on korvata rikoksesta aiheutunut vahinko työllä.
Kysymys kuuluukin, kuka haluaa rikoksentekijän töihin itselleen. Viimeisin kuulemani kokemus asiasta oli se, että sovitteluun höynähtänyt asianomistaja ei arvottanut rikoksentekijöiden työtä minkään arvoiseksi, vaan vaati edelleen täyttä korvaussummaa kokemastaan vahingosta.
En lähtisi sovittelemaan alun alkaenkaan.
Onko tässä jotain rinnasteista kukkomiehen talousopin kanssa?
Kysymys kuuluukin, kuka haluaa rikoksentekijän töihin itselleen. Viimeisin kuulemani kokemus asiasta oli se, että sovitteluun höynähtänyt asianomistaja ei arvottanut rikoksentekijöiden työtä minkään arvoiseksi, vaan vaati edelleen täyttä korvaussummaa kokemastaan vahingosta.
En lähtisi sovittelemaan alun alkaenkaan.
Onko tässä jotain rinnasteista kukkomiehen talousopin kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"iimeisin kuulemani kokemus asiasta oli se, että sovitteluun höynähtänyt asianomistaja ei arvottanut rikoksentekijöiden työtä minkään arvoiseksi"
Johtuuko tämä ennakkoluuloista?
No, juuri noin tehdään rikollisia kun työ ei kelpaa korvaukseksi.
Työllä ei ole nykyään näköjään MITÄÄN arvoa, joten miksi sitä sitten pitäisi tehdä, arvotonta asiaa?
Menkääs nyt siitä miettiin nää asiat ihan uudelleen.
(Ja joo, ne voisivat olla rinnasteiset - koska vahingonkorvaus pitäisi korvata arvossa, samoin kuin laina - ja minun typerä oletukseni on että työllä on arvoa.)
Eräältä kauppiaalta oli varastettu iso määrä pulloja ja juomakoreja..
Syylliset nuoret saatiin kiinni ja sovitelluna pojat tekivät siivouspalvelua omistajalle, joka tarjosi vielä ruoka ja kahvitunnit.
Urakkansa jälkeen pojat kysyivät lisää töitä, kun noin hyvin palkitaan........
Ei ollut valitettaasti lisää töitä innokkaille nuorille................
http://www.youtube.com/watch?v=UClHAH8nFVY