Kerron erään tapauksen.
Ostin 80 luvun puolivälissä uuden kalliin hintaluokan auton.
Olin pohtinut erään uuden auton ostoa muutaman viikon. Kun sitten tein päätöksen ostaa auto, ajoin lähimpään merkkiliikkeeseen. Liike oli kohtalaisen suuri autokauppa. Tultuani sisälle liikkeeseen, en nähnyt yhtään ihmistä. Kävelin tyhjässä autohallissa etsien automyyjää. Viimein näin yhden myyjän istuvan konttorissaan ja puhumassa puhelimessa. Odotin myyjää konttorin ulkopuolella kävellen edes takaisin konttorin edessä niin että myyjä varmasti näkee minut ja ymmärtää että minä odotan häntä. Myyjä ei huomioinut minua millään tavalla vaikka hän näki minut. Toista automyyjää ei näkynyt eikä muita asiakkaita. Sain odottaa myyjää n. 15 minuuttia ja myyjä vain jatkoi puhumaan puhelimessa.
Minä kyllästyin odottamaan. Minä kävelin ulos liikkeestä ja ajoin n. 80 kilometriä seuraavaan merkkiliikkeeseen joka myi samoja autoja. Siinäkin liikkeessä oli vain yksi myyjä. Myyjällä oli asiakas. Odotin kärsivällisesti että myyjä vapautuu. Hänellä oli selvä "motiivi" olla palvelematta minua heti. Hetken kuluttua myyjä vapautui. Hän tuli heti luokseni ja kysyi miten hän voisi auttaa minua. Minä kerroin hänelle että olen kiinnostunut uudesta autosta ja tulin katsomaan autoa. Mainitsin auton nimeltä. Hän alkoi esittelemään autoa ikään kuin minä olisin vain vähän kiinnostunut enkä ostaisi autoa. Minä olin kuitenkin tullut liikkeeseen ostamaan autoa. Minä sanoin hetken keskustelun jälkeen myyjälle suoraan: "Minä otan tuollaisen auton. Voitko tilata sen minulle." Hän hämmästyi silmin nähtävästi ja sanoi: "Kyllä, tottakai se käy päinsä. Mennään konttoriin." Siellä hän vielä varmisti että minä todellakin tilaan ko. auton. Minä sanoin tulleeni sitä varten liikkeeseen. Silloin myyjä ilahtui silmin nähden. Hän otti nopeasti sopimuspaperit esille ja alkoi kirjoittamaan. Hän sanoi iloisesti: "Niin sitä pitää!" Myyjä ei ensin arvannut että nuori kaveri tulee ja tilaa auton joka silloin v. 1986 maksoi n. 20 000 nykyisissä euroissa. Se oli kallis auto siihen aikaan. Minä olin "vain" 27 vuotias.
Liike, johon ensin menin, menetti hyvän autokaupan pitkän puhelinkeskustelun ja mitättömän miehityksen tähden. Sillä minä en edes tinkinyt hinnasta. Tilasin auton ja maksoin asiallisesti.
Voihan olla että automyyjä tuossa ensimmäisessä liikkeessä puhui hyvän vanha suurasiakkaan kanssa suuremmista kaupoista. Voi myös olla niin että hän puhui vaimonsa kanssa yksityisasioita. Mene ja tiedä häntä. Koska minä en tiennyt ja kyllästyin odottamaan, liike menetti asiakkaansa.
Myyjä olisi voinut keskeyttää puhelun hetkeksi ja tulla kertomaan minulle että hän on varattu toisen asiakkan kanssa. Jos hän olisi selittänyt minulle syyn pitkään puheluunsa, minä olisin odottanut häntä vaikka tunnin.
Ostin 80 luvun puolivälissä uuden kalliin hintaluokan auton.
Olin pohtinut erään uuden auton ostoa muutaman viikon. Kun sitten tein päätöksen ostaa auto, ajoin lähimpään merkkiliikkeeseen. Liike oli kohtalaisen suuri autokauppa. Tultuani sisälle liikkeeseen, en nähnyt yhtään ihmistä. Kävelin tyhjässä autohallissa etsien automyyjää. Viimein näin yhden myyjän istuvan konttorissaan ja puhumassa puhelimessa. Odotin myyjää konttorin ulkopuolella kävellen edes takaisin konttorin edessä niin että myyjä varmasti näkee minut ja ymmärtää että minä odotan häntä. Myyjä ei huomioinut minua millään tavalla vaikka hän näki minut. Toista automyyjää ei näkynyt eikä muita asiakkaita. Sain odottaa myyjää n. 15 minuuttia ja myyjä vain jatkoi puhumaan puhelimessa.
Minä kyllästyin odottamaan. Minä kävelin ulos liikkeestä ja ajoin n. 80 kilometriä seuraavaan merkkiliikkeeseen joka myi samoja autoja. Siinäkin liikkeessä oli vain yksi myyjä. Myyjällä oli asiakas. Odotin kärsivällisesti että myyjä vapautuu. Hänellä oli selvä "motiivi" olla palvelematta minua heti. Hetken kuluttua myyjä vapautui. Hän tuli heti luokseni ja kysyi miten hän voisi auttaa minua. Minä kerroin hänelle että olen kiinnostunut uudesta autosta ja tulin katsomaan autoa. Mainitsin auton nimeltä. Hän alkoi esittelemään autoa ikään kuin minä olisin vain vähän kiinnostunut enkä ostaisi autoa. Minä olin kuitenkin tullut liikkeeseen ostamaan autoa. Minä sanoin hetken keskustelun jälkeen myyjälle suoraan: "Minä otan tuollaisen auton. Voitko tilata sen minulle." Hän hämmästyi silmin nähtävästi ja sanoi: "Kyllä, tottakai se käy päinsä. Mennään konttoriin." Siellä hän vielä varmisti että minä todellakin tilaan ko. auton. Minä sanoin tulleeni sitä varten liikkeeseen. Silloin myyjä ilahtui silmin nähden. Hän otti nopeasti sopimuspaperit esille ja alkoi kirjoittamaan. Hän sanoi iloisesti: "Niin sitä pitää!" Myyjä ei ensin arvannut että nuori kaveri tulee ja tilaa auton joka silloin v. 1986 maksoi n. 20 000 nykyisissä euroissa. Se oli kallis auto siihen aikaan. Minä olin "vain" 27 vuotias.
Liike, johon ensin menin, menetti hyvän autokaupan pitkän puhelinkeskustelun ja mitättömän miehityksen tähden. Sillä minä en edes tinkinyt hinnasta. Tilasin auton ja maksoin asiallisesti.
Voihan olla että automyyjä tuossa ensimmäisessä liikkeessä puhui hyvän vanha suurasiakkaan kanssa suuremmista kaupoista. Voi myös olla niin että hän puhui vaimonsa kanssa yksityisasioita. Mene ja tiedä häntä. Koska minä en tiennyt ja kyllästyin odottamaan, liike menetti asiakkaansa.
Myyjä olisi voinut keskeyttää puhelun hetkeksi ja tulla kertomaan minulle että hän on varattu toisen asiakkan kanssa. Jos hän olisi selittänyt minulle syyn pitkään puheluunsa, minä olisin odottanut häntä vaikka tunnin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lainaus tekstistäsi:
"Myyjä olisi voinut keskeyttää puhelun hetkeksi ja tulla kertomaan minulle että hän on varattu toisen asiakkan kanssa. Jos hän olisi selittänyt minulle syyn pitkään puheluunsa, minä olisin odottanut häntä vaikka tunnin."
Mitäpä tuohon sanoisi.... Eikös se ole ollut aika selvästi näkyvää, että myyjä on varattu vai pitääkö sekin erikseen marmoriseen kivitauluun hakata ja asiakkaalle näyttää????
En tiedä oletteko te ihmiset jotenkin niin mahdottoman itsekeskeisiä ja huonolla itsetunnolla varustettuja, kun tälläista asiaakaan ei kyetä ymmärtämään että voi joutua jonkin aikaa odottamaan.
Vasta kysymyksenä kysynkin sinulta, että jos kotikuntasi terveyskeskuksessa joudut jonottamaan ja odottamaan vuoroasi , niiin lähtisitkö 15 min. odottelun jälkeen 80 km päähän naapurikunnan terveyskeskukseen hakemaan palvelua????
Kerron erään klassisen tositapahtuman. Tämä tapahtui kylläkin kymmeniä vuosia sitten mutta se olisi voinut hyvinkin tapahtua eilen.
Ajalla ei siis ole paljonkaan merkitystä. Tapaus on seuraava:
Eräs erittäin rikas mies päätti ostaa uuden mersun. Hän otti pankista rahat ja käveli mersun liikkeeseen rahat taskuissaan. Myyjä ei tuntenut häntä. Mies kun oli pukeutunut vanhoihin kuluneisiin vaatteisiin. Hän näytti enemmän kodittomalta kuin monimiljonääriltä. Mutta totuus oli se että miehellä oli käteistä rahaa mukanaan niin paljon että hän olisi kyennyt ostamaan minkä auton tahansa käteisellä. Hän oli niin rikas että hän olisi voinut ostaa koko autoliikkeen.
Tuo miljonääri avasi kalliin mersun oven ja alkoi astumaan sisään autoon tarkoituksenaan kokeilla istua autossa josta hän oli kiinnostunut. Myyjä juoksi paikalle ja kielsi miestä istumasta autoon.
Auto kun oli niin kallis ja hieno että sitä ei saisi liata.
Tuo miljonääri ja yritysjohtaja pyysi myyjältä anteeksi että oli aiheuttanut myyjälle harmia ja koska hän olisi voinut liata heidän kalliin auton. Sitten hän käveli ulos liikkeestä. Hän tilasi taksin ja ajoi lentokentälle ja lensi Helsinkiin. Sieltä hän osti uuden mersun käteisellä.
Tottakai lähden. Olen niin tehnyt jo monta kertaa erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Minä olen asiakas ja myyjien tehtävä on huomata asiakas. Nyt olen jo hiukan vanhempi 52 vuotias mutta sitä suuremmmalla syyllä odotan että minut, asiaks, huomataan siellä missä olen ja että minua palvellaan. Siksi myyjät ovat ja myyjien pitää aina muistaa että palkan maksaa lopulta asiakas. Jos ei asiakkaita ei palkkaakaan. Luulisi tämän jo menneen tajuntaan mutta ei ole vielä kaikille. Täytyy myöntää että toisenlaisiakin tapauksia on. Kiitos näille palveleville myyjille.
Tuossa joku ystävällinen sielu vastasikin puolestani mutta vastaan minä itsekin jotakin valitteluusi.
Ongelma oli siinä että myyjä ei näyttänyt reagoivan ollenkaan siihen että yksi asiakas seisoi ja odotti häntä toimiston ulkopuolella. Oikea kouliintunut myyjä olisi keskeyttänyt pitkäksi venyneen puhelun ja tullut valittamaan odottavalle asiakkaalle ja pyytänyt asiakasta odottamaan kunnes hän on valmis entisen asiakkaansa kanssa. Minä en tiedä kenen kanssa myyjä keskusteli. Mutta minulla ei ollut hermoja seistä ja odottaa loputtomiin. Enhän tiennyt vaikka hän keskusteli häijyttelevän vaimonsa kanssa lastensa teiniprobleemista. Mene ja tiedä häntä. Ja kun minä en tiennyt, minä kävelin ulos ja ostin auton toisesta liikkeestä.
Asiakkaat tulee ottaa huomioon muuten ne kävelevät ulos.
Mutta asiaan kuuluu vielä sekin että minä olin nuori enkä ehkä näyttänyt kalliin auton ostajalta. Ajattelin myyjän halveksivan minua.
Niin, ehkä se oli virheajattelu minulta mutta virheellisiä me olemme kaikki jossakin määrin.
kääkkkääääääkkääkät, njefhsgihdfjkdsbgkjvbdkcjv,nisjvcbajsbcv
mnvdifshvjafdzuizdhvzx
mngidsfhgvusdiuayfoieuads
bvjksdfhvoihgzifhd
Jonain hetenä liikkeessä voi olla vaikkapa 30 asiakasta yhtäaikaa ja normaalisti yksi tai kaksi ja useimmiten ei ketään. Liikkeessä pitäisi siis olla joka hetki valmiudessa 30 myyjää ettei pääsisi syntymään tilannetta että asiakas joutuu sen kalliin ja kiireisen varttinsa odottamaan???
Jos asiakkaita on jonossa ei kukaan loukkaannut ettei häntä palvella.
Mutta jos asiakkaita ei ole yhtään ja myyjä istuu puhelimessa vartin välittämättä asiakkaasta joka odottaa, siihen joku voi loukkaantua.
Itse olin ostamassa n. 35 000e uutta autoa. Menin liikkeeseen ja tutustuin autoon. Kävin koeajolla jonka jälkeen halusin kokeilla toista moottorivaihtoehtoa. Tästähän myyjä riemastui ja sain kuulla pitkän selostuksen että autoliikkeessä myydään autoja ja joskus järjestetään koeajopäiviä mikäli on kiinnostunut vain kokeilemaan autoja. No ei muutakun kaverin kyydillä toiseen kaupunkiin ja kokeilemaan toinen moottorivaihtoehto ja tekemään kaupat.
No tiedänpähän tästä lähtien että jos haluaa tampereella ostaa volvon niin pitää ensin käydä koeajolla kun on joku koeajotapahtuma
No niinpä niin. Näin se voi myös mennä.
Myyjä lähtee siitä lähtökohdsta että hän ei kuitenkaan saa myytyä yhtään autoa. Sellainen myyjä on liikkeelle turma. Hän kun ajaa asiakkaat ulko-ovelle.
Olen joskus kävellyt ulos autoliikkeestä kummallisissa ajatuksissa.
Olen nimittäin ajatellut että vaikka tahtoisinkin ostaa auton, en voisi ostaa sitä tästä liikkeestä. Kohtelu kun on ollut sitä ja tätä. Tämä on joskus ongelma kun todella tahtoo ostaa auton mutta liikkeessä kohtaa väärän myyjän. Se ei ole muuta kuin kävellä ulos ja ajaa toiseen liikkeeseen kokeilemaan tuuria. Kuka tahansa autoja kohtaan kiinnostusta osoittava heppuli voi olla auton ostaja. Myyjältä vaaditaan paljon että hän ei aja ostajia pois väärällä suhtautumisella asiakkaaseen.
80-luvun juppivuosina taisi autokauppa käydä kiivaana muutenkin niin ei myyjiä ehkä niin kiinnostanut pingottaa jonkin pojanjolpin vuoksi.
Itse sain nyt vasta 36-vuotiaana ostettua tuliterän pikkuauton, ehkäpä palkat olivat sitten parempia 80-luvulla...
Sain kuitenkin aivan asiallista kohtelua myyjän taholta vaikka viime aikoina on ollut tilastotietoja että suurin osa uusien autojen ostajista on 60v tai vanhempia.