Aikaisemmin olen ollut hyvinkin mustavalkoinen rehellisyyden suhteen, pitää olla rehellinen, valehtelu on paha asia.
Viime aikoina valehteluun siellä sun täällä törmänneenä olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan käsitystäni.
Toimisivatko erilaisten ihmisten suhteet jos aina olisi pakko puhua totta?
Jos kahdella ihmisellä on erilaiset käsitykset siitä, että mikä on oikein ja väärin, hyvää ja pahaa, niin onko valehtelu hyvä käytännön keino tasoittaa asioita?
esim.
-naimisissa oleva nainen haluaa pitää (kaveri)yhteyttä exäänsä, samalla kuitenkin tietäen, että nykyinen aviomies ei siitä pidä. Niinpä hän päätyy valehtelemaan miehelleen, että ei pidä yhteyttä exäänsä.
-lapsella on kielto, että videopelejä ei saa pelata koulupäivinä. Vanhempien poissaollessa hänellä ei ole mitään tekemistä ja hän päätyykin pelaamaan. Kun vanhemmat tulevat kotiin, niin hän kiistää asian välttääkseen rangaistuksen.(oikeastihan tuo tunnin pelituokio ei olisi haitannut ketään)
-mies vierailee uskovaisten appivanhempiensa luona. Kun kysytään kirkossakäynnistä, mies vastaa käyvänsä säännöllisesti.(vaikka edellisestä kerrasta on vaikkapa 5 vuotta), koska ei halua heidän paheksuvan häntä.
Tämä asia painaa mieltäni, koska itse kuulen valheita ja toisinaan itsekin lankean sellaiseen.
Onko valhe tuomittava pelkästään siksi, että se on valhe vai pitääkö katsoa valheen läpi ja arvioida asiaa joka on todella tapahtunut?
Viime aikoina valehteluun siellä sun täällä törmänneenä olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan käsitystäni.
Toimisivatko erilaisten ihmisten suhteet jos aina olisi pakko puhua totta?
Jos kahdella ihmisellä on erilaiset käsitykset siitä, että mikä on oikein ja väärin, hyvää ja pahaa, niin onko valehtelu hyvä käytännön keino tasoittaa asioita?
esim.
-naimisissa oleva nainen haluaa pitää (kaveri)yhteyttä exäänsä, samalla kuitenkin tietäen, että nykyinen aviomies ei siitä pidä. Niinpä hän päätyy valehtelemaan miehelleen, että ei pidä yhteyttä exäänsä.
-lapsella on kielto, että videopelejä ei saa pelata koulupäivinä. Vanhempien poissaollessa hänellä ei ole mitään tekemistä ja hän päätyykin pelaamaan. Kun vanhemmat tulevat kotiin, niin hän kiistää asian välttääkseen rangaistuksen.(oikeastihan tuo tunnin pelituokio ei olisi haitannut ketään)
-mies vierailee uskovaisten appivanhempiensa luona. Kun kysytään kirkossakäynnistä, mies vastaa käyvänsä säännöllisesti.(vaikka edellisestä kerrasta on vaikkapa 5 vuotta), koska ei halua heidän paheksuvan häntä.
Tämä asia painaa mieltäni, koska itse kuulen valheita ja toisinaan itsekin lankean sellaiseen.
Onko valhe tuomittava pelkästään siksi, että se on valhe vai pitääkö katsoa valheen läpi ja arvioida asiaa joka on todella tapahtunut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiskunnan yhteiselon edellytys on kyky valehdella-sitä voisi myös kuvailla sosiaaliseksi älykkyyden ilmentymäksi. Mustavalkoisuus tässä asiassa on tarkalleen ottaen valehtelua myös-en minä ainakaan kiellä sitä, ettenkö pidä kehumisesta(vaikkei syytä olisikaan).