Olen pienen vauvan kanssa kotona, mieheni käy töissä. Viihyn lapseni kanssa kotona. On ihanaa olla äiti! :) Hoidan lapsen, teen kotityöt-siivoon, tiskaan, teen ruokaa jnejnejne. Päivä alkaa sillä kun likka herää ja loppuu vasta sitten kun itte pääsen illalla nukkumaan. Silloin vasta tulee ittelleni sitä ns omaa aikaa. Pelottaa jo ajatus että pitäisi palata ens vuoden puolella töihin. Koska sitten hoidan tämän kaiken työn ohessa. Mieheni ei vain tajua vaikka kuinka yritän hälle sanoa tästä asiasta. Olen iltaisin väsynyt ja lähen aikasin nukkumaan. Mieheni ihmettelee vkl iltaisin että miten jo menen aikasin nukkumaan. Koska väsyttää ja muksu kuitenkin herää vielä yöllä syömään (ikää 5kk).
Miehelläni on helppo lähtee pari kertaa viikossa harrastamaan. Toki annan hänenki harrastaa, eihän sitä voi kieltää. Asioista kun ottaa hänen kanssaan puheeksi, hän loukkaantuu.
Onko kenelläkään samaa havaittavissa? Miten olette saaneet miehenne auttamaan asioissa jne?
Miehelläni on helppo lähtee pari kertaa viikossa harrastamaan. Toki annan hänenki harrastaa, eihän sitä voi kieltää. Asioista kun ottaa hänen kanssaan puheeksi, hän loukkaantuu.
Onko kenelläkään samaa havaittavissa? Miten olette saaneet miehenne auttamaan asioissa jne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen jauhanut omalle ukolle 2,5 vuotta...kyllähän tuo on pikkuhiljaa alkanut tajuamaan että on nyt isä ja perhe ja koti kuuluu myös hänen vastuulle jne... valitettavasti hänen "heräämisensä" on kestänyt niin kauan että en enää katso häntä samoilla silmillä kun ennen ja parisuhde, seksielämä jne kärsii näistä asioista----> tosin mies ei sitä ymmärrä et miks ei heru niinku joskus... meillä oli ero lähellä 9kk takaperin ni eiköhän käyny ilmi että on pulla uunissa... :) vielä jaksan yrittää pelastaa parisuhdetta mutta katsotaan miten käy... olen jo sanonut että vauvan synnyttyä jos ei aleta pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä ja opita kommunikoimaan niin on parempi erota kun vielä tullaan toimeen keskenään.... katsotaan...katsotaan....
Mun ei tarvinnut kuin kerran älähtää asiasta isommin ja mököttää pari päivää kun mies järkiintyi. ei oo sen jälkeen tarvinnu aiheesta tapella!
Tosin mennää aina samaan aikaa nukkuu, joskus samaan aikaan kuin vauva, joskus myöhempään. mutta toinen meistä ei jää kukkumaan ylös toisen mentyä sänkyyn.
Mulla auttoi se että sanoin että ero on lähellä, jos ei asiat muutu. Vähän sit alko tekeen kotitöitäkin, ehkä tekisi enemmänkin mutta kun sillä on niin paljon muutakin tekemistä kodin kanssa, remonttia, pihan kunnostusta sun muuta. Olisi vain pitänyt puhua näistä asioista ja paljon muistakin asioista jo paljon aikaisemmin ennen raskausaikaa. Kun sehän keksi nämä monet kotiin liittyvät työnsä juuri ennen raskautta, raskausaikana ja vauvan syntymänkin jälkeen. Nyt tuntuu että koti on ihan sekamelska ja joka paikka kesken eräinen, kun mies on sellainen että tekee montaa asiaa samaan aikaan eikä mitään saa valmiiksi.
Itse olen ainakin todennut, että ei se aina auta vaikka asioista puhutaan jo ennen raskautta. Kun ne puheet unohtuu. On niin helppo sanoa ja luvata kaikkea, kun ei vielä ole siinä tilanteessa ja ei tiedä ehkä millaista se sitten on. Helpommin sanottu kuin tehty. Meilläkin mietittiin muiden lapsiperheiden kuvioita ja että ei meillä sitten ainakaan toimita noin ja molemmilla pitää olla omaa aikaa jne.
Mutta hyvä silti kait niistä asioista on etukäteen keskustella.
Ja luulisi miehellekin olevan mukavempaa, kun vaimo ei ole niin väsynyt eikä aina jauha samasta. On tyytyväinen, kun pääsee harrastuksiin ym.? Mutta ehkei sitten näe syy yhteyttä?
Meillä mies ei oikein ymmärtänyt väsymystäni. Valitteli, kun ei ole yhteistä aikaa edes illalla, kun menen aikaisin nukkumaan. Lapsi heräs useita krt yössä ja alkuun päikkärit oli tietty epäsäännöllisiä ja lyhyitäkin. Mies saattoi valvoa myöhäänkin. Ja nukkui myös usein myöhään aamulla, minä jouduin heräämään kun lapsi heräsi.
Kun halusin lopetella yösyöttöjä mies hermostui, että "anna sille nyt tissiä!", jos ei lapsi rauhoittunut. Mies alkuun nukkui sikeästi, eikä herännyt itkuihin, mutta jossain vaiheessa alkoi nukkumaan huonommin. Ja hänen piti saada nukkua, kun meni töihin... Joskus itkin yöllä, olin aika stressaantunut.
Omasta ajasta joskus valittelin ja mies loukkaantui, että pitäisikö jäädä työttömäksi. Ja eikö hän muka hoida lasta tai tee mitään. Tai en pidä sitä minään, että kun hän käy työssä. En tiennyt miten asian esittäisin. Mies valitti, kun töistä tultuaan ei saa olla ees hetken rauhassa ja juoda kahvia yms. Ihan kun minä olisin saanut niin tehdä? Enkä saa nyt kun tulen töistä ja haen lapsen päiväkodista.
Työhön meno tavallaan helpotti, kun saa olla jonkin aikaa ilman lasta. Saat syödä rauhassa töissä yms. Saat jutella aikuisten ihmisten kanssa. Toisaalta lasta tulee ikävä ja haluaisi olla enemmän lapsen kanssa! Mutta eihän se työaika varsinaista omaa aikaa ole. Nyt vielä vähemmän ehtii hoitaan asioita ja käymään kaupassa, siivoomaan jne. Toisaalta kun lapsi kasvaa niin nukkuu paremmin yöt, leikkii itsekseen jonkin verran jne.
Meillä oli välillä pahojakin riitoja ja välillä huolestuin jo avioliittomme puolesta. Mutta sit vaan mies alkoi vähän enemmän auttamaan. Oisko yks paha riita pistänyt molemmat ajattelemaan asioita. Itse olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että en tiuski ja nalkuta. Ja en ole enää niin väsynytkään, saan huilata töissä (heh) ja nukkua paremmin. Koitamme myös järjestää joskus yhteistä aikaa. Nyt kun olemme saaneet hoitajan lapsellemme. Ja mies on enemmän kotonakin, alkuun oli kaikenlaista projektia aina menossa.
Meillä mieskään ei ehdi harrastamaan pitkien työpäiviensä takia, joten ei oikein tykkää jos minä harrastaisin.
Vaikka lapsi on ihana ja tykkää olla lapsen kanssa niin kyllä sitä silloin tällöin on hyvä olla omaa aikaakin.
Koittakaa sopia niin, että molemmilla on omaa aikaa. Ei kai se ole liikaa pyydetty, jos mieskin harrastaa, että sinäkin voisit harrastaa tms.? Mutta en osaa oikein neuvoa, kun itsekin olin tilanteessa aika neuvoton!
Vali vali yksikin lapsi on jotenkin äärettömän suuri työtaakka. Itse ainakin jaksan kotiäitinä paljon paremmin kuin töissä ollessani. Aamulla tarvii aina herätä, oli sitten töissä tai lapsi. Kotona sentään voi ottaa torkkuja silloin kun lapsikin torkkuu, mutta töissä tämä ei ole mahdollista. Ei se yölläsyöttäminen nyt noin raskasta ole. Eikö mies mitenkään osallistu lapsen kanssa olemiseen tai vaikka vaippojen vaihtoon?
Voihan se olla, jos lapsi herää useita krt yön aikana ja jos ei onnistu itse saamaan heti unen päästä kiinni. Älä vähättele muiden ongelmia vaikka sulle se ei olisi ollut ongelma eikä mikään ja hoitaisit vaikka 10 vauvaa. Yösyöttöjen lisäksi lapsi voi muutenkin yöllä valvottaa, itkeä masuvaivoja. Ja ähkiä ja puhkia niin, että ei saa nukuttua, kun herää siihen ääntelyyn ja pyörimiseen jatkuvasti. Valvottamista on pidetty kidutuskeinonakin. Ja varsinkin jos tietyssä unen vaiheessa herää niin voi olla ihan tokkurassa. Ja unen puute voi vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Toiset tuntuu pärjäävän hyvin vähäisilläkin unilla. Itse voin fyysisestikin huonosti, kun olen väsynyt. Heikottaa, oksettaa jne.
Itellä ei ainakaan työ ole väsyttänyt koskaan niin paljon kun vauvan kanssa kotona ollessani. Tietysti, jos lapsi heräilee yöllä ja on vielä sen lisäksi töissä, se voisi väsyttää enemmän. Ja riippuu tietysti millaista työtä tekee. Moni kyllä sanoo tulleensa töihin "lepäämään".
Kyllä mä ainakin aamulla jouduin heräämään aiemmin kuin töihin. Meillä aamuvirkku lapsi heräsi n. 5.15-6.30 aikaan.
Ja jos sattuu olemaan vielä masuvaivoja tai muuten on lapsi, joka kaipaa päivisinkin huomiota ja sylissä pitämistä. Itsellä alkuun niska ja selkä huusi Hoosiannaa kanniskelusta.
Mun kaverin mies lähti lasten kanssa (vauva ja parivuotias) muualle yöksi joskus niin kaverini sai nukkua. Koska kaverini oli myös näitä kummallisia tapauksia jotka olivat väsyneitä. Mitä sinä et ymmärrä... Mies kyllä ymmärsi pelkästään vaimoaan katsomalla.
Vielä noista unista, että jonkun tiedon mukaan pitäisi saada päivän aikana nukuttua 3 tunnin yhtenäinen pätkä. Juuri se unien rikkonaisuus voi väsyttää vaikka päivän aikana tulisi nukuttua useita tunteja, esim. yön lisäksi päivällä.
Ja en siis ole ap. kirjoittaja.
Normaali äiti herää lapsensa ääniin ihan ilman mitään isompia örinöitä ja hurinoita. Silleen on rakennettu naiset biologisesti. Ei siis tarvii huolehtia mistään miehistä/apinoista vaan pelkästään omista synnyttämistä vauvoista. Byörg, miehet vaatisivat vanhempainvapaata noin 10 x enemmän kuin mahdollista :D. Heidän pitäis ehtiä nukkumaan, salille ja ryyppäämään, ja kuka hoitaisi vauvaa on = ?.
Itse olen tarjonnut miehelleni mahdollisuutta pitää osan vanhempain- tai hoitovapaasta jotta tämän kaltaista ongelmaa ei pääsisi syntymään. Isäkuukauden ajaksi mahdollisesti menen töihin.
Taloudellisesti tässä ei ole järkeä koska mieheni tienaa tuplapalkan omaani verrattuna. Uskon kuitenkin, että pitkällä juoksulla tämä isän koti-isyyskokeilu tuottaisi paljon rahaa arvokkaamman tuloksen, toimivan perheen.