoaikaa masentunut, eikä tapanani ole pilata muiden ihmisten elämiä edes vaikka asuisin saman katon alla. Osaan kyllä olla siedettävä kumppani. Mutta jos se työssä käyminen on kaikkein tärkein ominaisuus, niin sitten olen tietysti huono deitti.
Sillä lailla. Minulla ei ole kokemusta pitkäaikaisesta masennuksesta, mutta joskus on päivä tai pari alakuloa. Joo joo, ei se ole Oikeaa Masennusta, jonka vain oikeasti masentuneet tuntevat:) Minua nuo matalat ajat kuitenkin aina rassaavat. Olen ravistautunut niistä irti suuntaamalla huomioni itseni ulkopuolelle. Tai oikeastaan ensin keskittymällä havainnoimaan fyysisiä tuntemuksiani, ulkopuolisena tarkkailijana, sen sijaan, että velloisin ikävissä ajatuksissa. Hymyilykin auttaa. Ja jonkun toisen auttaminen. Hauska kirja. Joskus olen huomannut, etten ole syönyt tarpeeksi tai olen syönyt roskaruokaa. Nukun todella pitkiä öitä. Unen puutekin masentaisi.
Minua huvittaa se, että masentuneet haluavat pitää itseään kliinisesti sairaina. Minusta se kaikki johtuu ajatuksistamme. Saatan olla väärässäkin. Minusta kuitenkin kaikki riippuu ajatuksistamme, sekin, että olemme sinkkuja ja eronneita, köyhiä, juoppoja jne.
Yksi masennukseen usein liittyvä tekijä on syyllisyydentunteet. Joten jos haluat jotenkin tsempata oikeasti masentuneita, niin huvittuneisuutesi siitä että masentuneet haluavat pitää itseään kliinisesti sairana kulostaa lähinnä sadistiselta. Et tosiaankaan tiedä miltä sairaudeksi määriteltävä masennus tuntuu.
Jos ihminen ei tahdo päästä edes sängystä ylös hautoessaan sitä että tekisi oikeastaan mieli päättää päivänsä, niin pääsee pois täältä tuskan maailmasta, niin ei kai häntä voi oikein töihinkään pakottaa? Noita virallisia diagnooseja jaetaankin juuri sen vuoksi että yhteiskunta edellyttää niitä ennen kuin kenellekään voidaan myöntää sairauslomaa, saati sitten eläkettä.
Noin muuten on aivan sama onko ihminen "kliinisesti" masentunut vai ei, sillä pääasiahan on se miltä hänestä itsestään tuntuu. Voin vakuuttaa ettei kukaan masentunut halua olla masentunut. Niin kuin ei se halvaantunutkaan halua siinä pyörätuolissaan istua. Masennus voi toki joskus päättyä, halvaus harvemmin. Mutta ei se sillä pääty että ilkutaan ja nimitellään. Ja kuvitellaan että kaikki on tahdosta kiinni.
Onko se sinun tahdostasi kiinni että joku tulee ja raiskaa sinut? Polttaa perheesi talon? Ihanko tosiaan kaikki täällä on aina itsestä kiinni? Jos aivoissa on kemiat päin helvettiä, niin sekin on itse päätettävissä että simpsalapim nyt kemiat kuntoon.
Kaikilla ne eivät tule kuntoon edes lääkkeillä.
"Onko se sinun tahdostasi kiinni että joku tulee ja raiskaa sinut? Polttaa perheesi talon?"
Outoa verrata masentuneisuutta siihen, että joku tulee ja raiskaa. Kuka on "tullut ja tehnyt sinut masentuneeksi"? Joo, syytä vaan kemikaaleja aivoissasi. Niitä kemikaaleja kun voi sinne kehitellä monin tavoin, esimerkiksi juuri hymyilemisellä, nauramalla, liikunnalla, ruoalla, halaamisella, kiinnostuksen suuntaamisella ulospäin.
Jokaisen terveys on paljolti omasta itsestä kiinni, ei toisista. Jos haluat olla passiivinen pillerinpopsija, niin minun puolestani voit rauhassa olla. Yritä vain syyllistää niitä, jotka yrittävät auttaa sinua. Mitäpä se minulle kuuluu? Itse tiedän, mitä itse tekisin. Meitä on niin moneksi.
Joo joo, kemikaalit ne vaan tulee ja masentaa, mokomat:)
Olen periaatteessa samaa mieltä kuin sinä, mutta kuulostat silti aika kovalta. On totta että terveyteensä voi itse vaikuttaa ja että asenteella ja ajatuksilla on valtava voima. Mutta joskus elämäntilanne voi olla niin vaikea, että menee vain yli voimien. Kaikkeen emme kuitenkaan voi itse vaikuttaa, ja jokainen meistä reagoi asioihin yksilöllisesti. Kaikki tekevät myös virheitä elämässään.
Olen itse peruspositiivinen ja optimistinen ihminen, mutta toisaalta myös erittäin herkkä. Olen sairastanut masennuksen positiivisesta ajattelusta huolimatta. Tosin se vaati lähes kymmenen vuoden vastoinkäymisten putken eli kahden läheisimmän ihmisen kuoleman, huonon seurustelusuhteen, työttömyyden, velkahelvetin ja lopuksi vielä yllättävän fyysisen sairauden. Meni siis lopuksi yksinkertaisesti yli sietokyvyn.
En kuitenkaan syönyt masennukseeni yhtään lääkkeitä, koska ajattelin, että se vain pahentaa asiaa. Eli hoidin masennukseni pois levolla, erilaisilla vaihtoehtohoidoilla ja luontaistuotteilla, liikunnalla, ravinnolla ja meditoinnilla.
Oikeastaan halusin vain sanoa, että asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia ja monet asiat pystyy tajuamaan vasta kun ne itse kokee. Tuollaisella parin päivän alakulolla ei ole tosiaankaan mitään tekemistä oikean masennuksen kanssa, joten en kehtaisi niistä edes samana päivänä puhua.
"Eli hoidin masennukseni pois levolla, erilaisilla vaihtoehtohoidoilla ja luontaistuotteilla, liikunnalla, ravinnolla ja meditoinnilla."
Juuri tuotahan minäkin ajan takaa; hoitaa itsensä kuntoon ilman myrkkyjä. Hienosti tehty sinulta. Toivon, että olet vahvistunut kokemuksistasi, etkä enää masennu. Kun alkaa kysellä toisilta, voi huomata, ettei sellaista ihmistä olekaan, jolla ei olisi ollut jotain vaikeaa. Joku masentuu, joku ei. Ei minulla ole vastausta siihen, miksi näin on. Halusin kuitenkin tuoda oman (nykyisen) mielipiteeni esille. Niinhän täällä kukin tekee, ja niin on hyvä.
Taitaa täällä olla kyllä enemmän miehiä jotka ovat psyykkisistä syistä eläkkeellä, ja erittäin paljon niitä miehiä joiden pitäisi olla.
Ehkä minun mielestäni nämä mielen sairaudet niin kun monet
muutkin sairaudet ovat paljon sidoksissa perintötekijöihin ja niitä
saamme kuljettaa mukanamme mitä kukin on saanut sanotaan
lahjaksi suvustaan,niiden kanssa on vaan elettävä vaikka ei haluaisikkaan
sairaus ei kysy sitä meiltä,toki johonkin voimme itsekkin
vaikuttaa ,elämäntavoillamme mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa kukaan.
Kun ajattelen omia juttuja paljon on suvussa samoja .
Ei kaikkea voi ajatella ulos itsestään .
Itse olen ollut masentunut lapsesta asti, joten siksi koen että tämä voi olla sellaisia asioita jolle minä en mahda mitään. Lääkkeitä en enää syö, koska lääkäri katsoi että ne eivät auta minua koska olen masennuksen vuoksi myös ahdistunut (diagnosoidusti).
On sanottu että masennus voi vaikuttaa aivoihin. Itse pahimmassa vaiheessa en pystynyt muistamaan edes sitä mitä olin äskettäin ajatellut, ja keskittymiskyky esim. tv-ohjelmaan lopahti 10 min kohdalla. Miten minä nämä aivoni väkisin kursin kokoon ja kuntoon? Yksi yksittäinen hymy ei sitä aivojen ehkä lopullisesti pilalla olevaa solukkoa korjaa yhtään miksikään.
Tietenkään minun terveyteni ei ole kiinni toisista. Voinhan minä vaikka nauraa kuin hyeena vaikka isä oli juoppo, äitiä ei kiinnostanut vaikka minut olisi kiusattu koulussa hengiltä, pari ihmistä on lähennellyt ja yksi melkein raiskannut, yksi uhkaillut tappamisella pariin kertaan, ainoa kaveri tappanut itsensä, töissä kiusattu ja tullut burn out, saanut ihmetellä kumppanin Diapam-koomaa ja toisen kumppanin raivokohtauksia, tullut jätetyksi vuosikymmenen liiton jälkeen... Mitäs tosiaan pienistä. Ei kun naama irveeseen ja hyvä on olla.
Olen toki kiitollinen siitä että kukaan ei sitten ole pahoinpidellyt teholle tai että en ole koskaan tullut raskaaksi ja joutunut tekemään aborttia, sillä yhtään geenejäni kantavaa kakaraa en tähän maailmaan olisi halunnut kärsimään tuottaakaan.
Itse en muuten nimittäisi auttamiseksi pari päivää alakuloa tunteneen eli täysin asiantuntemattoman ihmisen "huvittumisia" netissä. Kuvittele vain vapaasti olevasi empaattinen ihminen, mutta et sitä ole. Nautit muiden tuskasta, päästessäsi oikein vääntämään veistä selässä. Masentunut, olet itse syypää masennukseesi. Naura ja nauti!
Oikeastaan yksi outo tyyppi vain tullut vastaan. Juteltiin jonkin aikaa netissä, sovittiin tapaamispaikka, ja mies vei minut läheiselle lenkkipolulle kävelemään. Vei minut hieman piiloon ja suuteli. Hyväilimme rohkeasti toisiamme, halusi että vedän häneltä käteen. No joo, eihän siinä muuta, mutta minä en saanut mitään. :D Olen tottunut siihen että molemmat hoidellaan.
Yleensä tommosesta "hoitamisesta" joutuu mies maksamaan. Jotkut pöllöt antaa ilmaseks.
Ei voi, tai voihan se olla totta. Siis ekatreffeillä vedit sitten k-teen. Voi herranjumala sentään. Oletpa melkoisen typerä, mutta omatpahan on nyrkkis.
Olet pikemminkin itse outo kun vedät herralta eka tapaamisella käteen :)
Ööö...sou? Moni tykkää seksistä ja harrastaa sitä, mutta onhan se tympeää jäädä itse ilman, kun ensin hoiteli toisen.
Kuka täyspäinen mies edes ehdottaa eka treffeillä nyrkkiin nyhräämistä.
Kyllä moni tykkää seksistä, mutta tuollainen puskassa runkkaus ei ole
mitään seksiä nähnytkään.
Tämä kyllä kruunasi tämä puskanyrkittämisen :D Vähän kyllä kiinnostaa että miksei mitään muuta ehdotellut
No niinpä, siis minähän en saanut mitään vaikka olisin tykännyt. Seksistä.
Ihanko totta on noin outoa teille harrastaa seksiä vasta tapaamansa ihmisen kanssa? Ootteks uskovaisia kaikki vai mikä tää juttu on?
Jaa, no kai sillä oli kiire tai jotain :D En tiedä kun en sitten jäänyt kyselemään enkä todellakaan tavannut enää.
Pitäähän se koeajaa ettei sit myöhemmin tuu yllätyksiä :DD
Oletko nyt itse ihan tosissasi? Ihan pitäisi olla uskovainen tai jotain, jos haluaa seksin olevan laadukkaampaa kuin jotain onnetonta söhellystä jossain pusikossa jonkun lähes ventovieraan tyypin kanssa? Haloo!
Itse tykkään seksistä, mutta en kyllä tuollaiseen alentuisi ikinä, en vaikka olisin satavarma, että tulen "saamaan" myös itse. Jotain tasoa sentään pitää olla. :D
Tai ehkä et tiedä mitä hyvä seksi on?
Hei siksihän mä just tähän ketjuun kerroin kokemukseni oudoimmasta tyypistä, kun en saanut siltä hyvää seksiä. Miten tää on joillekin niin vaikea tajuta? Siis jos olisin halunnut onnetonta söhellystä enkä tietäsi mitä hyvä seksi on niin en kai näin olisi kirjoittanut? Miten vähän ihmisillä on älliä...
Minkähän ikäinen mahdat olla, kun moiseen ryhdyt ja oliko tuo vedä käteen nyt sitten seksiä. Siis tää juttu on, että tiedä mitä seksi on, ennenkuin noin
pelleksi alat.
Jätä sitäpaitsi usko tuon ulkopuolelle, sillä olet täys pelle, jota voi käyttää
tullen mennen hyväks.
KÄYTÄ AIVOJASI..............
Ei ja viellä kerran ei, siis sekö on käteenvedon puolustus, että on "kiire"
Tämä on niin uskomatonta sontaa. Jos mulle joku tuota ehdottais, niin
joo lähtisin kävelemään ja manaisin mielessäni mitä kaikkea tää maa
päällään kantaa.
Voih...siis seksiä haluttiin molemmat, onko sitä niin vaikea ymmärtää. Kas kun tällaisiakin ihmisiä on, joita ei joku Jeesus kiellä sekstaamasta ennen kuin aviossa. ;) Mies vain tuotti pettymyksen, siksi oli niin outo tapaaminen. Etkö jummarra?
KÄYTÄN NYRKKIÄNI.....
Hei, siis ihan hullua eka trefeillä mennä mihinkään pimeeseen paikkaan,
jossa ei ole muita. Mikäli tällä toisella on niin kiire sextaileen, no eikö se kerro
jotain. En uskaltaisi koskaan tuollaiseen.
Kannattaa tykätä itsestään sen verran, että ottaa koivet alleen jo kahvilssa.
Tämä ei kuulu asiaan, mutta jos käy useilla treffeiilä ja testaa ns.
tuon seksipuloen, niin hmmmm.
Mitä pitäs ajatella???.
Se kertoi vasta treffeillä, että on dippainssi. Tosin siinä vaiheessa olisin arvannut sen muutenkin. :))))))
tyhmää heti eka kerralla alkaa puhua seksistä, eikö miehet jo ymmärrä tätä..
Miksette ikinä tapaa minua! Minkälaisia miehiä tapaatte, ei kukaan kunnon mies kyllä seksistä ekoilla treffeillä puhu..
Näitä riittää, jotka epätoivoissaan etsivät aina vain uusia naisia. E-kontaktissa esimerkiksi on hesalainen pankkialan mies, jolla on pahoja lääkittäviä mielenterveysongelmia, vaikka itsestään aluksi antaa hyvää kuvaa ja piilottaa sairautensa. Hän on parin vuoden aikana ollut yli 70 naisen kanssa "suhteessa" ja kihloissakin usean niistä kanssa.
Minulla oli vähän aikaa e-kontaktissa profiili ja kävin muutamilla treffeillä,
mutta riman alennus oli tämä eka tapaus, sillä hän oli itsestään niin varma,
että oikein kortongit oli mukaan ottanut. Kahvilassa tavattiin ja siellä hän
alkoi ehdottelemaan, jaa hyvä kun ehti kahvia juoda, jotta miten ois.
No minä en jää sanattomaksi piip********siis niin törkeällä aisalla, kuin olla
voi. Ei kannata maksaa itseään kipeäksi, sillä joka saitilla löytyy näitä
pellejä, MUTTA myös kivoja miehiä/ naisia on joukossa, nämä pellet vaan
pilaa koko systeemin.
Entäpä jos NIMENOMAAN on sovittu seksikimpasta?
Entäpä jos NIMENOMAAN vain mies on "sopinut" seksikimpasta? Tuntuu että usein se menee näin eli mies pienessä päässään kuvittelee että pääsee sänkyyn koska tottahan toki treffikutsuun myöntyminen tarkoittaa sitä että pääsee pukille.
Jos nainenkin olisi halunnut jonkun seksitapaamisen niin tuskin hän siitä valittaisi että mies vonkuikin vain seksiä? Voi jösses..
Minulle on vissiin sattunut nyt sellainen "outo" mies ;-) vastasi Suomi24:n treffeilla ilmoitukseeni. Kävin katsomassa ko.miehen profiilin jossa ei ole kuvaa eikä mitään kuvausta itsestä tai mitä on hakemassa. Pyysin miehen kuvan sähköpostiin ja lähetti sen saman tien, sekä puhelinnumeron.
Outoa tässä on se, että olemme pelkästään tekstailleet nyt vajaan viikon mutta hän ei ole soittanut (tekee vuorotyötä kuulemma.ja muuta seli seli)
Tsekkasin puh.nron eikä se ole salainen. Mies asuu Keski-Suomessa pienehkössä kaupungissa, joten välimatkaa on yli 200 km eli ex-tempore tapaaminenkaan ei onnistu. Varmaan on hänelläkiin monta rautaa tulessa tuolla treffi-sivustolla, mutta niin taitaa monilla muillakin olla ;-) Vai ovatko ns.pikkukaupungin miehet vähän hitaita...?
Anteeksi nyt vain, mutta minun mielestäni sinä tässä vähän oudolta kuulostat. Itse olen havainnut että nelikymppiset miehet ovat varsin kiireisiä, monella juuri työelämässä täysi hönkä päällä ja se aika mitä työltä jää, menee tuhanteen harrastukseen ja lasten kanssa olemiseen. Eihän tämä kivaa meidän kumppania etsivien naisten kannalta ole, mutta minkäs teet.
Minusta tuntuu ihan oudolta ajatukselta että viikon satunnaisen viestin vaihdon jälkeen olisi jo suorastaan pakko soittaa (minkä ihmeen takia?) ja ilmeisesti olla jo heti käymäänkin tulossa. Eihän viikko ole vielä aika eikä mikään. Jos sinulla on seksiseuran himo eli sen takia pirun kiire, niin kannattaa ehkä etsiä seuraa jostain muualta, vaikkapa Iskurista.
Vuorotyö on erittäin raskasta, havaitsin kun olin vuosia parisuhteessa missä mies teki sitä. Välillä oli toiselta pää mennä sekaisin pahemman kerran kun unirytmi oli hakusessa tuon tuostakin ja yritti unilääkkeillä hoitaa sitä kuntoon. Siihen vielä huono työilmapiiri päälle ja sen sellaista... Ei varmaankaan olisi siinä vaiheessa halunnut vielä jotain roikkuvaa naistakin joka alkaa motkottamaan jos ei tee sitä ja tätä ja ryntää sinne sun tänne.
Minkä ihmeen takia yleensä ryhdyitte keskustelemaan kun välimatkaa on 200 km? Haluatko muuttaa miehen luo? Jos luulet että hän muuttaa niin turha toivo, ei työpaikasta luovuta noin vain.
Vai, että ei voi soittaà? Hei haloo, jos on aikaa näpytellä tekstiviestejä kymmenittäin päivässä niin miksi ei olisi aikaa soittaa? Ehkä näin Helsinkiläisenä se vain tuntuu kummalliselta - ehkä landella on eri juttu. Ja eihän tässä ole kukaan mistään muuttamisesta puhunut tai seksiseuran hakemisesta - vaikutut aika katkeralta femakolta...
No mikset sinä sitten soita hänelle...? ;) Vai oletko joku pikku prinsessa jota sen äijän pitäisi osata lähestyä?
Ettekö te uusiohesalaiset osaa kielioppia? Helsinkiläistä ei kirjoiteta isolla alkukirjaimella.
Tulee mieleen savolainen siskoni, 'helsinkiläinen', joka menee 'maalle' käydessään kotona. Helsinki on täältä maailmalta katsottuna pikkuinen kaupunki. Hupaisaa touhua.
Mies oli hyvässä ammatissa, kiva, mukava juttelemaan, ihan fiksukin.
Tuli treffeille siistinä, hyvin pukeutuneena ja oli kohtelias. Tavattiin
kahvin merkeissä neljä kertaa ja kerran käytiin kävelyllä. Ihan hyvää
kumppaniainesta, jos pitää miehestä, joka tykkää pukeutua kotona
aina naisten vaatteisiin. Minä en oikein tykkää sellaisesta, haluan
olla kotona se ainoa, joka käyttää rintsikoita.
Kotona vois olla kiva jos kumpikaan ei käyttäisi?
Jostain syystä kun kysyn naista treffeille niin aina sattuu nenäverenvuotoa, vatsakipua, kuumetta ja muita kiireitä. Eräälläkin sattui juuri ikävästi olemaan tuparit puoli vuotta muuton jälkeen. Ei tarvitse kauaa näilläkään treffipalstoilla olla kun huomaa etteivät naiset ole tosissaan mitään hakemassa.
Kirjoiteltiin yhten miehen kanssa jonkin verran vaihdettin puhelin numeroita ja viestiteltiin.Alkoi tulla semmosia viestäjä että tässä päässä olisi kovat paineet ja sinähän voisi tulla helpottamaan niitä.vastasin aika kipakasti ettei ole tapana ensi treffeillä aloitta paineiden helpottamisesta..Sen kummemmin siitä hepuste ei enä kuullut...varmaan helpotti paineitaan jossakin muualla ;)
Minulla oli kuvallinen profiili. Foto asiallinen, ei minihame, tai rintavakoa
esittelevä, mutta sain viestin eräältä mieheltä.
Kun hän katselee kuvaani, niin vetää samalla käteensä.
Aivan törkeää, siis ota nyt selvää teistä herrat.
Onhan noita tuollaisia jatkuvalla syötöllä. Minulle kerrotaan että minulla on suihinottajan huulet, vaikka en todellakaan törröttele huuliani kuvassani. Lisäksi minun pitäisi täällä kuulema esitellä rintojani. Hah, ihan kuin edes olisi mitä esitellä. xD
Joillekin miehille koko mesta on pelkkä KARJAMARKKINAT.
Karjamarkkinat?
No täähän onkin "pinppi paratiisi". Mulla on suomi24 treffien kautta kolme eukkoa kierrossa. Ei pääse tottumaan "tavaraan". :D Varovainen saa olla mutta ihanaa kun saa vaihdella blondin ja kahden tumman välillä, nam. Vaiihtelu virkistää.. ;)
Hieman outo miehen profiili tuli vastaan kerran, kun haulla katsastin oman
alueen miestarjontaa. Miehen vieraskirja oli täynnä nuorten kauniiden naisten
viestejä. Eihän siinä mitään outoa ole, että vieraskirjassa on niitä terveisiä ja
kommentteja vastakkaiselta sukupuolelta, mutta ihan selvästi näki, että kaikki
ne nuoret naiset profiileineen ja kuvineen oli ihan tekaistuja. Sellaiset feikki
profiilit ja kuvat kyllä erottaa aidoista. Kuvat on liian mallimaisia, studiokamaa,
ihan liian hyvää ollakseen totta. Mies oli itse tehnyt ne nuorten naisten profiilit,
ehkä siksi, että todisteli jotenkin hänen profiiliaan lukeville naisille, kuinka
hän kelpaa vielä kauniille nuorille naisille ja on kovinkin suosittu, kun
vieraskirja on täynnä nuorten naisten kehuja. Mies itse ei ollut enää mikään
eilisen teeren poika vaan 50 ikäinen.
No, kiitosta riittää, kun itseään kiittää ja kehuu.
Nimimerkki syksyntaigaa kirjoittaa itseään parikymmentä vuotta vanhemmille, tajuttoman pitkiä viestejä, väittäen itseään HERRASMIEHEKSI (kirjoittaa sen isoin kirjaimin), jankuttaa, vaikka toinen ei ole kiinnostunut. Kun hänet torjuu, väsää uuden profiilin, a.mieleni, ja kirjoittaa mielestään loukkaavan, mutta tietysti pelkästään typerän viestin siitä profiilista - tarkoituksenaan kuitenkin loukata. On kuulemma "kuullut paikallisilta, että olen ruma ja avuton ja kamala ihminen". Onneksi en antanut oikeaa nimeäni:) Ei kannata antaa edes etunimeään hörhöille. Vata muutaman viestin vaihdon jälkeen voi alkaa jotenkin hahmottaa, onko toinen normaali vai ei.
Älä välitä; tuo tyyppi kirjoitti minullekin. Ensin kohteliaisuuttani vastasin, kunnes huomasin, että hän oli 15 vuotta minua nuorempi. Sanon profiilissani selvästi, minkä ikäisiä etsin - se on yksi harvoista hakukriteereistäni, muuten olen hyvin avoin kaikenlaisille, koon ja muun puolesta. Kun en sitten vastannut enää, hän lähetti ilkeän viestin, haukkuen minut rumaksi ja typeräksi ja käski pysyä kaukana. Ainut rikokseni oli se, etten kirjoittanut hänelle kuin yhden viestin. Anna anteeksi hänelle. Hän ei tajua, mitä tekee. Mielenterveysongelmainen. Laita torjuntaan, kirjoita ylläpidolle ja unohda hänet.
Yleensä lienee turvallisinta olla vastaamatta mitään yhtään oudolta tuntuville tyypeille.