Meillä on pitkä suhde takana. Lapsiakin on. Minä olen kyllästynyt, väsynyt ja toivoton. Miten saan mieheni käsittämään, että hänen käytöksensä täytyy muuttua? Tai no, ehkä hän käsittää sen jo, mutta ei silti muuta sitä. Auttakaa minua.
Ei ole kenenkään vika, että naiseuteni ja haluni on herännyt vasta yli nelikymppisenä. Näin käy monille naisille. Oma vikani mm. on, että en ole aikaisemmin kieltäytynyt ei-tyydyttävästä seksistä ja puuttunut kiusaamisen. Olisi pitänyt ymmärtää päästä niistä eroon heti suhteen alussa, kauan sitten. Haluan kuitenkin korjata tilanteen. Se on vaan tuntunut jo pitkään toivottomalta yritykseltä.
Olen kertonut toiveeni ja haluni useasti viime vuosina. Olen tehnyt sen sekä varovasti, että "sylkien" päin naamaa. Mies on myöntänyt muutoksen tarpeen ja luvannut yrittää parannusta. Hän kuitenkin unohtaa lupauksensa aina uudelleen ja uudelleen. Tätä kehää on kierretty liian pitkään.
Haluamme seksiä kumpikin. Paljon. (Mies ei ehkä allekirjoita tätä, koska ei saa täyttä tulisuuttani sytytettyä.) Ongelmamme on toistemme tyydyttäminen. Seksimme on ollut aina tylsää suorittamista. Ja koska olen ilmaissut tämän kipeän tosiasian, olen myös opastanut ja neuvonut sängyssä miestä aktin aikana. Hän kuitenkin unohtaa kaiken, ja samat asiat täytyy neuvoa uudelleen seuraavalla kerralla. Mies ei muista/tajua miten voisi parhaiten antaa minulle hyvää seksiä. Minulla taas loppuu mielenkiinto hyvän seksin antamiseen, koska joudun keskittymään toisen opastamiseen ja kaikkeen sähläilyyn. Ei auta lelutkaan. Ei vaan toimi, ei.
En siedä sitä ahdistelua, perseestä pureistelua ja läimimistä, sekä tissien kourimista ärsyttävästi naureskellen, mitä mieheni ilmeisesti pitää avioparin normaalina kanssakäymisenä ja vähäpätöisenä asiana. On ollut erittäin positiivista ja ilmapiiriä parantavaa, että mieheni on pystynyt pidättäytymään tästä useita kuukausia, kunnes eilen repsahti pahemman kerran. Koska mies on minua fyysisesti vahvempi, minun on aina nieltävä pettymykseni näissä tilanteissa ja yritettävä hillitä itseni. Aina se ei onnistu ja tuloksena on räjähtävä riita.
Vertaan tätä koulu- tai työpaikkakiusaamiseen. Tämä on kotikiusaamista. Onneksi mieheni ei ole väkivaltainen. Minä olen. Varsinkin silloin, kun olen väsynyt ja stressaantunut, ja minua ahdistellaan fyysisesti, petyn jälleen kerran elämääni. Silloin saatan lyödä, valitettavasti myös lapsiani.
Olen päättänyt, että paluuta entiseen ei ole. Emme ole onnellisia. En ole luovuttajatyyppiä, eikä tällaiset syyt tunnu olevan riitävän vakavia avioeroon. Mutta toisaalta, tällä tavoin vain satutamme toisiamme ja lapsiamme. Muutos on pakollinen, kaikkien takia. Miksi mieheni ei voi tajuta tätä? Mitä minun pitää tehdä? (huom. tähän en enää suostu: Antaa miehelle persettä ja toivoa parasta.) Jos hän ei näitä asioita ymmärrä, niin etsin jonkun toisen, joka ymmärtää. Minulle olisi ottajia jonoksi asti. Maailma on täynnä kohteliaita, fiksuja miehiä. Ja joku toinen nainen voisi ”nauttia” mieheni rajuista otteista.
Nukun nykyisin eri sängyssä (paremmin kuin aikoihin). Tämä tuntuu miestä närästävän, eikä hän suostu nyt
keskustelemaan mistään, ellen palaa aviovuoteeseen (kourittavaksi). En suostu palaamaan samaan sänkyyn, koska silloin taas aloitettaisiin kiertämään samaa kehää, eikä mikään muutu.
Haluan tuntea olevani rakastettu (mikä on eri asia kuin haluttu). Haluan itse rakastaa. Haluan välillemme kunnioitusta, läheisyyttä ja ystävyyttä. Sitten myöhemmin (jos luottamus palaa), lämmintä, tunteikasta, kiihkeää seksiä, jonka aikana voin keskittyä tekemään nautintoa toiselle ja ottamaan sitä vastaan. Ja kas, mieheni sanoo haluavansa noita samoja asioita! Mikä helkutti tässä sitten on niin vaikeaa??
Suhde pitää korjata ensin. Kiusaaminen, ahdistelu ja puristelu pitää loppua! En ole pelkkä kotitöitä-paiskiva-uraäiti-himojen kohde, vaan tunteva ihminen. Raadollinen keskustelu on käytävä naamatusten päiväsaikaan, kun kumpikaan ei ole väsynyt ja stressaantunut muiden asioiden takia. Jos suhteen haluaa pelastaa, siihen pitää löytyä aikaa.
Anteeksi pitkä purkaukseni. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja vastata mitä ajatuksia heräsi.
Ei ole kenenkään vika, että naiseuteni ja haluni on herännyt vasta yli nelikymppisenä. Näin käy monille naisille. Oma vikani mm. on, että en ole aikaisemmin kieltäytynyt ei-tyydyttävästä seksistä ja puuttunut kiusaamisen. Olisi pitänyt ymmärtää päästä niistä eroon heti suhteen alussa, kauan sitten. Haluan kuitenkin korjata tilanteen. Se on vaan tuntunut jo pitkään toivottomalta yritykseltä.
Olen kertonut toiveeni ja haluni useasti viime vuosina. Olen tehnyt sen sekä varovasti, että "sylkien" päin naamaa. Mies on myöntänyt muutoksen tarpeen ja luvannut yrittää parannusta. Hän kuitenkin unohtaa lupauksensa aina uudelleen ja uudelleen. Tätä kehää on kierretty liian pitkään.
Haluamme seksiä kumpikin. Paljon. (Mies ei ehkä allekirjoita tätä, koska ei saa täyttä tulisuuttani sytytettyä.) Ongelmamme on toistemme tyydyttäminen. Seksimme on ollut aina tylsää suorittamista. Ja koska olen ilmaissut tämän kipeän tosiasian, olen myös opastanut ja neuvonut sängyssä miestä aktin aikana. Hän kuitenkin unohtaa kaiken, ja samat asiat täytyy neuvoa uudelleen seuraavalla kerralla. Mies ei muista/tajua miten voisi parhaiten antaa minulle hyvää seksiä. Minulla taas loppuu mielenkiinto hyvän seksin antamiseen, koska joudun keskittymään toisen opastamiseen ja kaikkeen sähläilyyn. Ei auta lelutkaan. Ei vaan toimi, ei.
En siedä sitä ahdistelua, perseestä pureistelua ja läimimistä, sekä tissien kourimista ärsyttävästi naureskellen, mitä mieheni ilmeisesti pitää avioparin normaalina kanssakäymisenä ja vähäpätöisenä asiana. On ollut erittäin positiivista ja ilmapiiriä parantavaa, että mieheni on pystynyt pidättäytymään tästä useita kuukausia, kunnes eilen repsahti pahemman kerran. Koska mies on minua fyysisesti vahvempi, minun on aina nieltävä pettymykseni näissä tilanteissa ja yritettävä hillitä itseni. Aina se ei onnistu ja tuloksena on räjähtävä riita.
Vertaan tätä koulu- tai työpaikkakiusaamiseen. Tämä on kotikiusaamista. Onneksi mieheni ei ole väkivaltainen. Minä olen. Varsinkin silloin, kun olen väsynyt ja stressaantunut, ja minua ahdistellaan fyysisesti, petyn jälleen kerran elämääni. Silloin saatan lyödä, valitettavasti myös lapsiani.
Olen päättänyt, että paluuta entiseen ei ole. Emme ole onnellisia. En ole luovuttajatyyppiä, eikä tällaiset syyt tunnu olevan riitävän vakavia avioeroon. Mutta toisaalta, tällä tavoin vain satutamme toisiamme ja lapsiamme. Muutos on pakollinen, kaikkien takia. Miksi mieheni ei voi tajuta tätä? Mitä minun pitää tehdä? (huom. tähän en enää suostu: Antaa miehelle persettä ja toivoa parasta.) Jos hän ei näitä asioita ymmärrä, niin etsin jonkun toisen, joka ymmärtää. Minulle olisi ottajia jonoksi asti. Maailma on täynnä kohteliaita, fiksuja miehiä. Ja joku toinen nainen voisi ”nauttia” mieheni rajuista otteista.
Nukun nykyisin eri sängyssä (paremmin kuin aikoihin). Tämä tuntuu miestä närästävän, eikä hän suostu nyt
keskustelemaan mistään, ellen palaa aviovuoteeseen (kourittavaksi). En suostu palaamaan samaan sänkyyn, koska silloin taas aloitettaisiin kiertämään samaa kehää, eikä mikään muutu.
Haluan tuntea olevani rakastettu (mikä on eri asia kuin haluttu). Haluan itse rakastaa. Haluan välillemme kunnioitusta, läheisyyttä ja ystävyyttä. Sitten myöhemmin (jos luottamus palaa), lämmintä, tunteikasta, kiihkeää seksiä, jonka aikana voin keskittyä tekemään nautintoa toiselle ja ottamaan sitä vastaan. Ja kas, mieheni sanoo haluavansa noita samoja asioita! Mikä helkutti tässä sitten on niin vaikeaa??
Suhde pitää korjata ensin. Kiusaaminen, ahdistelu ja puristelu pitää loppua! En ole pelkkä kotitöitä-paiskiva-uraäiti-himojen kohde, vaan tunteva ihminen. Raadollinen keskustelu on käytävä naamatusten päiväsaikaan, kun kumpikaan ei ole väsynyt ja stressaantunut muiden asioiden takia. Jos suhteen haluaa pelastaa, siihen pitää löytyä aikaa.
Anteeksi pitkä purkaukseni. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja vastata mitä ajatuksia heräsi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eiköhän otsikkosi jo kertonut olellisimman. Olet tuskin itsekään virheetön (kuka meistä olisi, tosin oli hieman huolestuttavaaa kun kerroit lyöväsi joskus lapsiasi...) mutta ei miehesikään selkeästi paljon ymmärrä. Ja tuskin muuttuu jos ei ole tähän mennessä jo muuttunut. Sinun on vain hyväksyttävä se tosiasia että me olemme kaikki hyvin erilaisia ja koemme asiat eri tavoilla. Miehesi ymmärrys ei vain pysty asettumaan sinun asemaasi eikä hän tajoa että muutos olisi nyt pakollista. Ette vain sovi toisillenne eikä se ole oikeastaan kenenkään sika. Niin vain on.
"eikä se ole oikeastaan kenenkään sika" ... siis vika :)
Ihan ymmärrettävä lipsahdus. :)
miehet, miettikääs syitä siihen, miksi vaimonne pihtaa?
Hyvä miettiä kun on useita kilometrejä välissä. Oma seksielämä korjaantui eron myötä hyväksi
Joo mietin ja erosin. Nyt on seksielämä kunnossa kun vaihdoin vähän viriilimpään naiseen :)
Jos asiat eivät muutu keskustelun avulla, niin ero on parasta. Kumpikin yleensä oppii erostakin jotain, joten ei se ainoastaan haitaksi ole.
Aika erikoinen tapaus tuo kuvaamasi mies...
Muista kuitenkin ettei jono kerro laatua...joskus yhden miehen jono on parempi kuin useamman.
Niin joskus minulla oli sellainen mies joka aina unohti miten minua pitäisi pedissä kohdella jotta nauttisin. Kävimme kymmeniä keskusteluita asiasta ja hän aina vaan sanoi ettei tiedä mikä häneen menee. Hän on vaan niin omassa hurmoksessaan ettei tajua eikä ymmärrä seksin hetkellä yhtikäs mitään. Hän yrittää kyllä mutta tajuaa aina hetken päästä ettei hän taaskaan älynnyt. Ja voin sanoa että ei ne sanat kyllä uponneet seksin aikana aivoihin, ennen ja jälkeen kyllä. Onhan se tilanne aikas toivoton silloin. Mutta me päätettiin et mies hoitaa ensin omaa nautintoansa mulle orgasmin ja sen jälkeen saa oman hurmoksensa. Joskus kokeiltiin toisin, mutta se mies oli niin vetämätön ja väsynyt nautintonsa jälkeen ettei pystynyt keskittymään minuun.
millos äs alat keskittyämään ukkoos, etkä makaile vain lahnana?
No ei toinen orgasmi kiinnosta näin miehenä jos nainen on lahna ja täysin osaamaton esileikeissä. Nalkuttamisen sijaan olisit voinut itse opetella miten miehen saa syttymään.
samaa mieltä. Sama varmaan kuin harrastas jonkun seksinuken kanssa. Ei ole tosin tullut kokeiltua, mutta voisin kuvitella että noin on.
Kysyt, miten saat miehesi muuttumaan. Käytät nimimerkkiä emakko eli naarasssika. Hm.
Alkajaisiksi jäi käsitys, että myös sinun pitää muuttua ja ratkaisevasti. Varsinkin kun teillä on lapsia. Vai aiotko lapsillesi eron sattuessa sanoa totuuden: Isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä ja siksi minä löin häntä ja teitä? Kiittävätkö lapsenne sinua, onko heillä niin huono isä?
Kummallinen on myös väitteesi, että sinulla on ottajia jonoksi asti. Olet siis jo puoliksi hyväksynyt, että kelpaat fiksuille ja seksuaalisesti sinun taajuudellesi virittyneille miehille!
Silläkö takaat onnellisemman tulevaisuutesi, sinun tulevaisuutesi? Ajattelet eroa liian heppoisin perustein - mikäli kerrot koko totuuden.
Avioliittoneuvonta voisi olla paikallaan juuri teille. Osoittaahan miehesi sentään ymmärtävänsä sinun toiveitasi. Et taida enää rakastaa lastesi isää ja aviopuolisoasi?
No mitä rakastettavaa aloituksen kirjoittajan mieähessä on ?
No asiahan on selkeästi kerrottu vain naisen näkökulmasta. Eipä langeteta tuomiota kuulematta toista osapuolta.
Miehesi on sovinisti, jolla ei pelitä korvain väliss'. Sinulla ei ole muuta väliä eikä arvoa kuin olla hänen tyydytyksensä välikappaleena. Kun em. laisilta aivot ovat valuneet haarojen väliin ja pään täytyy niin ollen olla tyhjä, niin sinulla ei ole ihmisarvoa eikä sinua silloin tarvitse kohdellakaan niin kuin ihmisiä normaalitavalla kohdellaan.
Näitä asioita sovinisteille on turha selvittää ja selittää, ei niillä ole mitään sellaista, että juttu yhdistyisi 'vinttiin' asti. Heivaa heppu hemmettiin ja tule onnelliseksi omillasi.
Ja sinä feministitäti vietät lopun ikäsi puutteessa. Järkevät ihmiset eivät voi sietää tuommoisia kurppia, jotka elää jossain ihme himmeässä mielikuvitusmaailassaan. No, voithan mennä aloittajan kanssa yhteen ja alkaa lespoilemaan. Siinä olis mahtava toisiaan ymmärtävä pari.
Toota; missä kohdassa se järki on tässä tekstissä ?
Siinä kohtaa missä vihjattii kahden lahnan viihtyvän hyvin vaikka lesbosuhteessa.
Just näin: Vain nainen tietää, mitä on hyvä seksi ja siihen ei miehen mieltymyksillä puristeluineen ole mitään sanomista! JES!
Minä minä minä maailman naiset tietävät mitä on hyvä seksi ja siinä kenenkään miehen ei auta sanoa mitään :) Mies on se perheen sovinisti sika vaikka nainen itse saattaa löydä miestä ja siinä sivussa vähän lapsiakin :)
Sanotko sitä hyväksi seksiksi, että makaat selälläs passiivisena jalat levällään ja mies tekee kaiken? Onko naisilla yleinenkin uskomus se, että hyvä seksi tarkoittaa juuri tuota?
Toisen satuttaminen ja vahingoittaminen joko henkisesti tai ruumiillisesti EI KOSKAAN ole hyväksyttävää, EI sängyssä sen enempää kuin sen ulkopuolellakaan
Miehesi käytos on todella kieroutunut.
Olette keskustelleet asiasta joten kumpikin täysin tiedostaa sen. Mies vain ei lopeta käytostään. Hän vioittaa si.nua yhä uudestaan ja uudestaan.
Puhumisella tuskin enää on mitään arvoa. Kumpikaan ei voi enää sanoa mitään mitä toinen ei jo varsin hyvin tiedä ja ymmärrä.
En tiedä voisitteko antaa olla toistenne rauhassa ja keskittäytyä lapsiinne ja kotinne "pyorittämiseen".
Ellei miehesi käytos muutu tuona "väli-aikana" , sinun on todella vakavasti mietittävä onko elämäsi jatkuvan fyysisen piinan arvoista tuon miehen kanssa.
Muista kuitenkin että älä KOSKAAN, KOSKAAN pura lapsiisi tuskaasi. HE ovat siihen täysin syyttomät. (Paukuta pihakoivuasi tai sulkeudu komeroosi ja nyrkkeile tyynujen kanssa!)
Myoskin kerrot että kelpaisit kylla pitkälle listalle miehiä... Tuohon älä ryhdy! Ainakaan niin kauan kuin lapsesi ovat sinusta riippuvaisia. Sinä et varmastikaan haiua olla esimerkkinä naisista ja äideistä jotka rahaavat miehen toisensa jälkeen lastensa nähtäväksi. (1/2 vuotta onnea yhden kanssa, kokonainen vuosi toisen jne jne jne )
Kaikkein parasta, olis jos ukko jättäis tommoisen hourupäisen ongelmatapauksen. Lasten hakkaaja vieläkin. Pitäis tehdä viranomaisille ilmoitus.
"Minulle olisi ottajia jonoksi asti" heh, just! Sitten heräsit päiväuniltas LOL
Olet aivan oikeassa, aloittajalle olisi kaikista parasta, maailman parasta, kun ukko häviäisi jonnekin, mieluummin niin kauas, että ei ikinä kuulu eikä näy.
"aloittajalle olisi kaikista parasta, maailman parasta, kun ukko häviäisi jonnekin, mieluummin niin kauas, että ei ikinä kuulu eikä näy"
Aloittajalle varmaan, mutta aloittajan paras ei ole nyt kaikkein tärkein asia. Hän sortuu oman kertomansa mukaan kotiväkivaltaan, missä pitää olla nollatoleranssi.
Miehen tulee lähteä mutta vain jos saa lapset mukaansa. Muussa tapauksessa hänen pitää olla suojelemassa lapsiaan. Eron sattuessa aloittaja saattaa tuoda kotiin vaikka minkälaista rakastajaa; eikä lasten hyvinvointi ja turvallisuus ole taattu.
Ensimmäisenä sinun on korjattava se, että ei ole oikeutta lyödä lapsia!
Lopeta se ja hae itsellesi apua. Turhautumistasi et saa purkaa puolustuskyvyttömiin lapsiin.
Toiseksi miehesi kanssa voisitte hakeutua seksuaaliterapiaan. Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että miehesi tykkää alistaa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Sinä et tykkää olla alistuva osapuoli. Oletteko harrastaneet S/m- seksiä? Miten ylipäätään olette tähän asti löytäneet yhteisen sävelen sänkypuuhiin?
Seksuaaliterapeutilla selkeytyy molempien tarpeet ja suuntautumiset.
Kun mies lyö, hän on väkivaltainen paska joka on oitis jätettävä. Kun nainen hakkaa miehen ja lapset, hän on turhautunut, haavoitettu ja mies on oitis jätettävä.
Tuohon lasten lyömiseen ovat lähes kaikki puuttuneet. Mutta aika monella on kuitenkin tapana jollain lailla kurittaa lapsiaan. Siitä ei vaan puhuta. Lyöminen ei tietenkään ole oikein. Mutta turha jeesustelu ei auta ketään. Ota ero siitä ukosta, kun se saa aikaan sinussa noita ääritoimintoja.
Ymmärrän sua, olet äärimmilleen ärsytetty ja purat sitä noin. Kaikilla tulee jossain kohtaa se raja vastaan. Mullekin on käynyt noin.
Sun pitäisi nyt vetää se viimeinen raja. Jos homma ei miehen puolelta kokonaan lopu, lähde. Eihän sulla ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Mulla oli aikoinaan kanssa mies, joka ei oppinut sängyssä mitään, vaikka sitä kuinka opasti. Joka kerta sai opastaa uudesstaan. Eihän siitä mitään tullut. Oli erottava muistakin syistä, ei se oppinut sängyn ulkopuolellakaan mitään. Tarkoitan, ettei toisella ole oikeutta tehdä kumppanilleen mitään sellaista, mikä tuntuu pahalta. Tuo miehesi käytös kuulostaa ennemminkin alistamiselta. Ei hänellä ole kykyä huomioida sinua. Aika moni mies ei millään ymmärrä, että naista pitää koskettaa eri tavalla kuin miestä. Sama voi koskea naistakin.
Ette taida olla toisillenne sopiva pari. Toista ei voi muuttaa. Vain itseään voi.
Paljon voimia sinulle ja rohkeutta eron ottamiseen.
Joo ukko saa aikaa ääritoimintoja niin sen takia nainen HAKKAA lapsia. Millä planeetalla te elätte?! Lisäksi lapsen lyömisen kritisointi ei ole mitään jeesustelua kuin hakkaajien korvissa, mikä itsekkin varmaan olet.
Jos se oma raja tulee vastaan niin ei se niin saakelin vaikeeta ole hakea ero ja muuttaa. Parempi ratkaisu se on kuin jäädä hakkaamaan muksuja kun mies kourii ja on vähän paska sängyssä.
Ihan psykopaattista todeta "Aika moni mies ei millään ymmärrä, että naista pitää koskettaa eri tavalla kuin miestä." ja tätä ennen lasten hakkaamista pitää vain pikku kurituksena. Olette kaksi ihan pimeää naista.
Kiihtymyksen laannuttua voin kertoa, että kirjoituksessani taisi tulla mukaan hieman provosointia. Hyvä, että se kirvoitti keskustelua, kiitos siitä.
Meissä molemmissa todellakin on vikaa. Ja on niin helppo listata toisen vikoja. Jos kutsuu toista pässiksi täytyy löytyä sen verran itseironiaa, että voi esiintyä emakkona (e- kirjoitusasussaan viittaa samalla muihin ominaisuuksiini). Mieheni voisi varmaan helposti kirjoittaa vastineen nalkuttavasta ja solvaavasta naisestaan, jota hän kuitenkin (jostain kumman syystä) sanoo rakastavansa.
Mieheni on joskus ajattelematon ja ymmärtämätön. Mutta hän ei ole sovinisti. Hän osallistuu esimerkiksi kotitöihin siinä missä minäkin. Hän on komea, hoikka ja voimakas. Myös ehdottoman luotettava ja uskollinen. Juuri tämä ristiriita sai minut kirjoittamaan purkaukseni. Toisaalta tunnen, että rakkauteni ja voimani ovat lopussa, toisaalta en halua erota kun löydän toisesta paljon hyviäkin ominaisuuksia. Emme ole ainoa pari maailmassa, jolla tällaisia ongelmia on. Muiden mielipiteet voivat auttaa selkiyttämään ajatuksia.
Vaikka ruoho joskus vihertää aidan toisella puolella, miestä vaihtamalla törmäisin todennäköisesti vain uusiin ongelmiin. Voin ehkä sinnitellä nykyisessä tilanteessa niin kauan, että lapset lähtevät pesästä. Jos taas mieheni haluaa eron aikaisemmin, suon sen hänelle. Harmittaa vaan niin vietävästi, kun ei se onnikaan tässä olisi kovin kaukana.
Kaikki lapsia kasvattaessaan ruumiilliseen kuritukseen ts. tukistamiseen, läpsimiseen tai luunappeihin joskus sortuneet vanhemmat jakavat kanssani saman syyllisyyden. En ole ”lapsenhakkaaja”, mutta en voi vähätellä menneitä tekojani. Miestäni saatan lyödä, jos hän käy kimppuuni puristelemaan. Viimeksi aseena oli likainen tiskirätti. Ja kyllä – kaikesta väkivaltaisuudesta on päästävä eroon puolin ja toisin. Kirjoituksellani tähtään juuri tähän. Halusin nostaa ”kissan pöydälle” siitäkin syystä, että se osoittaa sen mihin vanhempien riitely voi pahimmillaan johtaa. Viattomat kärsivät. Minä haluan tilanteeseen parannuksen. Tiedän, että miehenikin haluaa sitä.
Mitä aloittaja tekee sen eteen, että mies voisi kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty?
Yleensä se on nainen, joka jaksaa katsoa, kuunnella, kestää, uskoa ja toivoa ... Joskus, ja varsinkin ennenvanhaan, loputtomasti. Mutta onneksi nykypäivänä joku raja kaikelle em. on jo olemassa ja kun se raja tulee vastaan, ei vaimon(kaan) tarvitse tehdä enää mitään minkään eteen.