Eli mikään ei pidättele kun tunteita on tarpeeksi? Niinkö se menee? Vaikka olisi jo puoliso, lapsia jne.
Viekö tunteet vaikka väkisin?
E. Motion
8115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
raivostumisen tunne on vaikea pidäteltävä, samoin surun, muut tunteet on onneks helpompia, paitsi kivun tunne joka on tunteista voimakkain ja aidoin.
Varsinkin valekipu.
juu joku raaja puuttuu mut silti koet valesäryn aavekivun
Joo - ei - ehkä. Me haluaisimme omistaa vapaan tahdon ja pystyä hallitsemaan itseämme täydellisesti - ja olemme siitä aikas kaukana. Esim. masennuksessa ei oma tahto riitä, koska vastassa on kemia jota ei välttämättä kovinkaan tahto muuta. Ja sama pätee hyvään oloon. Toki voimme omilla ratkaisuilla vaikuttaa asiaan paljon aikaisemmin - huonoon oloon ei kannata juoda eikä seksuaalisessa nälässä mennä sihteerin kotiin juttelemaan mukavia - paitti jos krapulamasennus/suhde on tilauksessa.
Ja rationaalisuus on se mitä ihmisestä on turha hakea - olkoot siitä n miljoonaa ylipainoista, tupakoijaa, alkoholistia, narkkaria, anorektikkoa ja muodin perässä menijää todisteena - unohtamatta sotimista.
mitä ratio tähän kuuluu? putkiradiot oli hyviä ja kestäviä
Sitten kun masikset on enimmäkseen kemiaa, niin alkaa vihdoin pelkät lääkehoidot tehoamaan ja päästään muista, kalliista, tukimuodoista.
Oma tahto ei riitä? Oliskohan kuitenkin enemmän kyse vääristyneestä todellisuuskuvasta, tahtoa kun ei taida saada aikaiseksi millään lääkkeellä pakottamatta, mutta todellisuuden hahmottamiseen ja mieltämiseen niillä kyllä voi vaikuttaa paljonkin.
Ei vie. Tietysti pidättelee, jos itse niin haluaa. Ei se niin mene, vaikka olisi mitä. Mutta sillä on piru hyvä selittää kaikenlaista hämmennystä herättävää, kuten myös vaikkapa 3,5 promillen humalalla, auringon häikäisyllä, suhteellisuusteorialla tms.
Pöljää viedään ku litran mittaa, mutta jokainen meistä on pöljä asiassa tai toisessa, tilanteessa tai toisessa... Mutta kaikki oppivat touhuistaan koko ajan, vaikkeivät aina muistakaan saamiaan läksyjä. Ja tilanteet vaihtelevat...
Ei tunteet yksin sanele miten toimitaan, vaan tunnereaktion taustalla toimintaan johtaa esim. rationaalisuus, halu, tilannekohtainen arviointikyvyn heikkeneminen jne.
Kyllä se on erittäin usein monen osatekijän summa jolla yksilö tekee tekonsa ja joita toiset sitten eivät ymmärrä. Eivät ymmärrä koska ajattelevat ja tuntevat omalla tavallaan eivätkä ole tismalleen samanlaista tilannetta kokeneet.
Sitä paitsi jos kaikki valinnat tehtäisiin vain järjen perusteella, niin olisi tämä todella kuollut maailma, aivan helvetin tylsä putiikki. Eikä meillä mitään parisuhteitakaan iloineen ja suruineen silloin olisi, kunhan monotonisesti ja rationaalisesti vain lisäännyttäisiin, ettei ihmiskunta kokonaan lakkaisi olemasta.
No mitä itse olet mieltä? Haluaisitko, ettei tunteet veisi, vaikka ne eivät enää aikoihin olisi kohdistuneet sinuun? Minua ainakin kiusaisi ajatus, että puolisoni olisi kanssani jonkun muun syyn vuoksi kuin minun itseni. Lähtisin silloin todennäköisesti itse, koska minulla on tarve tuntea itseni rakastetuksi ja minulla on vain tämä yksi elämä.