Melkein 10 vuotta yhdessä. Kaikki tuntuu toimivan, tuntuu hyvältä olla yhdessä ja on turvallinen olo. Mutta! Jotain vain tuntuu puutuvan. En oikein edes tiedä mikä. Se syvä rakkausko? Tuntuuko tuo yhdessä olo hyvältä, kun siihen on niin monen vuoden aikana tottunut? Välillä tuntuu että on todella hyvä olla yhdessä, sitten tulee taas aika kun ajattelee eroa.
On tietty selvä että pitkä suhde muuttuu ajan myötä. Eihän se voi koko ajan olla mitäään suurta rakkautta. Vai voiko?
Kumpa tietäisi mikä on oikea ratkaisu, mitä pitäisi tehdä.
On tietty selvä että pitkä suhde muuttuu ajan myötä. Eihän se voi koko ajan olla mitäään suurta rakkautta. Vai voiko?
Kumpa tietäisi mikä on oikea ratkaisu, mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sulla on ikäkriisi tai jokin henkilökohtainen kriisi. Älä sotke niitä parisuhteeseen.
Etsi elämääsi miellyttävää sisältöä uusista harrastuksista ja ihmissuhteista (kaverit, ei uutta suhdetta). Hankkikaa puolison kanssa uusi kiva harrastus, reissatkaa yhdessä ja erikseen.
Älä mene pilaamaan hyvää suhdetta typeryyksillä ja omilla kasvuvaikeuksillasi. Sanon tämän, koska about tyydyttävää suhdetta ei löydä kuin ehkä kerran elämässä. Jos siis rakastat, niin kaikki on hyvin, muu on vain pikkusäätöä ja siihen riität sitä itse.
Jos mietit sitä rakastatko, niin koitapa oikein tutkailla alkuajoista lähtien ne piirteet miksi häneen ihastuit ja rakastuit ja koita löytää kaikki se hyvä puolisosta uudelleen. Rakkaus ei pysy itsestään, sitä pitää ruokkia aika-ajoin. On nähtävä kaiken negatiivisen sijaan se positiivinen, onnea puolisosi uudelleen etsintään! Niin, toki jos kyseessä on oma kasvukriisi niin mitä jos miettisit työssä, koulutuksessa jotain uutta haastetta tai projektia, jota kautta saat elämääsi sisältöä parisuhteen oheen?
Järkevää kirjoittelua.
Juuri tuosta on kyse.
Itse olen jo kolmannessa suhteessa ja taas on niin tylsää.
En vain osaa ottaa omaa elämääni hallintaan, etsin vain toisesta aina sitä sirkuksen pyörittäjää.
Nyt on aika itsetutkiskeluun, liian monta ihmissuhdetta olen ryssinyt miettimällä AP.tapaan hölynpölyjä.
Kyllä me olemme puolisoni kanssa matkustelleen oikeastaan aina. Pidempi matkoja, tai sitten ihan vaan risteilyjä tai vkl. kylpylässä. Yhteinen harrastuskin ollaan hommattu. Ja kaikki nuo tuntuvat omalla tavallaan hyviltä. Mutta.
Jotain vain puuttuu. Tuntuu etten vaan rakasta häntä enää niin kuin pitäisi.
Haluaisin ne alku aikojen tunteet takaisin, mutta ei niitä vaan väkisin saa.
Voisin melkein arvata, että olet tilanteessa jossa talo on hankittu, lapset tehty, molemmilla työpaikat? Elämä on muutenkin vakaalla pohjalla ja nyt kun sitten pitäisi elää sitä elämää, niin eipä se enää tunnukaan miltään. Tähän saakka kun aina on ollut jotain "projektia" menossa, niin ei ole ehtinyt pysähtyä miettimään hetkeksikään.
Itse ole ainakin tuossa tilanteessa ja eroamassa... Muuta ratkaisua ei löydetty, koska olemme tajunneet että meitä on pitänyt ydessä vain lapset ja kaikki elämän välietapit. Nyt kun sitten olisi tosiaan aikaa toisillemme, niin kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta. Molemmilla on omat menot ja harrastukset - kaveripiirikin on eriytynyt jollakin asteella.
Älä ihmeessa edes suunnittele eroa,sinullahan on kaikki hyvin!!!
Minä sen sijaan olen pelkkä kynnysmatto miehelleni ja on todellisia syitä erota.
Et sinä uudesta suhteesta tule saamaan jännitystä kuin hetkeksi kuitenkaan.Nyt järjen käyttö on sallittua!
Niin, ETSI ne tunteet takaisin. Jos se vaatii sen, että muutatte hetkeksi erilleen niin sitten se vaatii sen. Kaikki on mahdollista saada takaisin, mutta ei tokikaan sellaisena kuin joskus. Missään suhteessa, ellei tee töitä! Rakkaus on kuolevaista, jos siitä ei pidä hyvää huolta. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni mielikuvituksestasi! Jos kuvittelet oikein lujasti ne tunteet takaisin niin ne muuten kyllä tulevat. Toinen asia on se, jos suhteessa on loukattu niin pahoin, että rakkautta ei kertakaikkiaan eikä kunnioitusta ole toista kohtaan.
Ehdotan myös raakaa rehellisyyttä. Voit yllättyä, jos kerrot näistä ajatuksista miehellesi. Luulet ehkä olevasi yksin ajatuksinesi. Yllättäen, ette varmaan enää juttele kaikesta? Paras tukesi ja neuvosi on aviomiehesi. Mitä jos miehesi ajattelisi samoin kuin sinä? Entä jos hän ehdottaisi eroa? Kysy siis häneltä, mitä pitäisi yhdessä tai erikseen tehdä jotta kaikki palautuisi hyväksi.
No, kasvukriisiltähän tämä vaikuttaa. Se suuri "jokin" on ihan sinun omassa päässäsi ja olet katsonut liikaa Kauniita ja rohkeita. Oikeassa elämässä ei tule kuin auervaaroja vastaan, jos lähdet vaihtamaan. Ei se oikea parisuhde ole lähelläkään sitä mitä elokuvissa ja kirjoissa..Totuus on se, että parisuhteesta tulee vain kumppanuutta, kenenkä tahansa kanssa ja huonoimpien kanssa ei sitäkään. Mutta ethän sinä meitä usko kun on niin kova polte lähteä etsimään sitä "jotain"..tulet katumaan jos lähdet, jos et lopeta avioliittoa oikeista syistä ja valmistaudu ihan ensin olemaan yksin vuosikausia - ehkä lopun elämääsi! Totta on sekin, että tämä nykyinen voi olla oikeasti se paras mitä kohdallesi osuu!
Eihän tuossa tilanteessa ole mitään järkeä erota, sillä kyllä varmasti tulee jkarhu vastaan. Pikemmiten etsit keskusteluapua tuohon tuntemukseen ihan oikealta terapeutilta, ei kavereilta, ei ystävilta, ei työtovereilta, vaan ainoastaan esim aluksi vaikka netin kautta keskustelua seurakuntien nettineuvon kautta. Toinen vaihtoehto on että soitat seurakuntasi perheneuvojalle ja pyydät ajan.
Tiedätteko, että tämä virasto on aikaisemmin toiminut tehtävässä kun eroa ennen mitä käydä molempien kolmessa keskutelussa jotta saisi eron viralliseksi. Eli on joulutetut ihmiset ja asiassa ei keskustella lainkaan uskonnosta eikä ytiteä ketään käännyttää uskoon. Siellä voit kertoa tarinasi ja jotenkin selventää mikä saa sinut tuntemaan tuon jokin puuttuu tunnelman.
Saatat vaikka saada asiat rullaamaan, kun ensin käyt vaikka yksin .
Muuten mieti aina ensiksi, miten paöjon tuo perheesi sinulle merkitsee, kuinka paljon olet valmis tekemään perheesi ja eritoten lastesi eteen asioita.
Mieti mitä ero lapsillesi vaikuttaa pitkällä aikajaksolla.
On turhaa lähteä hakemaan uusia ihmisiä, jotka saattavat on jo niin moneen kertaan elämänsä murskanneita ja aina etsivät, et tule olemaan ennellinen tällaisen ihmisen kanssa jatkossakaan.
Entäs asumusero? Saat miettiä rauhassa asioita ja elämää ja siinä näkisit sit että onko se sit sitä mitä oikeasti haluat..Eli erota.