kummallista, kuinka aikuinen ihminenkin vielä voi loukkaantua isänsä käytöksestä...
Veljeni elämää ei voi häiritä, soittaa aina minulle, tule tänne, tee sitä, tee tätä. (Tämä ei siis tosiaankaan ole veljeni vika!) Kantaa veljelleni ja hänen lapsilleen upeita ja kalliita lahjoja (rahaakin kenties?) ja unohtaa tyttärensä 50v. päivät. Ihmettelee, kun jouluna olen seuranansa lahjoineni, ettei veljeni ole käynyt vielä, kun kukkalaite ja lahjakassit odottaa nurkassa. Pistää tyttärensä maksamaan bensalaskut, kun ei osaa käyttää korttiautomaattia...maksan hetipian, ja kun rahoja kyselen, alkaa selitys siitä, kuinka paljon on laskuja... Isä ei suinkaan ole rahaton, huomattavasti varakkaampi kuin minä, tyttärensä...
Jotenkin vielä ymmärrän, että ikä vie muistia ja sen myötä yhtä sun toista, mutten jaksa enää ymmärtää, miksi muisti ja huomiointi on niin valikoivaa.
Veljeni elämää ei voi häiritä, soittaa aina minulle, tule tänne, tee sitä, tee tätä. (Tämä ei siis tosiaankaan ole veljeni vika!) Kantaa veljelleni ja hänen lapsilleen upeita ja kalliita lahjoja (rahaakin kenties?) ja unohtaa tyttärensä 50v. päivät. Ihmettelee, kun jouluna olen seuranansa lahjoineni, ettei veljeni ole käynyt vielä, kun kukkalaite ja lahjakassit odottaa nurkassa. Pistää tyttärensä maksamaan bensalaskut, kun ei osaa käyttää korttiautomaattia...maksan hetipian, ja kun rahoja kyselen, alkaa selitys siitä, kuinka paljon on laskuja... Isä ei suinkaan ole rahaton, huomattavasti varakkaampi kuin minä, tyttärensä...
Jotenkin vielä ymmärrän, että ikä vie muistia ja sen myötä yhtä sun toista, mutten jaksa enää ymmärtää, miksi muisti ja huomiointi on niin valikoivaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Isäsi on narsisti. Vastaavasti narsistiäitini valikoi kaikki "edut" pojilleen ja varastaa kaikki tyttärensä omaisuudet. Tälläkin palstalla on ollut keskusteluja narsistivanhemmista.
Sano ei isällesi, kun hän myöhemmin käskee tekemään tai ostamaan jotain. Toivottavasti olet pitänyt kirjaa tähänastisista maksamistasi ostoista.
Älä sure, on meitä muitakin, jolla on saman laisia kokemuksia :)
Minun isäni tuli viettämään joulua luokseni. Kun hän oli jäänyt leskeksi äitini kuoleman jälkeen.
Itse en odottanut mitään ihmeempiä tältä joululta. Oli ne tavanomaiset jouluruuat, sauna, lahja ja kynttilät. Siinä aterioidessamme isäni alkoi kehumaan minulle, kuinka hän oli ostanut upeita kukkalähetyksiä joulutervehdykseksi naapureille ja tuttaville. Ja miten kalliiksi ne olivat tulleet. Mutta minä en ollut edes joulukukan, tai lahjan arvoinen, vaikka olinkin yksin valmistanut ja maksanut tämänkin joulun.
Aikaisempina vuosina äitini vielä eläessä, oli havaittavissa tätä samaa. Minulle kehuttiin yhteen ääneen, miten veljelleni oli ostettu signeerattuja Aallon maljakoita ja Sarpanevan vateja joululahjoiksi. Minäkin sain signeeratun K-kaupan punaisen kynttilän, jonka pohjassa luki 1€.
Eli, siinäkö se arvostus todella näkyi.
Kiitos myötäelämisestä. Joskus pelkään, mitä mahtaa kertoa/valehdella veljelleni. En kehtaa itse kertoa, kuinka isä minua kohtelee. Pidän mölyt mahassani, mutta joskus toivon, että pääsen tästä eroon. Ja tosiaan, tämä ei ole veljeni vika, eikä veljeni varmasti manipuloi isääni. En haluakaan rasittaa häntä isäni käytöksellä.
Hienoa, että et syyllistä veljeäsi isäsi toiminnasta. Olet selvästi kateellisuuden tunteen yläpuolella, se on hyvä tie. On ikävää, että hän toimii epätasa-arvoisesti teitä kohtaan, mutta kuten toteat veljelläsi ei siihen välttämättä ole osaa eikä arpaa. Jos toimisit kuten esimerkiksi lapsuuden perheessäni toimitaan linnottautuisit isääsi ja veljeäsi vastaan ja rakentaisit salaliittoteorian, jossa sinä olet uhri. Perheessäni aikuiset sisarukset ovat kateellisia kaikesta mahdollisesta toisilleen, lahjoista, isovanhempien ajasta, lastenhoidoista ymv. Lisäksi kuvitellaan että vanhemmat veljeilee joidenkin sisaruksien kanssa toisia vastaan. On surullista että perheestämme on tullut sellainen.
Olisiko mahdollista tilanteen tullen jutella tästä veljesi kanssa? Asia painaa sinua, puhuminen voisi auttaa.
Tulikohan vastaus tässä; oma syysi. Aikuinen ihminen sanoo, puhuu ja selvittää asiat suoraan, niin isälle kuin veljelle, lähimmille. Ja varsinkin silloin, kun he ovat oikeasti rakkaita ja läheisiä. Jos et voi aukaista suutasi, niin eivät ole, eivätkä ajatuksesi ole laisinkaan niin puhtaita ja kirkkaita kuin esität.
Osasi on (kiltin) tyttären osa, mutta nykyaikana sinä päätät, miten osan esität.
Isäsi kanssa on turha yrittää keskustella epäkohdista. Mutta veljelle voit avoimesti kertoa isän kummallisesta käytöksestä. Mutta aluksi hän ei luutavasti usko sinua. Koska hänellä on isäsi kertoma tieto sinusta. Sinut on luutavasti mustamaalattu ja leimattu valehtelijaksi, joka keksii kaiken laista. Varaudu siihen.
Omalla kohdalla isä käytti veljeäni *viestin tuojana*. Eli ne asiat, jotka eivät menneet isäni mielestä hänen tahtonsa mukaisesti. Isäni soitti veljelle ja valitti ja ikävä kyllä myös valehteli milloin mitäkin. Ja veljeni toimi sitten tiedossa olevan perusteella isäni puolustajana, soittaissaan minulle. Silloin oikaisin näitä ikäviä valheita ja sanoin veljelleni, että hänellä olisi syytä tarkkailla isän käytöstä. Että kaikki ei ole ihan terveellä pohjalla.
Itse olen säästänyt kaikki laskut/kuitit, joita olen isäni puolesta maksanut. Ja kun veljeni soitti minulle taannoin ja sanoi, että >>teen tosi väärin siinä, kun elän kuulemma isäni kustannuksella
Itse luulenkin, että kyse on siitä, että olen "avannut suuni". Olen yrittänyt kertoa (jo iäkkäälle, ja vähän "kyydistä pudonneelle") isälle milloin lakipykäliä, milloin mitäkin käytännön asioita. Sen myötä tilanne on ajautunut siihen, että aina käytännön ongelmien eteen tullessa neuvoa kysytään minulta. Selvitän ja neuvon, ja isä alkaakin väittää vastaan "ei se niin ole"... myöntää sitten kyllä, kun on jutellut "naapurin ukon kanssa", että oikeassahan olin. Ja pian taas pyytää selvittämään jotain... ehkä olisi ollut parempi olla neuvomatta. Selvittäköön itse, hälläväli-tyylillä olisin kai päässyt vähemmällä?
Kuten jokainen ymmärtää, 50-60v. "lasten" ja yli 80v. leskimiehen arkeen jo mahtuu perunkirjoituksia (kuollut puoliso, kuollut aikuinen lapsi jne.), asunnon myyntiä ja toisen ostoa, verotus-, pankkiasioita, ja ties mitä arkipäivän juoksevia asioita (eikä duunariperheessä siis sen kummempia perintöjä, asioiden selvittelyä vaan tuhottomasti) Lakipykäliäkin isälle pyytäessä selvittäneenä olen kai hankkinut nipon maineen, ihan kuin olisin itse keksinyt verotuksen ym. Arkipäivän asioita selvittäessä isä on katsonut jopa tarpeelliseksi soittaa neuvoa kysyen heti minulle, jos on patti olkapäässä, huimaa, kuulolaite ei toimi, ilmestyy mustelmia... (en todellakaan ole millään lailla lääketieteen tai sairaudenhoidon asiantuntija)
Miten nyt sitten osani esitän? Vaikka päätänkin välillä, että vastaan "en tiedä, selvitä itse, en ehdi nyt, soita lääkäriin, soita verovirastoon...", en yksinkertaisesti voi sillä tyylillä pitkään mennä. Tuntuu kuitenkin, kuin jättäisi toisen "heitteille"? Yhtäaikaa tuntee vastuuntuntoa ja yhtäaikaa v***sta?
En tosiaankaan ole se "kiltti tytär", joka toteaa joka asiaan; eiköhän se siitä...tuskin tossa nyt mitään...kyllä pankin täti kertoo.
Ja kuten jo aloituksessa sanoinkin, veljeni ei tästä tilanteesta ole vastuussa. Oma häpeäni kai, kun olen antanut tilanteen ajautua tähän. Isä on jo sen verran iäkäs ja ehkä vähän dementoitunutkin, vaikka fyysisesti hyväkuntoinen, ettei ikinä tajuaisi, jos alkaisin tätä hänelle selvittää. Veljeni on maailman kiltein ihminen, enkä todellakaan halua tätä hänelle purkaa, vaikkei tilannetta tajuakaan. (toki on pieniä, toisarvoisia tilanteita nähnyt, ja hävennyt isäni puolesta, mm. "joulupaketit")
Anyway, tänne kirjoittelu on kai omalta osaltani jotain psykoterapiaa. Harmiton paikka purkaa pahaa mieltään :) Pääpiirteittäin oma elämä on kunnossa, joskus vaan tulee niin paha mieli.
Etkö voi kertoa veljellesi asiaa avun pyyntönä? Kertoa hänelle, että isä tarvitsee niin paljon apua, että et enää voi hajoittaa voimiasi kaikkeen.
Jouluista voisit sopia hänen kanssaan ja sanoa, että tapaa täytyy muuttaa, niin että sinun ei enää ole pakko järjestää isän joulunviettoa. Järjestä itsesi matkalle tms. ensi alkuun ja sovi vastaisuudessa jokatoinenjoulu-periaate.
Isäsi ei varmaankaan ole ihan kunnossa, jos kertoo muunnettua totuutta sinusta. Mikä pakko sinun on tällaista ottaa vastaan?
Onko sinun veljesi jotenkin 'vajaa', alisuoriutuja vai miten sen nätisti ilmaisisi?
Sinun tilanteessasi minä pistäisin veljen vähäksi aikaa huolehtimaan isästä ja isän asioista. Ihan sillä perusteella, että minä en nyt enää jaksa. Ja jos ei veli huolehdi, niin sitten vain järjestelemään vanhukselle jonkinlaista laitos-, hoiva-, tms. paikkaa, jossa hän on ammatti-ihmisten huomassa tai vaihtoehtoisesti ulkopuolista auttajaa kotiin. Sinä vierailet vain silloin, kun tunnet tarvetta ja jaksat.
Jos järkipuhe ei auta, niin sittenhän asiat ovat jo siinä jamassa, että sinä teet päätökset ja hoitelet jutut niin kuin itse parhaaksi näet ja niin, että oma elämäsi pysyy kuosissaan. Lupaa sinä et enää tarvitse, joten älä kysy äläkä pyydä sitä, vaan toimi.
Millainen suhde oli vanhemmillasi? Juoksuttiko hän myös äitiäsi?
Toinen syy voi myös olla, että isäsi toivoi poikalasta ja tuotit hänelle pettymyksen.
Sinänsä vanhemmat eivät saisi eriarvoistaa lapsiaan. Ikävä kyllä monessa perheessä tehdään niin.
Koska isäsi vetoaa ettei hän osaa käyttää korttiautomaattia, kehoita käyttämäänperustankkausta ja maksamaan kassalla (et kai jokaista tankkausta maksa?).
Minusta olet isällesi pelkkä hyötykäyttöesine, mikä kaivetaan kun tarvitaan ja sitten unohdetaan.
Kannattaisi puhua veljesi kanssa, tietämättä millainen veljesi on.
Samoin kannattaisi tulostaa velkakirjoja, mihin tankatessasi isäsi auton allekirjoitutat hänelle summan mitä olet maksanut. Mikäli et saa allekirjoitusta, et osallistu seuraavalla kerralla tankkaukseen. Et myöskään lähde kuljettamaan häntä omalla autolla.
Hän voi aina uhata sinua jättämällä perinnöttömäksi, lakiosuutta hän ei voi kuitenkaan riistää, ellet siitä itse halua luopua.
Rakastan vanhempieni ja ainoaa veljeäni kovasti,
mutta eriarvoisuutta koen minäkin. Meillä vain minä satun olemaan se, joka on työtön ja vähävarainen ja siksi kaikki pienikin taloudellinen apu isovanhemmilta on todella ollut tarpeen! Ei siis mitään isoa, mutta olen sanonut että jos haluavat jotenkin auttaa, niin lapsille käytännöllisiä vaatteita voivat ostaa.
Veljeni kyselee, mitä ja koska ovat mitäkin ostaneet.. ja minä selittää, että teen vastavuoroisesti käytännön avustamista vanhemmillemme ns. kiitokseksi.
Autan lomakkeiden täytössä, lääkeasioiden hoitamisessa, menen mukaan tutkimuksiin jne. Vanhempani maksavat silloin bensan ja ruuat yms juoksevat kulut. Veljeni muistuttaa että hän vie vanhempia syömään ja ostaa heille sitä -ja tätä. Ja että minä olen saanut koko talven polttopuut, hän taas ei edes tarvitse. Tulee ihan rikollinen olo. Olen pyytänyt, että vanhempani kertoisivat rehellisesti veljelleni, etteivät mitään isoja summia minulle anna. Mene ja tiedä..
Totuus on se, että veljeni tienaa kuussa n. 5 - 6000e, minulla on kelan päiväraha ym tuet. Olen ehdottanut, että otan vanhempamme luokseni asumaan kun enemmän apua tarvitsevat, ja meillä on tilaa = alkaisin omaishoitajaksi kun lapset jo vähän isompia.
Veljeni ei pysty sanomaan mitään koko asiaan ! Tulee ihan rikollinen olo.. ehdotti jopa että vie vanhemmat heille, keskelle Hkiä täältä pohjoisesta, eli rahalla saa hoitajia jne.. Ehdotin, että hän hoitaa vanhempiamme silloin kun tarvitsen lomaa jne. Mihinkään ehdotukseeni en saa vastausta.
Olen tehnyt alustavat suunnitelmat lisärempan teosta vanhempien luo, että pärjäisivät kotona vielä jokusen vuoden mutta korotettu wc- pönttö on kuulemma hirrrmu kallis! Samoin käsinojallinen malli - ja entäs liukuovet ! ovat ihan turhia, eikä turvapuhelinkaan kovin hyvä kuitenkaan ole.
Olen aikonut tehdä vanhempieni kanssa hoitotestamentit nyt kun vielä osaavat kertoa omat mielipiteensä, mutta sekin on niiiiiiiiiiiiiiiiiin hankalaa!
Olen sanonut, että vanhempien varat tulee käyttää heidän omaan hyvinvointiinsa, minä en perintöjä kaipaa. Haluan että heillä olisi turvallinen ja hyvä vanhuus. ( olen hoito-alalla ) -ja tiedän miten nopeasti vointi heikkenee, jos menevät terveyskeskukseen tai yksityiseenkin hoitolaitokseen.
Onko teillä kokemusta hoitotestamentin teosta ja onko tullut riitaa vanhempien hoidosta sisarustenne kanssa ?
Mihin tarvitset veljesi luvan, jos vanhempasi ovat pystyviä sopimaan asioista kanssasi. Joka asiasta mustaa valkoiselle ja nimet alle ja nykyajan tekniikalla voit vaikka videoida vanhempiesi oman tahdon, jotta kenellekään ei jää epäselväksi. Näinhän kertoivat uutiset eilen; testamentin tueksi voidaan tehdä filmattu pätkä siitä, miten ihminen toivoo ja tahtoo asioitten menevän kun hänestä itsestään ei ole enää sanojaksi ja päättäjäksi.
Tuon luonteisella veljellä luultavasti on siitäkin sanomista, mutta älä kuuntele, häntä ohjaa raha, ei mikään muu ja hän tekee elämästäsi vielä hankalampaa, jos et huolehdi asioista niin, että kaikki on virallisesti 'oikein', silloin ei ole nokan naputtamista.
Tuntuu, että noita veljiä/sisaria, jotka tekevät tahallaan kaikesta hankalaa, on ihan liian paljon. Siis kun näitä ihmisten juttuja lukee. Aina sama kaava. Pitää vain pistää logiikalla selkä seinää vasten ja pakottaa tunnustamaan, haluaako oikeasti hoitaa vanhempia vai ei ja kehottaa häntä itseään ottamaan asioista selvää eikä niin, että sinä vain ehdotat ja hän kyseenalaistaa ehdotukset. Mutta taitaa olla niin, että ei ole aikomustakaan noudattaa yhtään tällaista pyyntöä. Toivottavasti tilanne kuitenkin kehittyy paremmin kuin tässä epäilen, eikä kyse ole jatkuvasti vain veljestä itsestään ja sisarusten välisestä kilpailusta ja antamisten ja saamisten ynnäämistä. Se on niin epäkypsää. Laita vaikka vanhempasi aina soittamaan veljelle, että kyllä se on niin kuin sisko sanoo. Tietysti tässä ratkaisee myös vanhempien oma tahto, ehkä he pärjäävätkin pitkään kotona.
Aloitusta kirjoittaessani tosiaan oli kyse siitä, että isäni jotenkin kokee, että minulta voi vaatia ja veljeä ei saa häiritä. Keskustelu on kaikesta huolimatta vähän kääntynyt sisarkateuteen tai siihen suuntaan, mutta siitä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse. Veljeni ei voi isän käytökselle mitään.
Sen verran taustoja jollekin kirjoittajalle, että perheenä kotini oli mielestäni hyvin oikeudenmukainen ja molemmat vanhemmat kohtelivat meitä lapsia hyvin tasapuolisesti. Nykyinen tilanne on tullut vasta viime vuosina, leski-isän iän kertyessä, ja ymmärrän hyvin, että kyse on vanhuuden höpsähtämisestä.
Maksamattomat rahasummat ei ole olleet päätä huimaavia, ja vahingoista viisastuneena osaan näitä tilanteita jo ennakoiden vältellä.
Hyvänä esimerkkinä isän käytöksestä oli juuri käyty puhelu; Veljeni vaimoineen oli käynyt tänään kahvilla, itse olen menossa huomenna hoitamaan isän muuttoilmoituksen ym. (koska kuulee niin huonosti, että asioiden hoitaminen postissa, pankissa jne on vaikeaa) Isä siinä samalla totesi, että voisin jeesata television kantamisessa ja muuttamisessa (muutto vain pari km) Ei tullut isälle mieleen pyytää tänään veljeäni kantoavuksi?
Koko aloitus on kai vaan oman mieleni keventämistä jonnekin. Helposti siis tänne nettiin :)