mihin kannattaa mosse picup myydä

Monesko kierros?

realisti . kirjoitti:

Monesko kierros?

Kuka jumprahuiti ajaa lava-mossella useamman kierroksen mittarissa ympäri??

Mulla on ollut muutama mosse omistuksessa tässä elämän aikana, niin harvassa on ne mosset joilla on TODELLA ajettu paljon. Tietty on poikkeuksia, että joku sinnikäs on päästelly mossellaan uudesta asti hamaan ikuisuuteen, mutta useimmilla ne mittarilukemat päättyy alle 300000km ja harvassa on nekin.

Paljon on näitä mossen raatoja, joissa on mittarissa jokunen kymmenen tuhatta, jäänneet sitten ruostevikojen vuoksi seisomaan liiterien taakse taikka vanhojen paappojen Skandinaavit tallissa 30000km ajettuina (mm. tässä kylällä yhden papan mosku ajettu 28tkm). Edesmenneellä appiukollani oli tälläinen http://en.wikipedia.org/wiki/File:ZAZ-968_front.jpg tallissaan vain 40tkm ajettuna, auto kuin pakasta vetäisty, mutta ihan muuten täysi p4ska, aina rikki, jopa kytkimen jouset katkeilivat itsekseen. Sisällä se mahtava uuden itäauton tuoksukin vielä!

Toinen realisti . kirjoitti:

Kuka jumprahuiti ajaa lava-mossella useamman kierroksen mittarissa ympäri??

Mulla on ollut muutama mosse omistuksessa tässä elämän aikana, niin harvassa on ne mosset joilla on TODELLA ajettu paljon. Tietty on poikkeuksia, että joku sinnikäs on päästelly mossellaan uudesta asti hamaan ikuisuuteen, mutta useimmilla ne mittarilukemat päättyy alle 300000km ja harvassa on nekin.

Paljon on näitä mossen raatoja, joissa on mittarissa jokunen kymmenen tuhatta, jäänneet sitten ruostevikojen vuoksi seisomaan liiterien taakse taikka vanhojen paappojen Skandinaavit tallissa 30000km ajettuina (mm. tässä kylällä yhden papan mosku ajettu 28tkm). Edesmenneellä appiukollani oli tälläinen http://en.wikipedia.org/wiki/File:ZAZ-968_front.jpg tallissaan vain 40tkm ajettuna, auto kuin pakasta vetäisty, mutta ihan muuten täysi p4ska, aina rikki, jopa kytkimen jouset katkeilivat itsekseen. Sisällä se mahtava uuden itäauton tuoksukin vielä!

Lue lisää

.

60-luvulla oli kaikki autot aina rikki

.

60-lukua:.!1%#+?! kirjoitti:

.

60-luvulla oli kaikki autot aina rikki

.

Ei kaikki 60-luvun autot olleet rikki, sedälläni oli Kupla-Volkkari ja hän käytti sitä poliisin työssään, hyvin kesti. Naapurin isännällä oli joku 1961 mallin Ford Taunus ja kyllä hän sillä ajeli. Sukulaismiehellä oli Ford Anglia vm 1963 ja kummakseen hän sillä ajeli, mittariin kertyi huoletonta ajoa yli 200000km. Naapurikylän taksimies ajeli Peugeot 403 farmarillaan niin paljon, että pääsi ihan Pösön mainoksiin lehdissä. Kartanon isännällä oli Mercedes-Benz 190 diesel vm 1963 ja melkoisen määrän kilometrejä silläkin ajettiin. Entäs kun naapurin juippi osti ensimmäisen uuden Datsun Bluebirdin vm 1965, niin se vasta kesti!!

Vaan kyllä oli niitä autoja, jotka ei sitten kestäneet ja aina rikki, tietty nuo mosset oli enempi rikki, samoin Ifat ja Zviccaut ja naapurin aikamiespojan Wartbug 1000, se kauniin näköinen Warre, sitä se heppu kunnosti koko kesäloman ja sai jotenkin kuntoon taas töiden alettua. Meille tuli telkkari syksyllä 1964, sellainen mustavalkoinen Myrbhy, vai mikä se nyt oli, aina kuitenkin rikki sekin ja tv-korjaajalla oli Mosse Skandinaavi ja yhtä rikki sekin melkein aina ja ruostui puhki ja ovia se metsästeli siihen, että olis ruosteettomampia löytänyt. Puutarhan miehellä oli Selkäreppu-Mosse, siinä oli niin huono moottori, ettei se jksanut kunnolla nousta isoihin mäkiin muuten kuin peruutusvaihteella ja kovempaa jos Svantte yritti sillä ajaa, niin venttiilit taas kerran paloi. Enot osti Simca 1000 vm 1963 ja se oli aina rikki, startti ei oikein koskaan toiminut ja vetoakselin nivelkumit meni aina rikki, kuusi vuotta se auto jotenkin kesti ja pojat vaihtoi sen pieneen Fiat 600 ja se sentään kesti. Yhdellä naapurilla oli Skoda octavia vm 1963 ja ajeltiinhan sillä, mutta ei se mitenkään juhlavaa menoa ollut, aina jotain pientä remonttia. Että kyllä mulle on lapsuudesta jäännyt sellainen tunne, itäautot reistasi ja Simca 1000, siinä ne murheen kryynit oli. Pakkohan niillä itäautoilla oli ajaa, kun muuta ei monasti saannut ostetuksi, ensin oli autojen tuontisäännöstely ja sitten uudet autot kuitenkin maksoivat ja itäautoja sai hyvillä maksuehdoilla, kun vain joskus lupasi maksaa. Muistan hyvin, kun 60-luvun alussa yksi insinööripiirin insinööri purki Ifan meidän pihassa melkein atomeiksi, kun se kottero ei suostunut lähtemään käyntiin, että se kaveri kirosi sitten pahasti ja kun se Ifa viimein lähti käyntiin, niin aika paljon osia jäi meidän pihalle vielä, kun tämä insinööri lähti rämpättämään sillä Ifallaan.

Toinen realisti kirjoitti:

Ei kaikki 60-luvun autot olleet rikki, sedälläni oli Kupla-Volkkari ja hän käytti sitä poliisin työssään, hyvin kesti. Naapurin isännällä oli joku 1961 mallin Ford Taunus ja kyllä hän sillä ajeli. Sukulaismiehellä oli Ford Anglia vm 1963 ja kummakseen hän sillä ajeli, mittariin kertyi huoletonta ajoa yli 200000km. Naapurikylän taksimies ajeli Peugeot 403 farmarillaan niin paljon, että pääsi ihan Pösön mainoksiin lehdissä. Kartanon isännällä oli Mercedes-Benz 190 diesel vm 1963 ja melkoisen määrän kilometrejä silläkin ajettiin. Entäs kun naapurin juippi osti ensimmäisen uuden Datsun Bluebirdin vm 1965, niin se vasta kesti!!

Vaan kyllä oli niitä autoja, jotka ei sitten kestäneet ja aina rikki, tietty nuo mosset oli enempi rikki, samoin Ifat ja Zviccaut ja naapurin aikamiespojan Wartbug 1000, se kauniin näköinen Warre, sitä se heppu kunnosti koko kesäloman ja sai jotenkin kuntoon taas töiden alettua. Meille tuli telkkari syksyllä 1964, sellainen mustavalkoinen Myrbhy, vai mikä se nyt oli, aina kuitenkin rikki sekin ja tv-korjaajalla oli Mosse Skandinaavi ja yhtä rikki sekin melkein aina ja ruostui puhki ja ovia se metsästeli siihen, että olis ruosteettomampia löytänyt. Puutarhan miehellä oli Selkäreppu-Mosse, siinä oli niin huono moottori, ettei se jksanut kunnolla nousta isoihin mäkiin muuten kuin peruutusvaihteella ja kovempaa jos Svantte yritti sillä ajaa, niin venttiilit taas kerran paloi. Enot osti Simca 1000 vm 1963 ja se oli aina rikki, startti ei oikein koskaan toiminut ja vetoakselin nivelkumit meni aina rikki, kuusi vuotta se auto jotenkin kesti ja pojat vaihtoi sen pieneen Fiat 600 ja se sentään kesti. Yhdellä naapurilla oli Skoda octavia vm 1963 ja ajeltiinhan sillä, mutta ei se mitenkään juhlavaa menoa ollut, aina jotain pientä remonttia. Että kyllä mulle on lapsuudesta jäännyt sellainen tunne, itäautot reistasi ja Simca 1000, siinä ne murheen kryynit oli. Pakkohan niillä itäautoilla oli ajaa, kun muuta ei monasti saannut ostetuksi, ensin oli autojen tuontisäännöstely ja sitten uudet autot kuitenkin maksoivat ja itäautoja sai hyvillä maksuehdoilla, kun vain joskus lupasi maksaa. Muistan hyvin, kun 60-luvun alussa yksi insinööripiirin insinööri purki Ifan meidän pihassa melkein atomeiksi, kun se kottero ei suostunut lähtemään käyntiin, että se kaveri kirosi sitten pahasti ja kun se Ifa viimein lähti käyntiin, niin aika paljon osia jäi meidän pihalle vielä, kun tämä insinööri lähti rämpättämään sillä Ifallaan.

Lue lisää

Kappaleenjakoa ole hyvä. Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta niin puuroa, että tulee silmät kipeeksi lukiessa.