on rankasti yleistäen siinö, ettö vaimon kanssa jaetaan koko elämä mutta rakastajattaren kanssa vain seksi ja kenties tunteita..
Vaimojen on turha kitistä jos mies menee vieraisiin. Antaa mennä silllä tilanne ei kieltämällä parane, murjottamalla pahenee ja uhkailemalla tuhoutuul
Kukaan ei voi pakolla omistaa ketään.,eii ykköset eikä kakkoset.
Ihan turhaa kissatappelua mokomasta säälittävästä pukista jonka itsetuntoaan kohentaakseen on osoitettava miehuuttaan mahdollisimman monille naisille tajuamatta että samaan aikaan hän tuhoaa kaiken se joka on tärkeintä elämässä, usko, toivo ja rakkaus.
Ja sama toisinpäin.
Näin tilanteessa, jossa jaksetaan uskoa kaikkivoipaan rakkausavioliittoon senkin uhalla, että kyse on varsin paradoksaalisesta asetelmasta ihmiselle.
Avioliitto ja yhdinperhe asuntovelkoineen on varsin helppo hallintoalamaisyksikkö ja luulen että avioliiton suurin yhteiskunnallinen merkitys on juuri tässä.
Toisaalta ns rakkausavioliitot ovat hyvin nuori ilmiö ihmiskunan historiassa. Avioliitot säädetiin aiemmmin mm polittisilla ja taloudellisilla perusteilla kun taas todellinen rakkkaus oli kaipuun kohde, rakastaja tai rakastajatar.
Jonkun tilaston mukaan joka viides aviossa syntynyt lapsi ei ole aviomiehen biologinen jälkeläinen.
Näihin itkuihin, vinkumisiin, syyttelyihin ja ahdistuksiin kaipaisin selväjärkisempää perspektiiviä ja avarampaa asenetta..
Vaimojen on turha kitistä jos mies menee vieraisiin. Antaa mennä silllä tilanne ei kieltämällä parane, murjottamalla pahenee ja uhkailemalla tuhoutuul
Kukaan ei voi pakolla omistaa ketään.,eii ykköset eikä kakkoset.
Ihan turhaa kissatappelua mokomasta säälittävästä pukista jonka itsetuntoaan kohentaakseen on osoitettava miehuuttaan mahdollisimman monille naisille tajuamatta että samaan aikaan hän tuhoaa kaiken se joka on tärkeintä elämässä, usko, toivo ja rakkaus.
Ja sama toisinpäin.
Näin tilanteessa, jossa jaksetaan uskoa kaikkivoipaan rakkausavioliittoon senkin uhalla, että kyse on varsin paradoksaalisesta asetelmasta ihmiselle.
Avioliitto ja yhdinperhe asuntovelkoineen on varsin helppo hallintoalamaisyksikkö ja luulen että avioliiton suurin yhteiskunnallinen merkitys on juuri tässä.
Toisaalta ns rakkausavioliitot ovat hyvin nuori ilmiö ihmiskunan historiassa. Avioliitot säädetiin aiemmmin mm polittisilla ja taloudellisilla perusteilla kun taas todellinen rakkkaus oli kaipuun kohde, rakastaja tai rakastajatar.
Jonkun tilaston mukaan joka viides aviossa syntynyt lapsi ei ole aviomiehen biologinen jälkeläinen.
Näihin itkuihin, vinkumisiin, syyttelyihin ja ahdistuksiin kaipaisin selväjärkisempää perspektiiviä ja avarampaa asenetta..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun perspektiivisi ja asenteesi ovat omiasi. Hyvä, että olet itsellesi selvittänyt ne. Ne eivät kylläkään ole mitään yleisiä totuuksia, kuten mitään yleisiä totuuksia muista kuin luonnontieteistä ei voida tehdä. Me olemme ihmisiä, parisuhteet, sivusuhteet ja niissä olevat yksilöt ovat kukin ainutkertaisia. Parisuhteissa on erilaisia elämäntilanteita, samoin sivusuhteissa. Kummissakin voi olla sitä rakkautta. Tai olla olematta.
Se, millaisia avioliitot ovat olleet sata vuotta sitten, ei ole tätä päivää. Yhteiskunta on kyennyt kehittymään muilta osin, on luotu kokonaan uudenlaiden käsitys mm. hyvinvoinnista ja tasa-arvosta. Lakeja on muutettu. Miksi ihmeessä eläisimme avioliitoissa kuten muinoin?
Sekoitatko kenties arjen ja avioliittoinstituution kenties nyt keskenään? Arki on raha-asioita, asumista, huolehtimista, välittämistä. Se tuskin muuttuu vaikka kaikki muu muuttuisi. Ihmiset ovat asuneet jo luolissa perhekunnittain ja huolehtineet toisistaan ennekuin sanaa avioliitto on edes keksitty.
Rakkaus on paljolti romantisoitu. Silti rakkautta on ollut ja tulee olemaan. Rakkaus kasvaa ajan kanssa, siihen opitaan samalla tavalla kuin vanhemmuuteen ja muihin isoihin asioihin. Rakastuminen/ihastuminen on toinen asia. Ethän sekoita rakkautta siihen?
Sinällään hyvä, että haluat keskustella asiasta. Ihmiset ovat kuitenkin välillä itkuisia, ahdistuneita ja kaukana selväjärkisyydestä. Sekin kannattaa hyväksyä, sillä kyky tuntea laajasti tekee meistä inhimillisiä olentoja. Liian kova maailmankatsomus puolestaan kovettaa ja estää näkemästä.
Rakkaus voi kasvaa ajan kanssa, mutta usein aika tekee sille kepposet ja se kuolee kokonaan.
Tällä palstalla yleensä sitä, että mies pettää naista, pidetään maailman pahimpana syntinä ja myös suurimpana ongelmana parisuhteessa. Itse pidän alkoholismia ja väkivaltaisuutta paljon, paljon pahempina asioina. Ja jos mies pettää, itsehän olen silloin jossain epäonnistunut ja on peiliinkatsomisen paikka. Jotain hän on jäänyt paitsi ja minun tehtäväni on antaa se hänelle. Kääntäen toisinpäin, petän miestäni, koska hän ei anna minulle seksiä. Eroa en ota, koska hän on muuten hyvä mies, pelkän seksin takia en pitkää avioliittoani riko.
Minä en ole epäonnistunut ihmisenä vaikka minua on petetty! Miehellä on suu, jonka voi avata ennen pettämistä ja kertoa jos on jotain vailla. Minä en ole meedio enkä ajatustenlukija. Enkä äiti tai muu sellainen huolitsija, jonka tehtävä on tyydyttää miehen jokainen mielihalu. Jos hän haluaa sellaisia asioita, jotka eivät kertakaikkisesti sovi minun maailmankuvaani, niin sitten meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Kaikkea kun tässä maailmassa ei vain voi saada vaikka kuinka haluaisi. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme, omasta onnestamme ja hyvällä onnella kohtaamme elämässä ihmisen jonka kanssa voimme jakaa asioita ja olla oma itsemme. Muuta minä en puolisoltani tarvitse, enkä minä voi muuta antaa. Kenenkään tyhjiöitä ei minusta ole täyttämään. se on jokaisen oma tehtävä. Eikä kukaan voi minua täyttää, paitsi minä itse.
Hyvin kirjoitit! Fiksu oot;)
Mikä on aviomiehen ja rakastajan välinen ero? Onko aviomiesten turha kitistä, jos vaimo menee vieraisiin? Melko yleistä nykyisin, mutta täällä keskitytään vain kissatappeluihin miehistä... Tylsää.
Niinku naapurin Suvi, kakkosmiehet vaihtuu. Pokkaa on kotio tuoda ja aviomies aina reissussa.
Eiköhän ole niin, että tilaisuus tekee varkaan, oli sitten mies eli nainen.