Olen ollut 3,5v sinkkuna, mitä nyt muutama lyhyt kaukosuhde tässä välissä. Mistä johtuu että ennen sitä löysi miehen vaikka joka nurkalta ja nyt ei tahdo löytyä varteen otettavaa ehdokasta edes kissojen ja koirien kanssa! This sucks! Tarvii miehen korjaamaan autoa ym.
Oletteko te valinneet itse sinkkuuden? Miksi?
Oletteko te valinneet itse sinkkuuden? Miksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuntuu siltä että mitä pidempään on sinkkuna niin sitä enempi kriteerit ja epätoivo kasvaa. Ja noi molemmat vaan ruokkii sinkkuutta.
Lottovoittoa odotellessa :).
Ikävä kyllä näin on!
Eipä ole tietoinen valinta. Ei vaan ole osunut morsiota kohdalle...ehkäpä sitten joskus.
Neljättä vuotta käydään omillaan ja hiljalleen alkaa kyllä tympimään. Jotain parin kuukauden säätöjä on ollu, mutta se jokin on aina puuttunu... Kun vaan osuis kohalle ja kolahtais...
...kai se on katsottava totuutta silmiin. Kolmekymppiä häämöttää nurkan takana ja takana ei ole minkäänlaisia seurustelusuhteita. Viimeisestä "jutustakin" on jo yli kymmenisen vuotta. Sitä on niin tottunut nykyiseen elinmuotoon, ettei oikein osaa enää suhtautua mihinkään muuhun.
Lääkkeitä sinkkuuden loppumiseen:
* Olkaa realisteja ja laskekaa kriteerejä.
* Olkaa pitkäjännitteisiä ja tutustukaa riittävän kauan, älkääkä tuomitko ihmisiä joita ette oikeasti tunne.
Itse oon 30v. N, pitkän suhteen jälkeen enemmän ja vähemmän sinkkuna nyt about kolme vuotta.
Kriteerejä oon ehtinyt laskea jo aivan ***vetisti, ja erittäin aktiivinen olen ollut sosiaalisesti ja tutustunut miehiin kärsivällisesti ja ajan kanssa, mutta eipä silti mistään tule mitään. :(
Kolme viimeisintä yritystä on päättynyt siihen, kun mies, johon olin tutustunut mielestäni HYVIN ennen suhteeseen ryhtymistä, osoittautuikin aivan joksikin muuksi kun oli ´saanut´ minut. (Aika massiivista vedätysmeininkiä jotkut miehet näköjään jaksavat harrastaa, jotta saisivat naisen ´koukkuun´ eli seurustelusuhteeseen. Säälittävää!)
Ei paljon ispiroi yrittää enää - eli taidan jäädä sinkuksi.
minun mielestä ne kriteerit vain nousee jos pitäisi luopua siitä ajatuksesta ettei enää etsisi sitä oikeaa.
Kyllä sitä voi rakastua vaikka minkälaiseen juopporetkuun, mutta jos ei rakkautta enää etsi pitää olla jotain miksi päättää että tämän kanssa aion elää. Eli siinä vaiheessa vasta etsinkin miestä joka on vastuullinen töissä ja kotona viihtyvä "kiltti" ja kunnollinen mies.
Olen sitä mieltä, että asia johon on vaikea saada muutosta (sinkkuus) ei kannata aikaansa hirveesti tuhlata. Elämässä yleensä olen ollut varsin "hyväosainen". On töitä ja terveyttä.
Rakkauselämä sen sijaan on ollut huonoa. Ajattelen että joillakin elämänalueilla asiat ei vaan toimi ja joillakin toimii. Minulla näyttää olevan suurelta osin asiat olevan kunnossa. Pitäisi olla tyytyväinen. Mutta tietenkin sitä haluaisi muuttaa niitä asioita paremmaksi mitkä ovat huonosti. Mutta ei toista ihmistä voi "saada" itselleen. Ei voi omistaa ketään täyttämään omia toiveitaan. Se toiveeni on ollut vain itsekkyyttä. Sitten kun löytäisin oman rakkaani kaikki olisi hyvin.. Ei voi kuin nauraa itselleen! En naura muille, vaan itselleni. Kumppanin löytymättömyys voi tietysti tuoda surua ja ahdistusta jollekin toiselle, sitä en kiellä.
Yrittäkää sinkut löytää jokin asia elämässä johon keskittyä: työ, harrastus, ystävät, mikä tahansa ettei aika mene murehtiessa kun ei oikeaa löydy. Tämä on minun mielipiteeni. t: kiltti ja kunnollinen mies
Miehen näkökulma:
* Olkaa pitkäjännitteisiä ja tutustukaa riittävän kauan, älkääkä tuomitko ihmisiä joita ette oikeasti tunne.
Oikein.
Minulle-kaikki-heti ei oikein tuota tulosta. Kokeiltu ja huonoksi havaittu.
Naisilla tuntuisi olevan kova kiire löytää jotain kummaa jalat alta kaatavaa ihastusta ensisilmäyksellä ja sitä voi vain ihmetellä. Kyllä minä sen käsitän - kun olen joskus ollut itsekin teini - että rakastumiseen voi rakastua kokemattomuuttaan, mutta että aikuiset ihmiset... ?
* Olkaa realisteja ja laskekaa kriteerejä.
Väärin.
Kriteerien laskeminen tuottaa vain vastoinkäymisiä ja epäonnistuneita ihmissuhteita. Realismi ei ole huonoon tyytymistä, vaan asioiden arvojärjestyksen puntarointia.
Turhaan sinäkin naisia mollaat liian kovista kriteereistä. Kysehän ei ole kriteereistä, vaan siitä, että kohtaavatko miehen ja naisen arvomaailmat. Helppo esimerkki omalta kohdaltani: minun on vaikea löytää seuraa, koska en täytä "kriteeriä" urbaani. Kääntäen: en huolisi kumppanikseni upporikasta seksikästä akateemista ja älykästä kaunotarta , vaikka pakolla pyrkisi, jos hän ei viihdy mökillä, sieniä poimimassa, tallilla ja omakotitalossa keskellä korpea.
Helppoa ja samalla vaikeaa - tämän ajan arvoasetelmissa. Aihehan olisi kiinnostava kirjoittaa vaikka pidempäänkin, mutta ei nyt ehdi, kun olen lähdössä naapurin kanssa uistelemaan ja verkkoja laskemaan :)
Kyllä, olen valinnut sinkkuuteni aivan itse.
Koko opiskeluajan olin niin kiireinen sukkuloidessa koulun ja duunin väliä, ettei olisi mitenkään jäänyt aikaa parisuhteelle. Viime kesänä tosin hengailin 3 kuukautta erään mukavan kundin kanssa, jolle olin alusta asti tehnyt selväksi ettei minusta ainakaan vaimoa hänelle tule. Opiskelun jälleen alettua tapailimme harvemmin, nykyäänkin satunnaisesti.
Rakastan vapauttani, yksin asumista, ja sitä ettei kukaan vahdi menojani. Vietän vapaa-aikani ystävieni kanssa, en juurikaan pode yksinäisyyttä ja pidän yllä seksisuhdetta.
Syytelkää vaan jos siltä tuntuu, olen ONNELLISEMPI kuin yhdessäkään pitkässä suhteessani.
Ottakaa hyvät ihmiset ilo irti nuoruudesta ja vapaudesta. Ja toki kesästä :)
...eikun siis oma valinta tavallaan.
Viisi vuotta uusiosinkkuna, enkä todellakaan halunnut jäädä sinkuksi. Se nyt vaan menee niin, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Elämä on yksinkertaisempaa ja ongelmattomampaa yksin yksin kuin neljin yksin - avioliittovala ei nykynaiselle merkitse mitään, eikä sillä ole juridista voimaa - että sikäli oli kovin vähän mitään tehtävissään. Lasteni äiti siis päätti sinkkuudesta puolestani ja siltä osin valinta ei ollut omissa käsissäni.
Se, että olen edelleen sinkku, on oma valintani.
Miksikö?
Siksi, että olen jo saanut "luontaisen vietin" lisääntymisestä todennettua ja nyt voin panostaa siihen, että etsin kumppanikseni naisen, joka arvostaa samoja asioita kuin minäkin. En tarvitse naista siihen, että hän laittaa ruokaa tai silittää paitani tai imuroi - ne osaan tehdä paremmin kuin moni ikäisistäni naisista. Siinä vaiheessa alan kiinnostua, kun naisesta rupeaa löytymään vastinetta väittelyyn, kaveria retkikeitintä sytyttämään ja lämpöä rakastelemiseen teknisen seksin sijaan.
Kissan ja koiran kanssa on etsitty... ei löytynyt. Nyt on muutama vuosi hevosen kanssa katseltu, mutta ei niitä niin tyrkyllä ole varteenotettavia ehdokkaita tähänkään "laumaan" yhtäköyttäyhdistystä pitämään. :)
...tarjokkaita ole näin naispuolisellekaan eronneelle tarjolla. Lauantai-iltaa tässä vietän ihan kotosalla, eikä tee edes mieli lähteä kapakoihin.
Joten minun sinkkuuteni on tavallaan oma valintani, kun en ole tuolla kaupungilla "metsästämässä".
Toivottavasti kala käy sinulla "pyydykseen", myös jonkun kivan naisenkin suhteen.. ;) Tsemppiä ja kauniita kesäiltoja! (Toivottavasti ei tule tänä kesänä paljon itikoita:/ )
en ole tietoisesti valinnut sinkkuna oloa..olen sellasessa ammatissa jossa on todella vaikea onnistua missään parisuhteissa..pitkää päivää ja viikonloput kiinni...Ravintola ala on hankala