Hei pettämistä kokeneet....meitä on varsin sankka joukko. Miksi me täällä pettämistä paheksumme ja mielipahaamme puramme kun voimme osoittaa sen avoimesti, että emme hyväksy moista. Jos tiedämme, paljastamme ja edes näytämmme paheksuvamme moista. Hyvä on jätettyjä ja petettyjä syyllistää ja heille naureskella kun sydän on ruvella...mutta muistaa täytyy, että kokemukset jättävät jäkiä ja haavat parantuvat aikanaan...
Kuinka kokeneita ja vahvoja ihmisiä monista tulee...selviytyjiä monin tavoin.
Uusi trendi pitäisi laittaa alulle naissa ihmissuhdekuvioissakin....mikä on nyt hienoa ja upeeta...vois kääntyä hieman tervehenkisempään suuntaan....
Hyvä on mustasukkaisuudesta syyllistää ja toisia hermoheikkoina pitää kun kynnys tehdä mitä vain on niin pahuksen matala. Toisen hyväuskoisuutta ja yksilön oikeutta kirjesalaisuuksiin ja omaan yksityisyyteen voi käyttää niin väärin. Niihin voi vedota, mutta kuka puollustaa ihmistä joka ei jaksa enää uskoa työreissuihin, kaveriviesteihin jne...
Kuinka kokeneita ja vahvoja ihmisiä monista tulee...selviytyjiä monin tavoin.
Uusi trendi pitäisi laittaa alulle naissa ihmissuhdekuvioissakin....mikä on nyt hienoa ja upeeta...vois kääntyä hieman tervehenkisempään suuntaan....
Hyvä on mustasukkaisuudesta syyllistää ja toisia hermoheikkoina pitää kun kynnys tehdä mitä vain on niin pahuksen matala. Toisen hyväuskoisuutta ja yksilön oikeutta kirjesalaisuuksiin ja omaan yksityisyyteen voi käyttää niin väärin. Niihin voi vedota, mutta kuka puollustaa ihmistä joka ei jaksa enää uskoa työreissuihin, kaveriviesteihin jne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kai pettämistä paheksutaan, en oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa. Kuka syyllistää pettettyä? Itse koen niin, että petettynä olin itse pahin itseni syyttäjä. Häpesin ja koin ihmeellistä syyllisyyttä. Pettämisestä selviäminen vie vuosia, ainakin itseni kohdalla näin on käynyt. Elän edelleen mieheni kanssa. Pettäminen on käsitelty, mutta vaikka sen on jättänyt taaksensa, silti se on mielessä, sen kanssa voi elää.Voisi sanoa, että haavat ovat umpeutuneet, mutta arvet jäivät. Toivon vain että eivät aukea.
Ihanasti kirjoitettu - tapanintytär - tässä toinen, joka vasta on aloitellut tuota tuskallista matkaa yrittää vielä yhdessä, onneksi jotain aurinkoa alkaa pilkistämään mustista mustimman pilven takaa! Samanlaisia kummallisia itsesyytöksiä tulee tässä tosiaan itsellekin välillä mieleen, vaikka tietääkin, että en sentään ole miestäni pakottanut pettämään...
Ihanaa kuulla, että olette onnistuneet ja itse koet olosi jo tasapainoiseksi. Kuinka kauan sinulla meni toipumiseen, entä siihen, kun tuntui, että suhde alkaa olemaan sitä, mitä haluatte?
Pettämisestä on seitsemän vuotta ja ehkä noin kolmen vuoden jälkeen aloin olla tasapainossa. Me olemme vanha aviopari, nyt tuli 40 vuotta täyteen, joten on meillä paljon yhteistä ja hyvääkin matkan varrella ollut. Nyt pystyn jopa vitsailemaankin asiasta. Täsmennykseksi sanon, että annoin miehelle vapauden lähteä ja otin jopa yhteyttä kakkoseen, mutta hän ei rakastanut miestäni, halusi vain seksiä. Miehen puolelta se oli hulllaantumista. En kuitenkaan ole ymmärtänyt miksi lähtee suhteeseen, jos ei ole tarkoitus jäädä uuteen suhteeseen. Siihen en ole saanut vastausta. Toivon paljon voimia sinulle ja asioiden punnitsemista vaakakupissa, kumpi painaa sitten enemmän!?
tapanintytär: noin voi mennä, entäpä kun rakastajalle luvataan kaikki , kaikki mitä mies ikinä voi rakkaalleen luvata, ja olet tosissasi? Mies omasta vapaasta tahdostaan alkaa suunnitella eroa kun tietää nyt että parempaa on olemassa, kertoo olevansa koko elämän onneton jos ei pääse kanssasi yhteen? Pyydät sitä rehellisyyttä myös mieheltä, ainutta asiaa, että jos ei ole tosissaan jättää heti niin parempi? Pyytää, että älä särje sydäntäni, en kestäis sitä enää kun olen vasta vuosia sitten eronnut ja päässyyt tasapainoon? Kun sitten uskot miehen lupaukset (joak myöntää edelleen että ei vaimoaan rakasta), ja ne kaatuvat vain sen vuoksi että itse paljastit hänet, ja vaimo vetää ranteita auki...kiristää miestä jäämään....tiedätkö sinä paljonko sellainen sattuu? Se sattuu aivan yhtä paljon, pe rk e lees ti.
Sisu ja itsearvostus ei vaan anna periksi pyytää miestä tulemaan takaisin muuta kuin eronneena, jota mies ei uskalla nyt tuon kiristyksen vuoksi. Että revi siitä.
´Kuule limalissu, älä ikinä koskaan vertaa "kipujasi" vaimon kipuihin. SINÄ TIESIT miehen olevan avioliitossa. TIETOISENA TÄSTÄ silti sekaannuit varattuun mieheen. On asioita ja asioita. Sinä kuulut niihin jälkimmäisiin, voit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi, JOS on niin tyhmä, että avioliitossa olevan miehen lurituksiin uskoo. Omasta vapaasta tahdostaan mies ei eronnut. Sinun on nyt se hyväksyttävä. Piste.
Kun tiesit miehen pettävän vaimoaan, miten ikimaailmassa joku voi olla niin yksinkertainen hölmö, että uskoo kaiken mitä tälläinen mies sanoo?! Eikö omassa päässäsi todellakaan ole yhtään mitään millä ajatella. Itsearvostusta sulla nyt ei olutkaan koska lähdit panopuuksi ja se mitä olet kirjoittanut vetää sun olemattoman arvostuksksesi miinukselle. Älä petä itseäsi, ei mies eronnut vuoksesi eikä tule sitä vuoksesi tekemän. Ihan turhaan valehtelet itsellesi, että syynä oli vaimon uhkailut. Usko pois, sä et ollut miehelle mitään.
Miten pitkään aiot tuota täällä märehtiä? Eikö jo olisi todellakin aika päästää irti. Anna sen perheen olla, heidän asiansa ei kuulu sinulle yhtään. vaikka kuinka täällä urputat vain sillä on merkitystä, mies jatkaa liittoaan vaimonsa kanssa. Yritä hoitaa pääsi kuntoon. Anteeksi kova ja karkea teksti, mutta sulla menee oikeasti helvetisti yli!
Voi herranjumala, taas tämä hullu iski noilla Limalissuiksi luulemisillaan, älä p e rkele pilaa joka palstaa. Et sinä voi tietää mitä mies on rakkaalleen luvannut ja vannonut, etkö ymmärrä, että valitettavasti sitä maailman kauneintakin naista ja parasta vaimoa voidaan pettää, ja jopa rakastua toisaalla vaikka miehellä olisi kuinka kaikinpuolin ok vaimo? On olemassa asioita, joita ei järjellä ohjailla, ja rakkaus on juuri sellaista. Ei vain ihastuminen, vaan kuukaudesta toiseen syvenevä tai jo ensi hetkestä olevat yhteys, joka vie jalat alta, ja saa sinun olosi tuntumaan todella hyvälle ja onnelliselle? Et ole tainnut kokea muuta kuin pa ska maista oloa ja riippuvuuttasi pettämistradegioiden jälkeen?
Tiedän myös tapauksen, jossa mies todella rakastui toiseen naiseen, jäi kuitenkin liittoon koska lapset olivat pieniä. Ei todellakaan rakkauden vuoksi. Mies kuihtui silmissä, se iloa ja rentous miehestä katosi. Olen miehen ystävä, siksi tiedän näin hyvin. Ei sen vaimon olokaan mukavaa ollut, mutta vaimolle oli vain tärkeää pitää mies vaimostuksen vuoksi ja lasten kanssa ei millään olisi ehkä selvinnyt yksin. Kyllä mies lapsiaan rakastaa, mutta ei todella sitä äitiä siten kuin pitäisi.
Se toinen nainen ja mies kärsivät erosta todella paljon, kyllä he yhteyttä edelleen pitivät., mutta vaimo vahti miestään aivan sairaanloisesti. Oli tarkat kotiintuloajat jne. Aivan kuin lapselle, arvatkaa tuntuiko se miehestä mukavalta?
Varmasti sattuu pettäminen, mutta on hyvä kysyä itseltään, onko sen pakko antaa sattua ja taas odottaa että luottamus palautuisi? En voi käsittää, miten ihminen voi kuvitella että häntä aletaan rakastamaan uudelleen.
Jokaisen on hyvä tehdä itselleen selväksi rajat ja moraali. Kun niiden yli mennään, on toimittava sen mukaan.
KUKAAN ITSEÄÄN ARVOSTAVA VIISAS NAINEN, OPPINUT, ULJAS, OIKEAMIELINEN NAINEN EI ANNA PETTÄÄ TOISTUVASTI ITSEÄÄN. Tästä näämme päivittäin esimerkkejä. Jos kuitenkin elää sitä elämää ja mielenkiintoja miehen kautta, niin on aina puolustuspuheita ja syitä etsimässä, miksi taas antoi anteeksi, todella säälittävää että ihminen ei ymmärrä omaa arvoaan.
En puhu yhdestä pettämiskerrasta, vaan kun tapahtunut ja vaimo tietää usean kerran.
Et vastannut kysymykseen miten kauan jatkat asian märehtimistä tällä. Päin vastoin kerroit jälleen saman paskastoorin. Ei rakkautta tarvitsekaan ohjailla, aikuisen ihmisen tekojaan kyllä. Eikä toimia kuin paviaani viettiensä ohjaamana. Kyllä, olen kokenut oikeaa rakkautta ja olen rakastettu, ei pelkästään halujen tyydytystä, kuten sinä.
Elän ihan omaa elämääni taas toisin kuin sinä, joka roikut saavuttamattomassa varatussa miehessä. On aika koomista, että sinä puhut moraalista.
Monesko kerta kun aloitit vastauksen samalla tavalla, monesko persoona tämä on, limalissu.