Noniin, eli koska tuntuu vitun pahalta, niin ehkä tämä sitten vähän helpottaa. Erosin vajaa neljä viikkoa sitten kahden vuoden suhteesta. Olimme olleet erittäin rakastuneita ja meillä meni se kaksi vuotta todella hyvin. Riitoja oli joskus jne. mutta tuntui, että haluamme jakaa elämämme yhdessä ja teimme toisemme hyvin onnellisiksi. Suunnittelimme yhteen muuttoa ja kaiken piti olla hyvin.. mutta.
Sitten yhtäkkiä tyttö koki, ettei enää ole rakastunut minuun, vaan enää vain rakastaa minua. Tunne oli kuulemma yllättänyt tytön täysin ja hän uskoi, että se voi hyvinkin olla vain hetkellistä. Jatkoimme kuukauden ja yritimme saada suhdetta toimimaan, tai no ainakin minä yritin. Tyttö "tarvitsi omaa aikaa" ja tapaili samaan aikaan päivittäin erästä kaveriaan, jonka kanssa oli yhtäkkiä tullut tosi läheisiksi. Aloimme näkemään vain harvoin, mutta kun näimme sain aina toivoa, kun olimme erossa kaikki muuttui puolestaan heti. Silloin kun näimme olimme aivan kuin ennenkin, pussailimme, olimme lähekkäin ja jossain vaiheessa päädyimme harrastamaan seksiäkin. Kuvittelin, että meillä on oltava toivoa, ja vaikka tytöstä ei tunnu siltä kuin pitäisi, niin jos hän on kanssani tuolla tavalla, niin jotainhan hänen pitää tuntea. Kuulemma tunnuin vain todella läheiseltä kaverilta tms.
Sitten sovimme, että menemme kuukauden tauolle, olemme pitämättä mitään yhteyttä, jospa se saisi tytön tunteet takaisin. Tauko oli vielä kamalampaa, enkä osannut ollenkaan olla soittamatta ja siitä sitten tuli riitaa, etenkin kun tyttö näki tätä kaveria jopa niin paljon, että he lähtivät yhdessä 10 tunnin ajomatkan päähän sukuloimaan, kun "ei olisi päässyt mitenkään muuten". Oli tädin viisikymppiset ja piti päästä sunnuntaiksi töihin ja mitään kyytiä/busseja/junia ei ollut, joilla olisi kerennyt. Joten oli pakko pyytää tätä poikaa mukaan sinne. Tauko kestikin vain viikon, jonka jälkeen totesimme, että tämä ei voi jatkua tällä tavalla ja erosimme.
Kerroin, että tarvitsen yhä tyttöä ja haluan nähdä häntä ja saada läheisyyttä. Joo, tiedän, ei hyvä juttu, mutta tuntui että tarvitsen sitä, koska en osannut kuvitella olevani täysin ilman. Pääsin kuitenkin nopeasti suht hyvin jaloilleni ja osasin olla pitämättä paljoa yhteyttä. Päätin pitää vähän etäisyyttä, koittaa elää omaa elämää ja päästää irti tyttöystävästäni, mutta samalla myös halusin nähdä josko tytölle voisi silloin tulla ikävä. Näimme kaksi kertaa ja molemmista jäi todella hyvä tunne päälle. Ekan kerran jälkeen tyttö lähetti viestejä, joissa pahoitteli ja soittikin vähän ajan päästä ihan itse omasta tahdostaan ekaa kertaa ikuisuuksiin ja kertoi, että oli ajatellut meitä. Sain toivoa, ajattelin, että jatkan samaan malliin, olen etäinen. Kun näimme toisen kerran viime maanantaina, huomasin miten kova ikävä tytöllä oli ollut ja halailimme paljon ja meillä oli tosi mukavaa. Uskoin, että tämä voisi vielä kääntyä.
Eilen soitin tytölle, hän kertoi, että se tämän kaveri oli siellä, joten kysyin epätosissani: "joko seurustelette?". Siihen sain sitten vastauksen, että ei, mutta tyttö oli tajunnut olevansa ihastunut tähän. Oli kuulemma ihastunut, tai tajunnut sen vasta muutama päivä sitten. Siinä vaiheessa kaikki romahti.
Nyt edessä ilmeisesti yhteydenpidon loppuminen lopullisesti, sillä en todellakaan kestä katsoa vierestä, kun tyttöystäväni rupeaa seurustelemaan toisen kanssa heti meidän eron jälkeen. Ja vielä sen saman henkilön kanssa, joka oli niin osuvasti lohduttamassa häntä, kun meille tuli ongelmia. En silti tiedä miten osaan olla ajattelematta sitä, että tuo tyttöni on nyt/kohta jonkun toisen. Ihan kamalaa ajatella heitä yhdessä.
Sitten yhtäkkiä tyttö koki, ettei enää ole rakastunut minuun, vaan enää vain rakastaa minua. Tunne oli kuulemma yllättänyt tytön täysin ja hän uskoi, että se voi hyvinkin olla vain hetkellistä. Jatkoimme kuukauden ja yritimme saada suhdetta toimimaan, tai no ainakin minä yritin. Tyttö "tarvitsi omaa aikaa" ja tapaili samaan aikaan päivittäin erästä kaveriaan, jonka kanssa oli yhtäkkiä tullut tosi läheisiksi. Aloimme näkemään vain harvoin, mutta kun näimme sain aina toivoa, kun olimme erossa kaikki muuttui puolestaan heti. Silloin kun näimme olimme aivan kuin ennenkin, pussailimme, olimme lähekkäin ja jossain vaiheessa päädyimme harrastamaan seksiäkin. Kuvittelin, että meillä on oltava toivoa, ja vaikka tytöstä ei tunnu siltä kuin pitäisi, niin jos hän on kanssani tuolla tavalla, niin jotainhan hänen pitää tuntea. Kuulemma tunnuin vain todella läheiseltä kaverilta tms.
Sitten sovimme, että menemme kuukauden tauolle, olemme pitämättä mitään yhteyttä, jospa se saisi tytön tunteet takaisin. Tauko oli vielä kamalampaa, enkä osannut ollenkaan olla soittamatta ja siitä sitten tuli riitaa, etenkin kun tyttö näki tätä kaveria jopa niin paljon, että he lähtivät yhdessä 10 tunnin ajomatkan päähän sukuloimaan, kun "ei olisi päässyt mitenkään muuten". Oli tädin viisikymppiset ja piti päästä sunnuntaiksi töihin ja mitään kyytiä/busseja/junia ei ollut, joilla olisi kerennyt. Joten oli pakko pyytää tätä poikaa mukaan sinne. Tauko kestikin vain viikon, jonka jälkeen totesimme, että tämä ei voi jatkua tällä tavalla ja erosimme.
Kerroin, että tarvitsen yhä tyttöä ja haluan nähdä häntä ja saada läheisyyttä. Joo, tiedän, ei hyvä juttu, mutta tuntui että tarvitsen sitä, koska en osannut kuvitella olevani täysin ilman. Pääsin kuitenkin nopeasti suht hyvin jaloilleni ja osasin olla pitämättä paljoa yhteyttä. Päätin pitää vähän etäisyyttä, koittaa elää omaa elämää ja päästää irti tyttöystävästäni, mutta samalla myös halusin nähdä josko tytölle voisi silloin tulla ikävä. Näimme kaksi kertaa ja molemmista jäi todella hyvä tunne päälle. Ekan kerran jälkeen tyttö lähetti viestejä, joissa pahoitteli ja soittikin vähän ajan päästä ihan itse omasta tahdostaan ekaa kertaa ikuisuuksiin ja kertoi, että oli ajatellut meitä. Sain toivoa, ajattelin, että jatkan samaan malliin, olen etäinen. Kun näimme toisen kerran viime maanantaina, huomasin miten kova ikävä tytöllä oli ollut ja halailimme paljon ja meillä oli tosi mukavaa. Uskoin, että tämä voisi vielä kääntyä.
Eilen soitin tytölle, hän kertoi, että se tämän kaveri oli siellä, joten kysyin epätosissani: "joko seurustelette?". Siihen sain sitten vastauksen, että ei, mutta tyttö oli tajunnut olevansa ihastunut tähän. Oli kuulemma ihastunut, tai tajunnut sen vasta muutama päivä sitten. Siinä vaiheessa kaikki romahti.
Nyt edessä ilmeisesti yhteydenpidon loppuminen lopullisesti, sillä en todellakaan kestä katsoa vierestä, kun tyttöystäväni rupeaa seurustelemaan toisen kanssa heti meidän eron jälkeen. Ja vielä sen saman henkilön kanssa, joka oli niin osuvasti lohduttamassa häntä, kun meille tuli ongelmia. En silti tiedä miten osaan olla ajattelematta sitä, että tuo tyttöni on nyt/kohta jonkun toisen. Ihan kamalaa ajatella heitä yhdessä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos et halua lukea inhorealistisen pessimististä näkemystäni, niin lopeta tähän.
Kyllä sua on kusetettu huolella. Ei varmaankaan pahalla, mutta tahallaan. Toki näkemykseeni vaikuttavat omat karvaat kokemukseni naisen miespuolisesta "vaan kaverista". Ihanko luulet, että se jamppa oli naisesi mukana siellä sukuloimassa pelkästään kuskina? Paskan marjat. Siellä on esitelty uusi mies sukulaisille.
Tuo "pelkkiä kavereita" on mahdollisesti keino, jolla nainen kuvittelee säästelevänsä sinua turhalta kivulta. Sekin, että hän nyt vasta on tajunnut vähän aikaa sitten ihastuneensa, kuulostaa erittäin epäilyttävältä. Sattumalta alkoivat hengaamaan yhdessä enemmän ja enemmän ja naisesi muuttui etäiseksi. Varmasti välittää sinusta paljon, koska on yrittänyt satuttaa sinua mahdollisimman vähän. Vähänpä tuo tietää, koska vaikka se raaka totuus sattuisi nyt ihan helvetisti, on se parempi kuin vuosikausien epävarmuus ja katkeruus, joka tuollaisesta kuviosta jää. Kokemusta on.
Mulla se meni niin, että akka jätti kun halusi olla yksin ja muuta paskaa. Muutaman kuukauden sisään alkoi seurustelemaan työkaverinsa kanssa. Tämä työkaveri oli siis se pelkkä kaveri, josta mulla oli ollut paha fiilis jo kauan. Jätkä on saletisti pelannut omaan pussiinsa antaessaan exälleni neuvoja, kun on ensin kuunnellut valitusta siitä, miten paska jätkä mä olen. Niinhän sitä lähes jokainen siinä tilanteessa olisi toiminut.
Ymmärsin kuitenkin, että se täsmää hyvin, kun naiseni muuttui etäiseksi ja hiljaiseksi, jotenkin vaivautuneeksi jne. Ei varmaan ollut helppoa viettää aikaa mun kanssani (oltiin sentään eletty kuusi vuotta yhdessä), kun kävi mun selkäni takana rakentamassa uutta elämäänsä tuon äijän kämpillä (lue:sängyssä). Vielä kun tuo työpaikka oli sellainen, jossa ollaan ja asutaan viikko putkeen, niin siellähän sitä on ehtinyt tuskastelemaan parisuhdettaan ja kas, jätkä iski kiinni kun tilaisuuden sai.
Näin se vaan menee. Kaikki saa ja kaikilta saa, mutta kaikki eivät saa kaikilta. Elämässä tulee voittoja ja tappioita. Ymmärrän toki, että tämä ei sua paljon lohduta. Mutta nöyrästi päin pistimiä vain, kyllä se parissa-kolmessa vuodessa helpottaa.
Lähes identtinen tarina kuin omani parin vuoden takaa. Tiedän kuinka paskalta tuntuu, ja tiedän myös ettei se paska tunne nopeasti lähde pois. Aika kuitenkin auttaa. Kannattaa nähdä kavereita ja yrittää pitää hauskaa heidän kanssaan, harrastaa vaikka urheilua.
Olen ollut sen melkein 2 vuotta tässä sinkkuna ja tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan, vaikka yksin olenkin. Eron jälkeen en mitenkään pystynyt kuvitella olevani tyytyväinen yksinoloon.
Tiivistelmä tilanteestasi:
-naisesi löysi jonkun toisen ja jätti sut hänen takiaan. Tämä muu liirum laarum mitä tyttösi kertoi tunteiden muuttumisesta yms on pelkkää skeidaa. Hänellä ei vaan ollut "munaa" sanoa suoraan ihastuneensa johonkuhun toiseen.
paska homma, mutta näitä sattuu. Kuten sanotaan:
-pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! ;)
No ehkä siinä nyt kuitenkin tunteetkin muuttui. Nimittäin niitä ei enää ole exää kohtaan(ainakaan riittävästi jatkaakseen). Tai en mä ainakaan voisi kuvitella meneväni uuteen suhteeseen, jos mulla tunteita olis sitä kohtaan, jonka kanssa juuri silloin olen. :-) Rakasta yhtä, rakasta toista, rakasta vaikka yhtätoista, mutta yhtä kerrallaan.
Mutten kyllä samaa mieltä.
Annanpa neuvon kokemuksen rintaäänellä. Unohda ja siirry eteenpäin.
Mulla tuli ero noin vuosi sitten aika samantyyppisen tapahtumasarjan jälkeen. Naimisissa ehdittiin olla noin 6 vuotta.
Vaimo alkoi käydä etäisemmäksi ja riitaisemmaksi, eikä tilanteeseen auttanut mikään, mitä yritin tehdä. Ei halunnut puhua asioistaan ja sanoi aina vain, että kaikki ahdisti. Muutettiin ensin erillemme ja ajattelin, että pieni erillään asuminen auttaisi, mutta sama meno vain jatkui ja paheni. Lopulta vaimo sanoi haluavansa erota, minkä jälkeen mulla meni pitkään tulla myös siihen tulokseen, että ero todellakin oli parempi vaihtoehto, kuin moinen suhde-farssi.
Kuitenkin sen jälkeen, kun eropaperitkin saatiin viimein kesällä kirjoitettua, hän on alkanut enemmän ja enemmän sanoa, että kaipaa ja haluaa palata yhteen, yms. mutta itse en todellakaan ole vanhaan palaamassa kaiken läpi käymäni jälkeen.
Anna anteeksi, treenaa paha olo pois, käy terapiassa juttelemassa, siirry eteenpäin ja unohda. Äläkä palaa entiseen tuollaisen touhun jälkeen. Jos toinen ei ole sitoutumaan valmis ja sylkee vain päin naamaasi siinä samalla, älä anna tunne-elämääsi mokoman raiskattavaksi.
Luopuminen sattuu, mutta kannattaa oman itsekunnioituksen ja mielenterveyden vuoksi.
Naisen miespuolinen "vain ystävä" = panokaveri
ihan ystävä. Mustasukkaisuus on sairasta.
"Oli kuulemma ihastunut, tai tajunnut sen vasta muutama päivä sitten."
Kyllä sä itsekin tiedät, ettei tuo pidä paikkaansa. Tyttö haluaa vaan säästää tunteitasi, eikä myönnä totuutta.
Kaikki sen tietää, miten homma eteni: Hän oli ihastunut siihen "kaveriin" heti kun teillä alkoi menemään huonosti. Siksi hän sen kanssa niin paljon aikaakin vietti.
Naiset ei vaan koskaan myönnä totuutta, vaan yrittää pakoilla ja selitellä.
Kuules, kyllä tuota samaa tekee miehetkin. Todella moni mies aloittanut salasuhteen, kun kotisängyssä ei peitto enää heilukaan yhtä himokkaasti kuin ennen, vaan se työpaikan sihteerikkö osaa niin fantsusti ottaa suikkiin.
On todella epäreilua alkaa pettämään ennen kuin uusi suhde on ohi. Toisaalta tuollaiset ihmiset, jotka juoksevat himojensa perässä joutuvat ennemmin tai myöhemmin kärsimään tilanteesta. Viimeistään sitten kun oma ulkonäkö on rapistunut, niin sitä ei enää olekaan niin suosittu ja on pelkona jäädä kokonaan yksin.
Tuliko tuossa kirjoitusvirhe vai mullako vaan ajatuskatko. Epäreilua alkaa pettämään ennen kuin uusi suhde on ohi? Tarkoitatko, että vanha suhde on ohi?
Pettäminen on aina epäreilua. Ei poikkeusta.
http://www.youtube.com/watch?v=wIg8kNfJpsg&feature=related
Ihan tavallinen tarina.
Nainen ihastuu työkaveriinsa tai johonkin tuttuun. He alkavat viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta nainen vakuuttelee, että kyseessä on pelkkä kaveri. Samalla nainen etääntyy omasta kumppanistaan, koska ajattelee vain sitä "kaveria", eikä edes yritä korjata suhdetta kumppaninsa kanssa.
Sen jälkeen nainen alkaa puhumaan "tauosta" tms, joka on todellisuudessa vain "pehmeä lasku" varsinaiseen eroon, eikä sen ole tarkoituskaan olla mikään tauko. Tauon aikana nainen tietysti tapailee tiiviisti uutta miestä, anteeksi, kaveria ja he käytännössä jo seurustelevat. Nainen siis roikottaa entistä miestä löyhässä hirressä, vaikka ei edes aio palata yhteen. Ehkä pyytää vielä palveluksiakin häneltä ja käyttää muutenkin hyväkseen.
Kun entinen mies lopulta kyllästyy pelleilyyn ja kysyy mikä tilanne on, niin nainen on pakko myöntää uusi suhde, yleensä kuitenkin selitellen että "niin vaan kävi" ja "ollaan tapailtu vasta viikko", tai muuta sontaa, missä ei ole mitään totuusperää. Todellisuudessa nainen on tapaillut jo kauan uutta miestä, eikä se mitään pelkkää kaveruutta ole ollut.
Yksi asia minua silti häiritsee paljon: Naisesi kävi uuden ukkonsa kanssa sukuloimassa jo ennen kuin oli edes kunnolla eronnut sinusta. Kuinka itsekäs ja julma voi nainen olla? Toivottavasti se uusi mies pettää exääsi ja paljon.
Niin, ja kuvioon kuuluu tosiaan se, että "kaverille" tilitetään suhteen vaikeuksista ja "kaveri" yrittää parhaansa mukaan paisutella ongelmia ja kehottaa naista jättämään miehensä, koska haluaa naisen itselleen. Pikkuriidastakin saadaan kehitettyä draama, jonka seurauksena mies nähdään kauheana ja kelvottomana puolisona ja "kaveri" naista tukevana ja ymmärtävänä sankarina.
Tota varmaan tapahtuu paljon. En vaan ymmärrä miksi kiusata toista elättelemällä toiveita. Voishan sitä suoraankin sanoa, että meidän suhde oli nyt tässä. Eikä antaa toiselle varaa olettaa muuta. Olis reilumpaa, jopa tossa tapauksessa kun uusi on jo kiikarissa.
Noh mikään ei liene reilua loppujen lopuksi jätetyn mielestä.
Nössö mies päättyy aina lopulta kannattelemaan aisaa
sellaista miestä joka pitää heidät nyrkin ja hellan välissä.
Kyllähän tuo siltä vaikuttaa, että tytön sydämen on se toinen saanut omakseen jo teidän yhdessä ollessanne. Ehkä teidän suhde oli hyvä ja täyteläinen, ehkä vain hetken tai toiselle kaiken täyttymys, toisen ollessa puoliksi mukana?
Joskus rakkauskin vaan yksinkertaisesti loppuu, kuin maito tölkistä. Eikä sille aina löydy edes mitään järkevää ja loogista syytä, kun joskus aikojen päästä. Jos sittenkään. Eikä teidän suhteessa oli kuitenkin jokin särö, joka pysyi niukin naukin kokonaan lohkeamatta, kunnes tytön eteen tuli se uusi? Ns. silmienavaaja?
Olet varmasti jotain tytölle joskus merkinnyt, koska hän sua säästelee. Voihan hän tietysti säästellä itseäänkin. Meinaan osaa se suru entisen suhteen loppumisesta iskeä siihen jättäjäänkin paljon myöhemminkin. Ehkä tyttö myös tuntee syyllisyyttä siitä, ettei hoitanut eroanne parhaalla mahdollisella tavalla, sua ajan kanssa arvostaen.
Vaan siirtyi uuteen suoraan. Kyllä sekin osaa kaihertaa sisintä ja siitäkin tulee pahaolo. Roisto olo. Sitä ei välttämättä pysty itse unohtamaan koskaan. Se kaivertaa kolon sisimpään.
Tärkeintä olis mun mielestä sun koittaa surra surusi ja yrittää jaksaa eteenpäin. Ehkä se uusi rakkaus tulee vielä vastaan, vaikka nyt se voi tuntua vielä liian tuskaiselta ja tarpeettomalta. Älä kuitenkaan katkeroidu kokemuksistasi. Yritä uskoa parempaan ihmissuhteeseen ja naiseen jolla on sulle antaa sylintäydeltä aitoa rakkautta. Kornia, mutta kyllä se siitä helpottaa. :-)
Ajan kanssa.
Todella kurjalta kuulosti. =( Jotenkin vastaavia tarinoita ja kokemuksia tuntuu olevan aivan liikaa. Miten ihmeessä kumppani voi kuvitella, että pitkittynyt valehtelu jotenkin "lieventää pudotusta"? Sehän vain satuttaa paljon enemmän! Tällaiset asiat täytyisi sanoa suoraan, eikä vehdata toisen selän takana.
Ehkäpä jotain voisi ajatella ja käsittää itsekkin. Tarvitaanko aina sanoja ja selityksiä. Roikkuminen on säälittävää. Let it go.
niin silloin ei roiku. Jos kuitenkin on IHAN OIKEASTI rakastanut toista irti päästäminen on paljon vaikeampaa. Monet ihmiset eivät rakasta ketään - panevat vain- heidän on helppo puhua tuollaista sopaa.
Rakkaus = limakalvojen hankaamista yhteen
miehet suosuvat tuollaiseen.
maissa olisi nyrkki puhunut.
tuollatavalla nöyryytetä
Suomessakin pitäisi sentään kertoa naisille suoraan mitä mieltä heidän p*skastaan on, silloin kun sitä kohdalle sattuu. Kyllä miehetkin saavat kuulla kun tekevät kieroja temppuja.
ja valehtelevat - ja syyttävät aina miehiä kupruistaan
onnettomia, että heille ei voi suoraan sanoa, että ovat surkeita
Millään rakentavalla tavallahan et osaa etkä halua tietenkään miehille mitään sanoa...toivotan onnea valitsemallasi tiellä.
Kiitos. Näillä mennään ja miehet kärsikööt seuraukset.
tyyppillinen suomalaisen pillunnuolijamiehen kohtalo
naisesi pilluun mällejä jo silloin kun sä vielä panit sitä. Olet aisankannattaja