6-kymppinen vaimoni on ollut suolisyöpäni vuoksi jumissa kotona nyt 5kk josta ajasta 3kk huolehtinut 3:n päivän välein avanteen pohjan vaihtamisesta rituaalin vaatimine toimenpiteineen.
Nyt helpottaa kun menen huomenna suolen yhdistämis- ja avanteen sulkemisleikkaukseen.
Pohjan vaihtoa ei enää tarvita.
On nyt innoissaan saatuaan varmistettua aikaisemman tyttöseuran kanssa lyhyen, 6pv:n matkan marras- joulukuun vaihteen joulumarkkinoille Dresdeniin Berliinin kautta.
Minusta on erinomainen asia käydä liki puolen vuoden hapatin jälkeen hieman virkistäytymässä.
Minusta ei muutamaan kuukauteen ole häiriöttömäksi matkakaveriksi.
Vastaavissa tilanteissa ( tyttöjen matkoissa ) on joku aikaisemmin epäillyt että miten uskallan laskea?!
Jukopliuta! Ensimmäisellä hupakoiden matkalla vaimo oli jo lähempänä 5-kymmentä!
Mikä minä olen aikuista määräämään?
Mitä minun tulisi pelätä?
Mielikuvitukseni ei riitä.
Nyt helpottaa kun menen huomenna suolen yhdistämis- ja avanteen sulkemisleikkaukseen.
Pohjan vaihtoa ei enää tarvita.
On nyt innoissaan saatuaan varmistettua aikaisemman tyttöseuran kanssa lyhyen, 6pv:n matkan marras- joulukuun vaihteen joulumarkkinoille Dresdeniin Berliinin kautta.
Minusta on erinomainen asia käydä liki puolen vuoden hapatin jälkeen hieman virkistäytymässä.
Minusta ei muutamaan kuukauteen ole häiriöttömäksi matkakaveriksi.
Vastaavissa tilanteissa ( tyttöjen matkoissa ) on joku aikaisemmin epäillyt että miten uskallan laskea?!
Jukopliuta! Ensimmäisellä hupakoiden matkalla vaimo oli jo lähempänä 5-kymmentä!
Mikä minä olen aikuista määräämään?
Mitä minun tulisi pelätä?
Mielikuvitukseni ei riitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No taitaa olla muutenkin vähän niitten murheita joilla ei oikeita murheita ole, tai niiden seikkailuja joilla ei ole tarpeeksi jännitystä elämässä, tai niiden huolia joilla loppuu yhteinen ja "kasvetaan erilleen"... Ne joilla on tarpeeksi yhteisiä vaikeuksia voitettavana eivät ehdi mietiskelemään miltä nyt tuntuu tai miksi ei tunnu.... ;-)
Tsemppiä sinne, käväiskäähän yhdessäkin jossain tuulettumassa, vaikka risteilyllä, ravintolassa tai mökillä jos et nyt pitemmälle kykene vielä....
Iloitkaa kumpikin vaimon mahdollisuudesta virkistäytyä matkalla ja jätä mokomat ilonpilaajat omaan arvoonsa. On ihan tavallista matkustella myös omien kavereitten kanssa eikä silloin tule edes mieleen että oltaisiin pahoja tekemässä. Puolison pettäminen ei todellakaan ole matkustamisen tarkoitus, vaan nähdä uusia maisemia ja seurustella ystävien kanssa. Näillä kyselijöillä on itsellään varmaan sellaisia taipumuksia, joita kuvittelevat muittenkin kohdalle.
Teillä on takana raskaat kokemukset jotka varmasti paitsi koettelevat, myös lähentävät. Uskon että siinä on tullut kummankin punnittua elämän tavoitteet ja asioitten tärkeysjärjestys. Varmasti parisuhteellekin on hyväksi, että kummallakin on myös omaa elämää, omia ystäviä ja omaa aikaa.
Toivota vaimollesi mukavaa matkaa, rentoa oloa ja iloista reissufiilinkiä. Sen jälkeen 'unohdat' hänet siksi aikaa kun hän on poissa ja teet sitä, mikä sinua itseäsi kaikista eniten yksinäsi huvittaa, rentouttaa ja haluttaa.
Näin molemmilla on täydellinen loma ja arjen askareita ja velvollisuuksia jaksaa taas jatkaa piristävän katkoksen jälkeen. Heitä huolet hemmettiin ja käytä mielikuvitustasi hyvän olon tuottamiseen niin itsellesi kuin sille ihmiselle, joka hoitaa sinua ja veisatkaa molemmat viis muitten luuloista ja epäilyistä.