Kaikki alkaa kuin sadussa. Tavataan, rakastutaan ja ostetaan yhteinen koti. Sitten pilvilinnat alkaa rapistua. Kuningas alkoholi ottaa vallan.
Mies ottaa joka viikonloppu ja alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Ensimmäisellä kerralla kaadetaan sänky jossa minä olen asettautumassa nukkumaan. Toisella kerralla käydään kurkkuun kiinni. Annan anteeksi....kaiken.
En osaa lähteä vaikka mieli tekisi, terveys alkaa pettää. Olen menettänyt yöuneni ja pelkään viikonloppuja.
Vedotaan rakkauteen johon kuuluu anteeksianto. Ei tahdo olla enää voimia uskoa tuollaiseen....
Mies ottaa joka viikonloppu ja alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Ensimmäisellä kerralla kaadetaan sänky jossa minä olen asettautumassa nukkumaan. Toisella kerralla käydään kurkkuun kiinni. Annan anteeksi....kaiken.
En osaa lähteä vaikka mieli tekisi, terveys alkaa pettää. Olen menettänyt yöuneni ja pelkään viikonloppuja.
Vedotaan rakkauteen johon kuuluu anteeksianto. Ei tahdo olla enää voimia uskoa tuollaiseen....
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos lähipiirissäsi on joku johon luotat, esimerkiksi sydänystävä, suosittelisin uskoutumaan tälle ja pyytämään apua. Hän pystyisi varmasti yhdessä kanssasi tekemään ratkaisuja jotka täytyy tehdä, asiat joihin et kykene yksin. Toki on myös olemassa kriisipuhelimia, varmasti näistä tiedät, ja sieltä kautta jos ei muualta saat tukea ja ohjeita ihmiseltä joka ymmärtää ja haluaa aidosti auttaa.
Rakkaudesta ja anteeksi annosta ei tule kuin sanahelinää miehen suusta jolla on sairaus, sellaisen miehen sanomana nuo sanat eivät merkitse mitään joka ei kunnioita, arvosta eikä välitä sinusta ihmisenä. Alkoholistille sinä olet aina korkeintaan sijalla 2. Et ole itsekään selvästi enää kunnossa, muutoin olisit lähtenyt jo silloin kun huomasit hänen juovan, ennenkuin hän kaatoi sängyn ja paljon ennen kuin hän kajosi sinuun.
Älä odota.
paljon samaa aloittajan kanssa ja rakkaus kadonnut vuosia sitten, mutta vaikeinta on, kun näissä asioissa ystäväpiirikin katoaa ajan myötä.. Tosiasiat kyllä tiedostaa ja miten pitäisi edetä. Todellisuus vain pyörii umpikujassa.
"rakkauteen johon kuuluu anteeksianto"!??? Anteeksianto tuollaiseen EI kuulu rakkauteen!!!!!!!!!!!
Pahoinpitely, henkinen rääkkäys ja huolellisesti harkiten viinalla aivonsa tuhoava mies EI kuulu rakkauteen.
Tuo on järjestelmällistä sadismia toista ihmistä kohtaan joka on rikollista missä tahaansa maailmankolkassa asuukin. Suomi mukaanluettuna.
Sinun on parasta HETI poistua tuosta kauhujen pesästä ja tehtävä rikosilmoitus tuosta pahoinpitelijästä.
Valinta on tietenkin omasi, mutta tiedä aivan varmaksi että taloutesi saat kyllä hoitumaan, jos jatkat tuollaista elämää, henkisen minäsi kanssa todennäkoisesti on jo vaikeampaa.
Kiitoksia teille kommenteista. Ystävä on yrittänyt auttaa, mutta itse tyhmänä olen anteeksiannellut. Monta kertaa olen ollut lähdössä mutta mies on puheillaan saanut minut luopumaan ideasta.
Olen kuulemma liian helposti luovuttamassa, kaikissa parisuhteissa on vaikeita asioita, mutta ne pitäisi vaan unohtaa. En pysty, olenko siis heikko ja huono ihminen?
Tein rikosilmoituksen kuristamisesta ja tänään on sovittelutilaisuus. Olen sekaisin enkä tiedä mitä sielä sanoa....
"Olen kuulemma liian helposti luovuttamassa, kaikissa parisuhteissa on vaikeita asioita, mutta ne pitäisi vaan unohtaa."
Tuollaista sadismia voi unohtaa vain haudassa. Ja sinne sinä olet hyvää vauhtia menossa.
Juokse tytto ja lujaa pois tuosta kauhujen pesästä. Suomessa sinun ei tarvitse asua edes sillan alla, katto pääsi päälle kyllä loytyy.
Lähde tuosta suhteesta! Ei mies tule muuttumaan, päinvastoin, tilanteita tulee lisää ja ne pahenevat. Itse olen kokenut samaa, alkoi kännissä solvaamisella, tönimisellä, uhkailulla pahemmasta. Kun yritin estää ajamasta kännissä, väännettiin käsi melkein sijoiltaan ja yritettiin ajaa autolla päälle. Tilanteet pahenivat kuristamiseen niin että taju meni, revittiin keskellä yötä sängystä (minun nukkuessa) hiuksista ja nilkasta ja paiskattiin kaapin kautta lattialle. Kekseliäimmästä päästä oli auton takakonttiin tuuppaaminen/sulkeminen. Ym
Selvänä oli joko katuva, tai vähättelevä, parhaimmillaan jopa väitti että ei ole tehnyt yhtään mitään ja että valehtelen.
Sinun asiasi on tehdä muutos elämääsi, lähde kun vielä olet hengissä ja kohtuullisen vahingoittumaton.
Tutun kuuloista. Erona se että olen 90kg mies ja pulloa rakastaa 60kg nainen joten fyysiset yhteydenotot päättyvät painiotteluun josta fyysisen ylivoiman avulla selviän aina kunnialla. Kännissä tehdään mitä mieleen juolahtaa ja aamulla ei ollaan katuvia sikäli kun ei voi kiistää tapahtunutta. Yliajon uhriksikin olisin joutunut ellen olisi ehtinyt juosta suojaan.
AP: Juokse tiehesi ja lujaa ennenkuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Sitä alkaa ajan kanssa uskoa itsekin mitä toinen osapuoli sanoo. Kaikki on minun syytäni...Hän todellakin vähättelee omia tekoja/sanomisia. Kännissä vedotaan syyntakeettomuuteen jos on lauottu ikävyyksiä. Aamulla ei muisteta mitä on sanottu ja tehty. Ja eilinen on eilistä ja pitäs unohtaa kun uusi päivä alkaa. Kunpa saisin jostain voimaa kohdata sen ihmisen ja sanoa että haluan pois...
Niinpä. Kautta aikojen ovat alkoholistimiehet syyllistäneet vaimojaan. Pakko menna juomaan kun on noin hullu muija. Sinä et ole syyllinen miehen sanoihin ja tekoihin. Hän on itse niistä vastuussa.
Miten asuminen on järjestetty ? Kenen nimissä on vuorkasopimus vai onko teillä omistusasunto ?
Olen oppeliinin kanssa samaa mieltä että miehelle ei kannata kertoa, että olet lähdössä pois. Hankit kaikessa hiljaisuudessa itsellesi asunnon ja miehen poissa ollessa keräät omat tavarasi ja muutat pois. Jätät lapun pöydälle, jossa ilmoitat lähteneesi. Sen jälkeen otat uuden salaisen puhelinnumeron. Jos kerrot miehelle että olet lähdössä, kukaan ei takaa miten hän käyttäytyy, jos jäät asumaan hänen kanssa ilmoituksesi jälkeen.
Sinun ei tarvitse kohdata ketään "ihmistä", se on sinun sisälläsi jo!. Vain poistut kuvioista. Mitä vähemmällä äänin, sitä parempi.
Sinun EI tarvitse pitää mitään puheita tuolle hirviolle! Sinä ET voi sanoa enää mitään mitä se ei jo tiedä!
Vain ota kaikista tärkeimmät (passisi, syntymätodistuksesi, luottokorttisi ja pankkikorttisi) ja poistu. Mieluimmin silloin kun hirvio ei ole paikan päällä.
Kohta se on liian myohäistä. Silloin sinun ruikutukset "kun sais jostain voimaa..." on liian myohäistä!
Meillä just toisinpäin, ex-vaimoa ei kiinnostanut moniin vuosiin muu kuin juominen, arkisin 3-4 kertaa ja viikonloput kokonaan ja lapsethan ei olleet esteenä kun minä hoidin ne ja kodin. Naisena saa käydä päälle, olla öitä pois kotoa jne Aina on ollut hyvä syy juomiselle, eron aikaan se olin sitten minä. Onneksi ex löyti sitten uuden ihastuksen mikä ensin oli shokki, mutta hyvin äkkiä huomasin miten elämä on ihanaa kun ei ole alkoholistia vierellä. Nyt tunnen exää kohtaan enää sääliä
minulla aivan sama tilanne OLI vielä muutama kuukausi sitten, kävi jopa koiraani käsiksi ja uhkasi kännissä tappaa sen. annoin kaikki paskat ja turhat syytökset anteeksi, heitti minut aina kännissä keskellä yötä ulos. 4 vuotta jaksoin sitä paskaa katsella, mutta yhtenä kertana kun taas heitti minut ulos kännipäissään ajattelin että tämä on viimeinen kerta, enempää en kestä. ja siitä samaisesta ajatuksesta minä lähdin, enkä ole taakseni katsellut. äijä kyllä soitteli ja parkui ja lupasi mennä hoitoon ja muuta turhan päivästä soopaa sirltä tuli mutta pidin pääni. muutaman kuukauden jälkeen sille on tullut nyt vain kostonhimo siitä kun kehtasinkin hänet jättää, ja siitä on ollut nyt päänvaivaa, vihaisia viestejä. soittelee ja pyytää kahville vanhempiani, kavereitani yms. joiden kanssa ei ollut missään tekemisissä ainakaan omasta halustaan meidän suhteen aikana! aika säälittävää..
nyt minulla on uusi ihana mies ketä tapailen, eikä juo sitten tippaakaan, tai no ehkä yhden sauna juoman. Mutta ihanaa kun ei tarvitse nukahtaa kaljan käryyn. :)
vaikka se tuntuu nyt vaikealta ja pelottavalta ajatukselta, niiin LÄHDE!
Taitaa tuo lähtö olla paras ratkaisu. Tosiaan joku kyseli asumisjärjestelyitä. Ostettiin tänä vuonna omakotitalo 50/50. Sekin tässä hiukan jarruttelee tilannetta.
Pari viikonloppua lupasi olla raittiina, ei toteutunut. Viimeisimmän laukaisi se kun oli riitaa ja mun olis pitäny antaa periksi. Kun en antanut, alkoi juoda. Tuumasi vain että tämänkin olisi voinut välttää kun olisit antanut periksi. Kyllä alkaa v......aa.
Kuule älä anna alkoholisoituneen miehen ohjata mitä sovitte . Hän tulee kuitenkin kaiken aina pettämään mitä sovitte.
Tuo kuristaminen voi johtaa vaikka lievään aivoverenkierron häiriöön.. minä en sinuna riskeeraisi mitään juooppo hullun keskimänä mikä velvoittaa pieneen pahoinpitelyyn.. lähde käveleen sieltä kodista aina kun alkaa juoda.
Jos ei ole ihan toivoton alkaa miettimään akka vai alkoholi ?? Jos ei eihän teillä enää sitten muuta olekaan edessä kuin lusikoiden jako.. Alä hitsi vieköön ''
alistu tuollaiseen..
no ei haittaa sitten se vaikea lähteä onkin kun on kolme mukulaa jne.. silloinen mieheni lupasi heti laittaa korkin kiinni jos tulee lapsia.. hmmm. juu ei alkoholistin selitykset kiinnosta, siitä sain voimaa lähteä kun mietin että olenko sitten viiden vuoden päästä täällä ulkona keskellä yötä kännistä miestä paossa sekä lasten että koirien kanssa, sepä olisikin unelma.
vaikka mies olisikin mennyt hoitoon ja lopettanut juomisen niinkuin hätäpäissään lupasi kun että saisi minut takaisin, mutta loppu elämä olisi ollut elämää toipuvan alkoholiongelmaisen kanssa, ja usko pois se erittäin raastavaa ja energiaa vievää.
minun exäni riehui kännissä sen takia koska ei uskaltanut asioita sanoa selvinpäin, se olikin sitten muuten mukavaa jos oli pidempi tauko (2-3vko) juomisessa niin sai paskaa niskaan ja paljon. MUISTAKAA se että alkoholisti on aina alkoholisti ja se on erittäin vittumainen tauti läheisille
Joo, tuollaisen miehen kanssa ei kannata ruveta neuvottelemaan että “kävisikö sinulle nyt mahdollisesti että erottaisiin, jookos”.
Minul exä ei noin väkivaltainen ollut, mutta siedin hänen juomistaan ihan liian pitkään, 17 vuotta. Väkivallan uhkaa alkoi tulla vasta viimeisinä vuosina. Yritin erota monta kertaa joka vuosi mutta mies sai aina manipuloitua minut jäämään, vannoi aina muuttuvansa ja itki ja aneli kurjaakin kurjemmin. Myös haki syyt minusta ja minun perheestäni. Mies oli vahva puhuja, aina sai käännettyä puheen pois itsestään.Vihdoin mies jäi kiinni siitä että kännireissullaan oli pussaillut alle 18-vuotiasta tyttöä ja siitä sain voimaa erota. Hankin salaa asunnon ja muuttofirman. Muutin tavarat kun mies oli työmatkalla. Osoitteen laitoin salaiseksi. Osoitteen salaamisessa kannattaa olla tarkka, huomasin että osoite vuoti kuitenkin jostain. Eroa valmistelin salassa puolitoista kuukautta, sillä vasta sitten mies oli lähdössä työmatkalle. Se oli tosi raskasta, en kertonut kuin vanhemmilleni ja yhdell ystävälleni. Oli kamalaa mennä miehen viereen nukkumaan kun tiesi että ero on tulossa, varsinkin kun mies oli selvin päin ja siis miellyttäväkin jopa. Huh huh sitä aikaa.
Mutta pääsin kuitenkin miehestä onnellisesti eroon, sillä mies löysi pian uuden uhrin.
Alkoholismi on sairaus, ja puoliso ei pysty sitä parantamaan millään keinolla, ei auta vaikka itkisit, uhkailisit, puhuisit, huutaisit, ihminen juo vaikka joutuisi uhraamaan koko elämänsä ja vaikka puoliso olisi kuinka täydellinen tahansa.
Itse olen vieläkin rikki tuon suhteen jäljiltä ja on vaikea kuvitella uutta suhdetta vaikka biologinen kello tikittää. Eli taidan jäädä lapsettomaksi tuon suhteen jälkiseurauksena.
Ero oli suuri helpotus ja olin tosi onnellinen, mutta se oli ihan hirvittävän raskasta. Eka vuosi oli ihan hirveää, itkin menetettyä ja hukattua elämääni, myös muutos perhesuhteissa oli hirvittävän pelottava ja rankka. Mutta suosittelen, kyllä kannatti! Erotuska kestää jonkin aikaa, mutta loppuu aikanaan, mutta jos jäät suhteeseen niin koko elämäsi on raskasta koko ajan 24/7 eikä valoa näy, juominen vain pahenee!
Voi että elämäni on ihanaa nyt, ei tarvitse pelätä yöllä, ei tarvitse pelätä mitä mies kännipäissään törttöilee, ei tarvitse pelätä joka päivä että joku tilanne laukaisee juomisen, ei tarvitse pelätä rappukäytävän askeleita että missä kunnossa mies tulee kotiin vai tuleeko tänä yönä ollenkaan. Ja ihanaa tosiaan kun ei tarvitse haistella vanhan viinan hajuja tai kuulla kuinka kaljapullo loksahtaa auki! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!
Kirjoittele tänne miten tilanne etenee, minä voin tsempata! Tuossa tilanteessa itse sain tukea juuri eronneelta ystävältäni, ja se tuki oli kyllä tarpeen! Luin myös täältä miten ihmiset olivat saaneet erottua. Eroaikana tunteet heittelehtivät, teenkö sittenkään oikean ratkaisun, pystynkö tähän, entä jos sittenkin jäisin, olenko minä oikeasti nyt eroamassa ei voi olla totta…mutta kun ne tuntemukset vaan elää läpi, päivä kerrallaan niin kyllä sen eron saa toteutettua.
Et voi talon vuoksi jäädä. Älä usko lupauksiin. Meillä oli kerran tilanne että olin eroamassa tosissani, ja mies vannoin lopettavansa juomisen. 1 kk jaksoi olla juomatta, sen jälkeen on 10 vuoden ajan juonut joka viikko useita päiviä.
Itse olin pienituloinen, ja jouduin turvautumaan vanhempien rahalliseen tukeen, mutta he tukivat mielelläni, äitini itki ilosta kun erosin. Mies oli rähjännyt kännissä heillekin.
Jos jäät, mahdollistat miehen sairauden hyväksynnälläsi. Jos lähdet, mies joutuu kohtaamaan mahdolliset pohjamudat ja parhaimmassa tapauksessa hän oikeasti alkaa miettimään juomistaan. Eli teet palveluksen myös miehelle. Älä jää kannattelemaan juopon elämää.
Jos oikeasti päätät erota, älä ala enää riitelemään tai neuvottelemaan miehen kanssa, ne ei johda mihinkään.
Palailen asiaan. Ensi torstaina menen perheterapeutille, olen puhunut hänelle väkivallan kokemuksistani. Ehkä hän pystyy auttamaan mua.
Itsekään en enää kauhean nuori ole ja jaksaisi enää tutustua uusiin ihmisiin, mutta parempi yksin kuin kamalan miehen kanssa. Kiitos Krstnnnnna!
Jos haluaisit apua tilanteeseen niin olisit tehnyt jo jotain. Muuten et tänne kirjoittelisi. Vai ovatko naiset todella niin avuttomnia ja tyhmiä ettei yhdestä idiootti miehestä pääse eroon. turha parkua kun et lähtenyt ekasta lyönnistä niin varmaan et lähde ikinä.
Päivitystä tilanteeseen...muutaman kuukauden olen tässä katsellut ja antanut herralle aikaa tehdä muutoksia. Käräjät tulossa huhtikuussa minun pahoinpitelystä. Olen saanut voimaa tehdä muutoksia elämääni. Kahden viikon päästä muutan tästä kauhujen talosta pois ja elämäni alkaa uudelleen. Vaikka rakastinkin miestä se ei riitä. Joko minä pääsen hengestäni tai sitten hän.
Vaikka olenkin 32-vuotias, toivon että ehdin vielä löytää sen oikean ja perustaa perheenkin. Jos en, niin sekin on parempi kohtalo kuin olla tyrannin vallan alaisuudessa.
Neuvo: laita talteen kaikki viestit, jos alkaa häiriköimään. Saatat tarvita niitä hakeaksesi lähestymiskiletoa. En jaksa uskoa, että tarina päättyy tuohon. Uhkailu, kiristys, maanittelu yms. jatkuu vuoristoradan lailla. ÄLÄ ANNA PERIKSI, äläkä missään nimessä lieventele asioita käräjillä. Mies on ansainnut rangaistuksensa.
Noita "vahingossa" kuristamisia on paljon ja parhaassa tapauksessa siinä lähtee henki!
Kiva kun päivitit. Satuin taas tälle palstalle vahingossa vaikka en täällä juuri käykään.
Minäkin olin 32 kun erosin. Päivääkään en ole katunut. Olin todella helpottunut heti kun tein päätöksen erota vaikka se vaikeaa olikin. Olen ollut todella kiitollinen omasta ratkaisustani. Olen vieläkin tosi usein onnellinen siitä että voi elää rauhassa ja turvassa. Vielä pitkään eron jälkeen sydämeni alkoi hakkaamaan pelosta kun käytävästä kuului ääniä, vaikka asuinkin jo eri talossa. Oli joutunut niin monta vuotta pelossa nukkumaan.
Erostani on siis 4 vuotta. Toiset löytävät uuden miehen heti eron jälkeen(mutta kannattaa olla tarkkana, läheisriippuvainen vetää puoleensa vastaavia tyyppejä). Itselleni jäi tuosta vankilasta sellaiset arvet, että en ole uskaltanut alkaa tapailemaan miehiä. Pelkään että jos suostun treffeille, en pääse enää karkuun ja mies pakottaa minut seurustelemaan kanssaan. Vieläkin näen painajaisia exästä. Eli kyllä elämä tuollaisessa suhteessa jättää arpensa. Niitä pitäisi "hoidattaa" al anonissa tai jossain, mutta en vain ehdi noihin ryhmiin.
Toivottavasti olet nämä pari viikkoa turvassa ja saat järjestettyä elämäsi niin että olet jatkossakin turvassa jos mies ei hyväksykään eroa ja alkaa häiriköimään.
Nyt olen päässyt muuttamaan ja olo on helpottunut. Pari yötä on mennyt ihmetellessä mutta eiköhän tämä tästä asetu. Tuntuu kuin suuri kivireki olisi pudonnut perästä. Uusi elämä voi alkaa ja taas voi hymyillä.
sen minkä tekee kännissä voi tehdä myös selvinpäin, tiedän kokemuksesta, että täysin raitis mies voi olla juuri tämänlainen tapaus, mitä täällä on kuvattu, mitään muuta tietä ei ole jos itsestä välittää kuin ero, ja todellakaan ei kannata uskoa muutokseen, sitä ei tule, kesti 30 vuotta täysin raitista väkivaltaista miestä..
On se jännä juttu kuinka itse on antanut niin monta mahdollisuuutta ns. kunnostautua niin niihin ei tartuta. Nyt kun viime kerran otettiin yhteen hän vei minulta autonavaimet etten päässyt karkuun. Ja nyt hän olisi valmis jopa absolutiksi. En enää neuvottele ja ota mustelmia vastaan. Pelottavinta on, että alan itsekin käyttäytyä aggressiivisesti ja käyn päälle. Tähän asti olen ollut hyvin leppoisa ihminen.