Täällä on kai niitäkin, joilla salasuhde on alkanut tutustumisen ja juttelun kautta ja edennyt hiljalleen eteenpäin? Milloin olette harrastaneet ensi kerran seksiä? Siis kuinka kauan suhdetta takana silloin? Miten sujui? Tuliko yllätysmorkkiksia seksin aikana tai jälkeen? Paraniko salasuhde seksin harrastamisesta vai tuliko niin iso pettymys että koko juttu loppui siihen?
Milloin seksiä salasuhteessa?
Christiane_
292577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos tuollaisia mietit, niin jätä tekemättä. Siinä neuvoni.
Aloittaja: Tiedätkö että pettäminen on todella törkeää? Häpeäisit. Tee kuten haluat muiden tekevän itsellesi...
Kolmisen viikkoa siihen meni, kun olimme valmiit sänkyyn, joka päivä puhuimme puhelimessa, ja mailasimme.
Hirveällä kiihkolla rakastelimme, mielestäni molemmat saivat täyden tyydytyksen.
Ikäväkseni mies kertoi sitten vasta olevansa varattu ja jätti minut viestillä muutaman päivän päästä.
Jatkoimme kuitenkin suhdetta kuukauden kuluttua.
Nyt ei suhdetta ole enää, kun miehellä oli sitten useampikin meitä kakkosia.
Paljastui sairaaksi naisten naurattajaksi.
Hänellä vaimo on autuaan tietämätön petturi miehensä naisista.
Olen hyvin masentunut että minua huijattiin seksiin.
Millä tavalla hän oli sairas? Tuohan on minusta normaalin miehen toimintaa,
miksi tyytyä yhteen, kun saa montakin? Perin virkistävää vaihtaa vakoa välillä.
Miksi niitä vakoja täytyy olla useita jos haluaa olla uskollinen ja naimisissa. Yhden petturi ukon aijoin käräyttää ja uhkasi tappaa itsensä jos ero tulee, kun siinä menee koko omaisuus, onko se sitten terveen miehen merkki?
Jaa ja sä sitten olet mielestäs kovin jalo immeinen..?
Jos oot se akka, joka on petturiin sekaantunut, kärsi ittekses. Itte oot tehnyt virhearvioinnin kuvitellessasi, että mies valitsee sut tutun ja turvallisen elämänsä sijaan. Jos oot sellanen, joka tykkää tunkea nokkansa toisten asioihin ja katsoo oikeudekseen heittää sen ensimmäisen kiven, hommaa oma elämä!
Huijattu sänkyyn,
Voi hyvä ihme. Jos kerta säkin nautit siitä, niin miksi se niin kauheaa on, kun paljastuikin, että kyseessä on pelimies. Olisit iloinen hyvästä panosta!
Miksi naiset kokevat seksin noin?
paska olo siitä tulee kun tietää miehen hakevan vain itsekästä nautintoa, minun puolesta olisi aivan hyvin iskeä jonkun huoran sinne sänkyyn, eikä rehellistä aidosti tuntevaa naista.
Oliko tuo nyt sitten yhtään kummempi kuin joku muu, oma saanti oli hänelle tärkeämpi kuin minun tyydytys.
paska juttu.
Huijattu, eikö se ole rikos, marssit poliisin pakeille ja teet rikosilmoituksen! Ei ehkä raiskaus mutta joku muu rikos. On se kamalaa että naisia huijataan sänkyyn...
Kysyin vain seksin harrastamisesta muilla, en kommentteja omaan tilanteeseeni. Enkä edes kertonut siitä mitään. Kiitoksia välittämisestä kuitenkin. :)
Tutustuimme arjen tilanteissa, lähes 10 vuotta satunnaisia juttuhetkiä - ei mitään "sellaista", vain sellaista toisen seurassa viihtymistä. Jossain vaiheessa alettiin jutella hyvin henkilökohtaisia asioita ja samalla tuli "sellainen" sävy mukaan. Silti meni vielä reilu pari vuotta ennen kuin suoranaisesti seksi astui kuvioon. Ensimmäinen kerta oli upea, kuten osasimme odottaakin. Toisella osapuolella oli morkkis jälkikäteen, mutta kuitenkin suhde on jatkunut "uudella roihulla" jo jonkin aikaa.
Mä olen tuntenut miehen seitsemän vuotta. Alusta saakka olen käynyt mieheen kuumana, enkä ollut ainoa... Lähes päivittäin näimme ja aina juttelimme. Vuosi tutustumisesta ja puhuttiin jo hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Kuitenkin ihan vain omista asioista; kerroin onnettomasta parisuhteesta ja hän tuki ja antoi todella hyviä neuvoja. Sitten hänkin avautui minulle ja yllätyksekseni hänki oli onneton suhteessaan. Ainoa, mikä piti suhteen kasassa oli pienet lapset... Mies ei yleensä koskaan puhunut itsestään ja omista asioistaan, joten olin hyvinkin hämmästynyt, että hän avautui minulle...
Meillä oli puhdas kaverisuhde, vaikka itse olisin toivonut enemmän. Välillä minusta tuntui, että hänkin halusi jotakin enemmän...Koskaan ei asiasta puhuttu. Erosin viime vuonna onnettomasta suhteesta ja hän kuunteli ja tuki kun avauduin ja itkin...Hän lohdutti ja oli aina läsnä...
Nyt keväällä en enää pystynyt salaamaan tunteitani. Yhtenä kauniina aamuna, kun juttelimme niitä näitä ja puhuttiin menneestä viikonlopusta, kysyin ykskaks, että tuutko sä mun kaa joskus jonnekki istumaa iltaa tai kahville. Hän katsoi mua hetken monttu auki ja sanoi sitten, "Nii tai voitasha me käydä vaik syömässä jossai ravintolassa". Menimme kahden päästä illalla syömään ja siellä kerroin kaiken; miten ihastuin häneen jo silloin, kun hänet ekan kerran näin, miten olen salaa haaveillut hänestä ja miten paljon mulle merkkaa se, että olimme nyt ravintolassa. Hän kun on kovin huono puhumaan omista tunteistaan, hiukan jäykkänä vaa tokaisi, että kyllähän hänelläkin on ollut alusta saakka tunteita, mutta ei hän olisi uskonut, että minullakin oli samallaisia tunteita.
Sänkyyn emme menneet tämän jälkeen yli kuukauteen. Minua alkoi jo hermostuttaa ja pelottaa, ettei homma ikinä etene siihen saakka. Mies oli kovin perhekeskeinen ja varovainen. Kuitenkin sitten se tapahtui. Enkä ikinä tule unohtamaan ekaa kertaamme. Se oli jotakin aivan uskomattoman ihanaa, enkä meinannut saada hänestä tarpeeksi.
Tämän jälkeen tunteemme syvenivät ja tapailimme seksin merkeissä usein. Kunnes miehen vaimo sai tietää suhteestamme. Välimme viilenivät. Mies oli hyvin hermostunut ja sanoi minulle, että lapset on hänelle kaikki kaikessa., mutta koska hänellä on tunteita mua kohtaan, hänen täytyy nyt saada ajatella ja miettiä, mitä hän tekee. Nyt tästä kiinni jäämisestä on kulunut kolme kuukautta. Miehen elämä on yhtä helvettiä; vaimo koko ajan painostaa miestä kertomaan, kuka hänen "salahuoransa" on ja haluaa saada jutella tämän kanssa kasvotusten. Mies ei kerro totuutta ja vaimo uhkailee erolla. Mies sanoo, että valitsee siinä tapauksessa eron. Hän kertoi totuuden, että on suhteessa ainoastaan lasten takia. Nyt vaimo onkin päättänyt, että ei halua erota, mutta kuitenkin meinaa selvittää totuuden. Hän pitää kiinni liitostaan kynsinhampain. Mies taas miettii tosissaan eroa, vaikka häntä harmittaa lasten takia (vaimo uhkailee, että muuttaa niin kauas pois lasten kanssa, ettei mies pääse tapaamaan niitä, kuin vain silloin tällöin ja jouluna.
Minä riudun ja ikävöin miestä, mutta annan hänelle tilaa. En ahdistele, en kysele. Nykyään ihan vaa moikataan (jo senki takia, ettei kukaan vahingossakaan arvaa, että mä olen se salarakas). Minua sattuu kattoa, miten mies riutuu ja kärsii. Hän on aina väsynyt ja masentunut. Haluan niin lohduttaa häntä., ihan vaikka vaan halata ja sanoa, että olen henkisesti aina kanssasi... Mutta haluan antaa hänen miettiä rauhassa ja tehdä itse päätöksensä... Niinkuin hän itsekin sanoo, "Rauhoitutaan nyt hiukan ja annetaan pölyn laskeutua...Katsotaan, mitä tästä kaikesta nyt seuraa ja miten tästä eteenpäin"...
No niin... Sinun ja edellisen kirjoittajan tarinat kertovat sen, mitä varmaankin moni epäileväinen vaimo pelkää... Miehen salarakas ei olekaan pelkkä patja, joka on pokattu pikaisesti viinahuuruisella baarireissulla tai työmatkalla hotlassa... Näitä tarinoita on varmaan paljon lisää, mut eipä niistä kylillä hoilotella.....
SINULLE TOSI IKÄVÄ: voi tiedän tunteen ja ymmärrän miehen tunteet, teillä on välillänne sitä mitä mieheltä liitossaan puuttuu. Arvaa kärsiikö mieskin?
Aivan samaa elän minä läpi, erona se, että minä tein ratkaisun lopussa, kun mies ei vaan millään saanut lopullista syytä vaimolleen sanottua miksi on muuttunut vaimolle niin kylmäksi. Siellä mies myös riutuvana henkisesti elää, tiedän, hän on itse kertonut, pienten lasten vuoksi, ja vaimo ei halunnutkaan erota vaikkka ennenkuin tiesi meistä itsekkin sitä halusi.
Ilo ja vilkkusilmät ovat kadonneet, mies on laihtunut entistä enemmän, sameta ovat silmät ja ei paljoa kotoaan liiku. Kaikki suuret toteutumattomat haaveet jäivät, se ihana syvä rakkaus mikä välillämme oli ei varmasti koskaan häivy, ei uskaltanut erota,,,vaimon uhkailut ja teot menivät hirveiksi kun tiesi minusta. Sydän oli revetä rinnasta meiltä molemmilta, sanallisesti sairastuimme molemmat erosta.
Mies kysyi aina minulta, onko oikein erota oikean rakkauden vuoksi, tähän minä en voinut muuta vastata kuin että tottakai. Vaimoaan kun hän ei rakasta. Säälin miestä kun ei nyt uskaltanut tai ei voinut noiden hirveiden asioiden vuoksi erota.
Niin seksiä: sitä meillä ei ollut eka iltana, vaikka hirveä oli vetovoima ja himo, en siis antanut. Rakkautta sitä ensi silmäyksellä oli jo sitä ennen vuosi sitten. Toisella kerralla olimme niin kuumana, että jo baaritiskillä hyväilimme toisiamme sieltä,,,salaa. Hyvä ettei taksissa pantu.
Ja siitä se alkoi, lähes päivittäin ja usean kerran peräkkäin, mies asui lähellä. Aamupäivällä kun mies meni töihin, minä asun kätevästi matkan varrella ja tein yrittäjänä kotoa töitä, illalla lenkkimme jälkeen kun hänen ja mun lapset nukkumassa. Veneessä rannalla, autossa, varastossakin kerran pyörien välissä, viikonloppuja hotelleissa, laskettelukeskuksen mökillä, hänen kotonaan,,,vähän joka paikassa, Mies sai minut tuntemaan itseni todella seksikkääksi, ja ihanaksi naiseksi. Usein vain halailua ja haaveilua, mies kiitti minua aina näistä pienistäkin hetkistä päästä luokseni pois kotoa. SIlti hän ei ole huono mies, pettänyt kyllä ennenkin, ja oikein ihana sängyssä.
Ihastunut oli myös vartalooni ja pi l l uuni , siihen jäi nalkkiin myös.
Samoin minä, oli meillä kyllä ihanaa aikaa, kuukausia, ja jatkuisi ellen olisi vaatinut miestä lopullisesti eroamaan. Silti koko suhteemme paljastumisen jälkeen soitti mies minulle rakkautta ja surua purkaen tunnin pituisia puheluja. Sisuni ei anna eikä antanut periksi kerjätä tai edes kysyä häntä luokseni, en tiedä olisiko pitänyt,,,sen verran elämäni mies on hän. Sanoin vain että kyllä, heti yhteen , mutta vain eronneena, en jaksanut enää, vaimoa säälin kun on niin huonosti kohdeltu, eikä tajua omaa parastaan, vaikka tietää miehen uskottomuudesta, siis en ollut ainut suhde.
Heti yhteen kun ero tulee... Väitätkö, ettei pettäisi sinuakin? Kerro rehellisesti, etkö pelkäisi päästää moista ukkoa edes roskista viemään? Toisaalta se olisi sulle opiksi, saisit mitä tilaisit. Ehkä sitten lopettaisit vaimon parjaamisen kun omaan nilkkaan kopsahtaisi oikein kunnolla.
Ei tietenkään milloinkaan. Se on petollisen, julman ja itsekeskeisen ihmisen merkki, että tekee sellaista puolisonsa selän takana. Toivon teille pelkkää pahaa.
Eipä ole sinullakaan asiat ihan kohdallaan ja kunnossa. Mitään yhtä ilkeää en tiedä kuin pahan toivominen toisille. Järjestä pääkoppasi.
Sitä saa mitä pilaa. Mitään yhtä pahaa en tiedä kuin tietoisesti varattuun sekoamisen. Vain pelkästään silloin on kaiken pahan ansainnut! Eipä sinullakaan asiat ole kunnossa, jos tietoisesti pahaa toiselle aiheutat!
Sinä siis et ole tehnyt ikinä edes ajatuksen tasolla mitään, mikä loukkaa puolisoasi? Olet hieno ihminen, sinulle ei toki voi toivoa kuin pelkkää hyvää.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Mietipä miksi pettäminen menee SINUN tunteidesi kohdalla kaikkien maailman vääryyksien, julmuuksien ja muun pahan ohi? Pahoja tunnekoukkuja? Hylkäämistä lapsena?
Tuota samaa olen myös miettinyt miten pettäminen tai petyksi tuleminen voi muodostua elämää suuremmaksi asiaksi ? On olemassa terapeutteja, ystäviä jne. Olen kuitenkin sitä mieltä että tässä ei aina ole kysymys petetyksi tulleen pahasta mielestä tai että hänen elämänsä olisi ns. tuhottu. Toisten onnea ei vain voi hyväksyä ja sitten vielä siihen kateutta ja ilkeyttä niin siitä se kakku koostuu. Kuten sanoit olemme vastuussa vain omista tunteistamme, toisten tunteisiin ei voi vaikuttaa, voi vaikuttaa vain siihen miten itse suhtautuu toisiin ihmisiin myös niihin joihin on pettynyt. Elämä palaa raiteilleen vasta sitten kun ei kävele takaperin tai peruutuspeiliin tuijottaen.
Ensinnäkin, ei salasuhteita josta päästään siihen, etti sitä seksiäkään ole kun ei ole salasuhdetta, panosta omaan avioliittoosi äläkä ala hyppelemään vieraissa.
Jos taas avioliittosi on jo karahtanut karille ota ensin ero ja aloita vasta sitten uusi suhde.
Mielenkiintoista Maraton, että jaksat aina vaan kirjoitella tänne. Mikä sut on oikein tuonut tälle foorumille, kun kuitenkin noin "kunnollinen" olet?
Minun salasuhteeni alkoi nettiseksistä, johti tapaamiseen. Seksiä toisella tapaamisella ja sen jälkeen pantiin kuin kanit :D
Se mikä minut on tuonut tälle foorumille taisi olla linkki jollain toisella foorumilla.
Ja se taas mitä yritän täällä hellittämättä on - että edes yksi avioliitto pelastuisi, edes yksi uskottomuus jäisi pois, että edes yksi salasuhde jäisi alkamatta - eli suomeksi, että edes joku tajuaisi, että omaan avioliittoon pitää panostaa, sitä pitää hoitaa, avioliitto on aina numero yksi, sitten tulevat lapset, jos liitto voi hyvin, voivat lapsetkin hyvin.
Sen jälkeen jokainen tehköön tärkeysjärjestyksensä itse.
Ja itse en ole käynyt aidan toisella puolella, enkä käy, se suru tuska ja luottamuksen romahtaminen mikä siitä tulisi, itsesyytöksien lisäksi on vaakakupissa niin painava asia, että sitä en rakkaalle puolisolle tekisi.
Ei MILLOINKAAN! Se pitäisi olla selvää se, että seksi EI KUULU SALASUHTEELLE JOS TOINEN ON JO PARISUHTEESSA. Tyhmä kysymys!
Eikös jokainen huolehti itse omista asioistaan. Jos akka päättää pihdata elikkäs pitää ukkoa puutteessa, se on akan päätös ja hyväksyttävä, ettei halua seksiä. Jos ukko ei halua olla uutteessa ja panee salarakasta, se on ukon päätös ja hyväksyttävä, koska akka on seksin häneltä kieltänyt ja hän kuitenkin haluaa seksiä. Niin yksinkertaista.
Kuljetko muka terveen kirjoissa?!!
Onkohan tämä vain provo? Ei kai kukaan tosissaan kysy tuollaista. Ei kellään pidä olla salasuhteita. Jos uutta haluat niin eroa entisestä ensin.
Olen ollut petetty. Annoin yhden kerran anteeksi. Petti toisenkin kerran, sitten erottiin.
Olen ollut itse pettäjä. Laitoin silloisen avoliittoni katkolle, ennen kuin uskottomuuteni eteni henkisestä uskottomuudesta fyysiseen. Petin siis, vain henkisesti kuitenkin. Sänkyyn mentiin heti muutama päivä siitä, kun olin eronnut.S
Nyt olen kovaa vaihtia luisumassa kakkoseksi varatun suhteeseen. Tein selväksi, etten voi enää jatkaa. en halua olla kenenkään varavaihtoehto, tai sotkea toisten suhdetta. Mitään fyysistä ei välillämme ole tapahtunut, mutta halu on sitä luokkaa, että otan tietoisen riskin, jos tapaamme vielä.
Hylkäämiskokemuksia lapsena. Kyllä, minulla on. Tiedän, että ansaitsisin parempaa. Puoliskon, joka haluaa vain minut ja joka riittää minulle. Silti tunnun löytävän vain näitä "rikkinäisiä ja huonoitsetuntoisia" ihmisiä kumppaneikseni... Olen kai itsekin.