En vain voi sille mitään... Olen 23-vuotias, hitusta vajaa 180-senttinen tyttö, ja aina ollut porukan pisin. Ihan pennusta asti.
Nyt vajaa vuosi erosta kulunut ja minusta tuntuu että olen sen kokoinen sotanorsu että minua ei oikeasti edes katsella muun kuin älyttömän pituuteni takia. Olen kyllä nauttinutkin omasta ajastani, mutta itsetunto mulla ei oo koskaan ollut paras mahdollinen ja kun edellinen pidempi seurustelusuhde päättyi eroon niin tuntuu että jään varmaan yksin. :) Pikkuiset ja sirot kanssasisaret tuntuu vievän miehet nokan alta, kirjaimellisesti.
En ole ruma, en ollenkaan. Olen hoikka ja perusnätti, pitkähiuksinen ja raitis. Tämmönen urheilijanuori ennemmin kuin bilehile. Mutta minusta paistaa varmaan kilometrin päähän se etten haluaisi olla näin pitkä, porukassa "kyyristelen" ihan huomaamattani, pidän painoa toisella jalalla että näyttäisin edes vähän sopusuhtaisemmalta. Miten tästä voisi olla vain ylpeä? Ja millaiset miehet minusta voisi kiinnostua, aika monet miehetkin kun on lyhyempiä ja pidemmät haikailee myös söpöä taskuvenusta.
Että tämmöstä täällä "huipulla" sitten on, ainaki joillain.. :/ Harmittaahan se vähän, tämä kehno itsetunto ja ainanen olo siitä että on "liian iso", nyt kun alkaa tuntua taas siltä että joku olisi kiva saada vierelle... Että ei tällä asenteella ainakaan miehiä isketä.
Nyt vajaa vuosi erosta kulunut ja minusta tuntuu että olen sen kokoinen sotanorsu että minua ei oikeasti edes katsella muun kuin älyttömän pituuteni takia. Olen kyllä nauttinutkin omasta ajastani, mutta itsetunto mulla ei oo koskaan ollut paras mahdollinen ja kun edellinen pidempi seurustelusuhde päättyi eroon niin tuntuu että jään varmaan yksin. :) Pikkuiset ja sirot kanssasisaret tuntuu vievän miehet nokan alta, kirjaimellisesti.
En ole ruma, en ollenkaan. Olen hoikka ja perusnätti, pitkähiuksinen ja raitis. Tämmönen urheilijanuori ennemmin kuin bilehile. Mutta minusta paistaa varmaan kilometrin päähän se etten haluaisi olla näin pitkä, porukassa "kyyristelen" ihan huomaamattani, pidän painoa toisella jalalla että näyttäisin edes vähän sopusuhtaisemmalta. Miten tästä voisi olla vain ylpeä? Ja millaiset miehet minusta voisi kiinnostua, aika monet miehetkin kun on lyhyempiä ja pidemmät haikailee myös söpöä taskuvenusta.
Että tämmöstä täällä "huipulla" sitten on, ainaki joillain.. :/ Harmittaahan se vähän, tämä kehno itsetunto ja ainanen olo siitä että on "liian iso", nyt kun alkaa tuntua taas siltä että joku olisi kiva saada vierelle... Että ei tällä asenteella ainakaan miehiä isketä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ole ylpeä pituudestasi. Häpesin itsekin nuorempana pituuttani. Olen siis 185 cm pitkä nainen ja todella hoikka. Silti olen kurvikas. Ennen yritin peitellä pittuuttani, mutta nykyisin laitan jalkaan surutta korkkarit ja kannan ylpeydellä n. 190 cm pitkän figuurini. Käännän katseet, minne ikinä menenkin. Tällä hetkellä seurustelen päälle kaksi metrisen miehen kanssa
Kanna pituutesi vaan asenteella.Sinut takuulla huomataan pituutesi takia ja sehän on nätille naiselle etu! Lopeta kyyristely ja käytä korkkareita tai ainakin vähän korkoa! Kyllä takuulla et jää yksin! Olen minäkin nuorempana kärsinyt pituudestani( 180cm) mutta äitini kannusti vaan ja aloin kantaa pituuteni...seurasta ei ole tanssi-iltoina puutetta...Kaikille löytyy joku ja sinulle myös!
Jos on hoikka, niin taatusti ei ole sotanorsu. Käypä lukemassa Olivia-lehdestä Nelliinan vaatehuone -blogia: vaikka en ole mikään hänen faninsta, niin kyllä tuollainen 179 cm korkkareilla kulkeva nainen on kaunis ja näyttävä. Ja hänen miehensä on alle 170 cm pitkä, joten katsele avoimin mielen kaikenpituisia.
Minäkin häpeän pituuttani. Kullini on seisovassa tilassa 24 senttiä ja emännät aina valittavat, että sattuu.
Juu, olkaa vaan onnellisia siitä hoikkuudesta, mä oon pitkä ja muutenki iso. Siis en lihava, vaan roteva, leveät hartiat ja lantio. Varmaan se sotanorsun arvonimi myönnettäis. Onneksi mies on yli 190 cm. Sekin sanoo mua traktoriksi... Nyt osaan ottaa sen jo huumorilla, mutta arvatkaa loukkaannuinko aluksi. Ja 12-vuotiaana olin jo ihan aikuisen kokonen, vähän on traumoja :) Mutta pidetään lippu korkealla!
Huonosto itsetunnosta tuo johtuu. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä itseäsi. Kanna ylpeästi pituutesi, niin näytät kauniilta ja ylväältä. Kun ihmisellä on huono itsetunto, niin hän vertailee itseään muihin ja vikoja löytyy loputtomasti. Aina jossain päin kehoa on vikaa.
Kehottaisin sinua kääntymään sisäänpäin. Opettele kuuntelemaan omia tunteita, tarpeita.. kasva omaksi itseksesi. Ilmennä omaa persoonaasi pukeutumalla ja tekemällä asioita, joista pidät ja jotka ovat sinua ominta itseäsi. Kun kehityt sisältäpäin eheämmäksi ja kehität henkistä puoltasi, niin alat myös hyväksymään itseäsi paremmin.. ja jonain päivänä toteat, että onpas ihanaa olla juuri minä!
MInä olen 35 vuotias nainen. Olen pitkän tien kautta löytänyt itseni ja valtavan ilon elämääni. Minulla oli paljon häpeää ja riittämättömyyden tunteita suhteessa itseeni. Ulkonäöstäni löysin todella paljon vikoja. Koin siitä ahdistusta ja masennusta.
Tänä päivänä olen tyytyväinen itseeni. On mahtavaa olla juuri minä. Rakastan juuri tätä kehoa tällaisena kuin se on. Olen 173cm pitkä, minulla on vahva luusto terveen hoikassa ja sopivan lihaksikkaassa kropassa. Painan 70kiloa ja käytä vaatekokoa 38. Olen tyytyväinen painooni ekan kerran elämässäni, vaikka nuorempana olin jonkin verran hoikempi. Iloitsen siitä, että minulla on loistava kunto. Olen harrastanut todella monia liikuntalajeja.
Minulla on erittäin kauniit kasvot: korkeat poskipäät, sopivat huulet, avoimet silmät ja suorat hampaat. Hiukseni ovat pitkät ja melko vahvat. Pidän itseäni kauniina. Tyytyväisyys omaan fyysiseen ja henkiseen olemukseen näkyy minusta positiivisena säteilynä ja rakastavana käytöksenä kanssa ihmisiä kohtaan.
Olen lukenut henkisen kasvun kirjoja 15 vuotta ja käynyt monia vaikeita prosesseja läpi. Ne liittyvät lapsuuteeni ja menneisyyteni. Olen saanut eheytyä ja kasvaa. Tämä matka on jalostanut ja kehittänyt minussa monenlaisia ominaisuuksia: kiitollisuutta, nöyryyttä, kärsivällisyyttä, luottamusta elämään.. Pitkän matkan jälkeen vaikeat kuormat ovat tippuneet pois ja jäljellä on suunnaton elämänilo, luottamus ja usko, että voin saavuttaa elämässäni aivan kaikki unelmani. Elämä on aivan ihanaa, kun sen oivaltaa eli kun osaa avautua elämälle! Elämän suurimmat aarteet on kätketty ihmismieleen kaiken taakse. sieltä löytyy vastaukset aivan kaikkeen, mutta harva lähtee tälle matkalle sitä etsimään. Jumalan valtakunta on ihmisen sydämessä. Etsikää jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan. Jumalan olemus on meissä jokaisessa! Sana jumala on vain kaikkein väärinymmärretyin sana tällä planeetalla.
Tästä aiheesta avataan uusi keskustelu joka viikko. Aloitus: olen liian pitkä. Keskikohta: olen epävarma, pitääkö kukaan minusta. Loppupäätelmä: olen kuitenkin nätti, hoikka, ja omaan täydellisen luonteen.
Sitten vastauksissa pari miestä kertovat nimenomaan haaveilevansa tälläisistä naisista, sitten pari pitkää naista kehottavat nauttimaan itsestäsi tuollaisena kuin olet, ja siinä sivussa monesti halveksuvat lyhyitä naisia. ( Ihan kuin se heidän päätettävissään olisi minkä pituisia ovat.) Ja muutaman päivän päästä keskustelu on muuttunut taisteluksi pitkien ja lyhyiden naisten välillä.
No oma vastaukseni on seuraava. Ole ylpeä itsestäsi, jos olet oikeasti hoikka, hae malliksi, tahkoa rahaa pituudellasi, koska se ja alipaino ovat tärkeimmät kriteerit malliksi pääsyn kannalta, kasvoillasi ei väliä yhtään. Ja edellinen varmasti kertoo sen että suurin osa miehistä jumaloi laihoja pitkiä naisia, joten sinulla on kaikki syyt olla tyytyväinen itseesi.
Ps. Onko kukaan muu sitä mieltä että taskuvenus, tukkajumala jne. ovat helvetin kamalia sanoja.
Joo todellakin ovat kauheita sanoja.
Mut mikä hitto siinä on et aina pitää verrata lyhyitä johonkin tiettyyn sanaan. Okei oon lyhyt ja se ärsyttää. Ei tosin kaapin ovet usein otsaan nasahtele, mut silti. Pituutta vain 158, eli olen lyhyt. Silti en koe olevani "tappi, hukka pätkä, vaahtosammutin" tms. Se loukkaa. En minäkään pitkiä laihoja naisia sano millään erityisillä nimityksillä (mielessä kyllä olisi, mut kotiopetus kieltää tälläisen moukan käytöksen)
Silti näin vanhemmiten oppinut et ei ihminen muodostu pelkästä pituudesta van myös monesta muusta seikasta. Ehkä juuri tuon takia olenkin onnellinen.
Taskuvenus on ihana sana :) Kertoo siitä että nainen on pikkuinen, siro tai muodokas, taskuun sopivan pieni ja suloinen! Sellainen joka tekee mieli ottaa sylkkyyn. Tai en usko että moni siitä käpähtäisi jos kuulisi olevansa venuksen kaltainen, sehän on naisellisuuden huipentuma.
Kanna itsesi ylpeästi, monesti olen kuullut miesten suusta kuinka he huomioivat naisen joka osaa "kantaa" itsensä. Minulla on pituutta 182 cm ja osaan nauttia pituudestani. Kyllä on hienoa vetästä korkkarit jalkaansa ja silloin tietää olevansa katsottu!