Haluan kertoa teille tariani.
Elin vuosia sitten väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies käytti alkoa hyvin usein mutta myös huumeita. Ensin mies vain nimitteli ties millä nimillä minua ja minä syyllistin itseni, koska enhän ollut tarpeeksi laiha, kaunis, viisas ja ihana kuten mieheni sanoi silloin lähes joka päivä.
Kestin sen haukkumiset vaikka kaverini sanoivat, että lähde suhteesta toi ei tiedä hyvää. Olin sokea kavereideni sanoille. Kuvittelin heidän vain olevan kateellisia kun mulla oli vihdoin mies vierellä.
Aikaa kului puoli vuotta suhteen alusta jolloin tuli ensimmäiset nyrkiniskut ja potkut. Mies pyysi anteeksi ja annoin anteeksi. Luotin sanoihin joita kuulin.
Luotin niihin sanoin vuoden päivät, kunnes erään riidan aikana sanoin miehelle, että hän on hyvä ja lähtee elämästäni ikuisesti pois. Mies uhkasi tappaa minut siihen paikkaan. Kuristi seinää vasten ja piti puukkoa lähellä kurkkuani ja huusi "Jos mä en saa pitää sua niin kukaan muukaan ei sua saa, saatanan huora!!"
Sovittiin että jatketaan yhdessä oloa. Sen jälkeen sain kuulla joka kerta miten mies on mun kanssa vain pelkästä säälistä, kun eihän kukaan halua tuommoista rumaa, läskiä huoraa vierelleen. Uskoin hänen jokaisen sanansa.
Vihdoin sitten uskalsin erota. Pelkäsin joka päivä saavani häneltä turpaan tai että hän tulee oveni taakse ja tappaa minut.
Tästä on kulunut jo useampi vuosi. Pelkään edelleen että se mies tulee oveni taakse minut tappamaan.
Nykyisin olen kihloissa aivan ihanan miehen kanssa. Hän rakastaa minua ehdoitta juuri tällaisena kuin olen. Hän ei halua minussa muuttaa mitään.
Mutta olen nyt saanut huomata miten tuo edellinen suhteeni on vaikuttanut muhun negatiivisesti. Seksimme loppui suhteessamme tyystin reilu vuosi sitten. En ymmärtänyt miksi.
Aloin käymään psykoterapeutin luona. Pelkäsin mennä hänen juttusilleen koska olin saanut nuorempana huonoja kokemuksia terapeuteista. Mutta nyt löysin ihmisen joka kuuntelee minua, ei naura kokemuksilleni, on aidosti kiinnostunut siitä mitä minä olen kokenut elämässäni.
En ole vielä kovin montaa kertaa käynyt tämän terapeutin juttusilla, mutta voin sanoa että vihdoin saan apua siihen mitä koin silloin nuorempana ja mikä ahistaa minua vieläkin.
Naiset ja miehet jotka kärsitte väkivaltaisessa suhteessa. Lähtekää!!! Ei se ole helppoa!! Tiedän sen omasta kokemuksestani, mutta ajatelkaa haluatteko olla alibin sivuilla juttuna kun kumppaninne löi teitä viimeisen kerran? Ette halua, kumppaninne ei rakasta teitä vaikka niin sanoo, kumppaninne haluaa vain oman itsetuntonsa nostaa taivaisiin kun samalla tuhoaa teidät!!
Suosittelen lämpimästi avun hakemista! Neuvoa saa esim Tukinaisten netti sivuilta, siellä on päivystys puhelinnumero jonne voitte soittaa aina myös miehet!
Teidän ei tarvitse jäädä suhteeseen jossa saatte pelätä jokaista sanaanne, liikettänne ja toisin sanoen aivan koko elämäänne!!!
Ansaitsette jokainen paljon parempaa elämäänne!!! Olette ihania ja kauniita / komeita jokainen teistä.
Toivon että silmänne aukeavat ja uskallatte lähteä suhteesta. Pyytäkää kavereiden apua, pyytäkää vanhempianne tai jotain.. Aina löytyy joku joka auttaa teitä pääsemään irti suhteesta!!
Elin vuosia sitten väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies käytti alkoa hyvin usein mutta myös huumeita. Ensin mies vain nimitteli ties millä nimillä minua ja minä syyllistin itseni, koska enhän ollut tarpeeksi laiha, kaunis, viisas ja ihana kuten mieheni sanoi silloin lähes joka päivä.
Kestin sen haukkumiset vaikka kaverini sanoivat, että lähde suhteesta toi ei tiedä hyvää. Olin sokea kavereideni sanoille. Kuvittelin heidän vain olevan kateellisia kun mulla oli vihdoin mies vierellä.
Aikaa kului puoli vuotta suhteen alusta jolloin tuli ensimmäiset nyrkiniskut ja potkut. Mies pyysi anteeksi ja annoin anteeksi. Luotin sanoihin joita kuulin.
Luotin niihin sanoin vuoden päivät, kunnes erään riidan aikana sanoin miehelle, että hän on hyvä ja lähtee elämästäni ikuisesti pois. Mies uhkasi tappaa minut siihen paikkaan. Kuristi seinää vasten ja piti puukkoa lähellä kurkkuani ja huusi "Jos mä en saa pitää sua niin kukaan muukaan ei sua saa, saatanan huora!!"
Sovittiin että jatketaan yhdessä oloa. Sen jälkeen sain kuulla joka kerta miten mies on mun kanssa vain pelkästä säälistä, kun eihän kukaan halua tuommoista rumaa, läskiä huoraa vierelleen. Uskoin hänen jokaisen sanansa.
Vihdoin sitten uskalsin erota. Pelkäsin joka päivä saavani häneltä turpaan tai että hän tulee oveni taakse ja tappaa minut.
Tästä on kulunut jo useampi vuosi. Pelkään edelleen että se mies tulee oveni taakse minut tappamaan.
Nykyisin olen kihloissa aivan ihanan miehen kanssa. Hän rakastaa minua ehdoitta juuri tällaisena kuin olen. Hän ei halua minussa muuttaa mitään.
Mutta olen nyt saanut huomata miten tuo edellinen suhteeni on vaikuttanut muhun negatiivisesti. Seksimme loppui suhteessamme tyystin reilu vuosi sitten. En ymmärtänyt miksi.
Aloin käymään psykoterapeutin luona. Pelkäsin mennä hänen juttusilleen koska olin saanut nuorempana huonoja kokemuksia terapeuteista. Mutta nyt löysin ihmisen joka kuuntelee minua, ei naura kokemuksilleni, on aidosti kiinnostunut siitä mitä minä olen kokenut elämässäni.
En ole vielä kovin montaa kertaa käynyt tämän terapeutin juttusilla, mutta voin sanoa että vihdoin saan apua siihen mitä koin silloin nuorempana ja mikä ahistaa minua vieläkin.
Naiset ja miehet jotka kärsitte väkivaltaisessa suhteessa. Lähtekää!!! Ei se ole helppoa!! Tiedän sen omasta kokemuksestani, mutta ajatelkaa haluatteko olla alibin sivuilla juttuna kun kumppaninne löi teitä viimeisen kerran? Ette halua, kumppaninne ei rakasta teitä vaikka niin sanoo, kumppaninne haluaa vain oman itsetuntonsa nostaa taivaisiin kun samalla tuhoaa teidät!!
Suosittelen lämpimästi avun hakemista! Neuvoa saa esim Tukinaisten netti sivuilta, siellä on päivystys puhelinnumero jonne voitte soittaa aina myös miehet!
Teidän ei tarvitse jäädä suhteeseen jossa saatte pelätä jokaista sanaanne, liikettänne ja toisin sanoen aivan koko elämäänne!!!
Ansaitsette jokainen paljon parempaa elämäänne!!! Olette ihania ja kauniita / komeita jokainen teistä.
Toivon että silmänne aukeavat ja uskallatte lähteä suhteesta. Pyytäkää kavereiden apua, pyytäkää vanhempianne tai jotain.. Aina löytyy joku joka auttaa teitä pääsemään irti suhteesta!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olisit lähtenyt ekasta haukkumisesta tai nyrkin iskusta niin olisit säästynyt
paljolta. Jos naisilla olis aivot niin maailma olis parempi paikka elää.
amen.
Juuri tuollaista se on elää alistettuna parisuhteessa. Oli vahinko, etteivät ystäviesi varoitukset auttaneet jo heti alussa. Väkivaltaisen ja törkeän käytöksen hyväksyminen on aika yleistä naisilla.
Minunkin ystävättäreni oli rakastunut, ja vain kehui miestä. Nyt kun mies hänet jätti, hän kertoi jälkeenpäin, mitä kaikkia ilkeyksiä mies olikaan tehnyt hänelle.
Olen itse harkinnut ryhtyväni vapaaehtoistyöhön, missä haetaan ystävää naisille, jotka elää väkivaltaisissa suhteissa. En ole vielä liittynyt, koska puntaroin sitä, kestänkö itse väkivallan uhkaa, mikä voi kohdistua auttajaankin.
Mä en ymmärrä naisten ajatusten juoksuo. Mun naapurissa asui nainen jolla oli kolme lasta. Sen mies hakkas sitä yli kaks vuotta. Kuulin selvästi seinien lapi kun ne riiteli ja soitin monta kertaa poliisit kun pelkäsin et se mies tappaa sen. No, kesällä se nainen muutti sen miehen luo maalle ja ei mennyt kauaa kun se mies hakkasi tän mun naapurin kunnolla. Tää nainen on ollut jo yli 2 kuukautta sairaalassa erilaisten vammojen takia. on kertonut facebookissa kaikkee.
Kysyin monta kertaa et miksi ei eroa siitä miehestä mut en saanut koskaan kunnon vastausta. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä naisia. Eikä tää ole eka kerta kun nään läheltä kun naista hakataan.
tämä on niin totta kun olla voi, juuri noin käyttäytyy väkivaltainen mies ja sitä saa pelätä vielä eronkin jälkeen.
Tätä ei monet usko, mutta minä tunnistin heti, koska olin aviossa 30 vuotta väkivaltaisen kanssa ja ero oli todella vaikea, uhkasi myös henkeäni ja muut kauheaa.
Olen eron jälkeen pelännyt vuosia sitä miestä, onneksi sillä on jo uuasi puoliso, ei kuulemma ole ollut väkivaltainen sitä kohtaan?, olen kuullut,mutta kuka tietää, mikä on totuus, sillä itsekkään en edes uskaltanut kertoa kellekkään, ollessani sen kanssa.
En halua nähdä sitä ihmistä enää koskaan.
Minun kohdallani oli henkinen väkivalta jokapäiväistä, kesti kauan ennenkuin erosin. Olen uskonnollisen yhteisön jäsen ja seurakunnassa on myös ex- mieheni. Kukaan ei voi aavistaa minkälainen tuo kiltiltä ulospäin vaikuttava mies kotiseinien sisällä oli! Siinä vasta ristiriita! Pysyäkö vai jättääkö myös yhteisö!
Kriisitilanteessa minulle neuvoi asiantuntija ettei kannata antaa pikkusormeakaan väkivaltaisen lähestyessä, ei vastata puheluihin, ei lukea kirjeitä , ei tavata jos se on mahdollista! Vain sillä tavalla hänen lähestymishaluaan ei ruoki , mitä enemmän hänelle antaa tilaa, sen enemmän hän sitä vaatii. Se oli hyvä neuvo ja sitä olen noudattanut. Ja se on tepsinyt.
Saan olla melko rauhassa. Ei mikään yhteisö voi pakottaa palaamaan suhteeseen jossa itse ei pysy terveenä henkisenkään väkivallan alla . Siihen liittyi myös kehollisen väkivallan uhkaa! Jotkut yhteisön jäsenet ovat sinisilmäisiä ja uskovat vain hyvää jokaisesta jäsenestä. Tosiasia on kuitenkin, että kaikkea samaa löytyy yhteisöjen sisältä mitä ulkoakin. Valitettavasti. Tavallaan olen suojellut väkivaltaista puolisoani olemalla hiljaa.
Ymmärsinkö nyt oikein, että ette ole vuoteen harrastanut seksiä uuden ihanan miehesi kanssa?
ja vali vali oma oli vikas ku jäit
Minulla oli eräs tuttava,perhettä paikkakunnalla todella arvostettiin. Vaimo kuitenkin lähti,a asui uuden kumppanin kanssa tässä naapuristossa. Ex ilmeisesti seisoskeli tuolla puskissa aseen kanssa ja pinet lapsemme leikkivät lähietäisyydellä.
Loppujen lopuksi tämä ex vainosi niin, että seurasi työpaikan luokse ja keskellä vilkasta elämää ampui tämän aivan vaimonsa.
Sain tietää, että vaimo olikin saanut koko elämänsä olla miehen vuoksi varuillaan, kirves kaulalla piti nukkuakin, kun mies vahti. Kun vieraat olivat poistuneet niin ihanasta perheidyllistä, sai vaimo selkäänsä, tätä saivat laspet myös katsella ja näitä hirmutekoja olivat päivät ihan pullollaan. Rahasta perheellä oli puutetta. Kirjoitin, että helppoa ei ole lähteä tuollaisen henkilön luotakaan pois, olen tavannut miehen vakilan jälkeen, suoraan sanoen pelkäsin.
Miten ihmisestä voi tulla tuollainen susi.
Muuten mitään syytä vaimon uhkaamiseen ei ollut, ei hän vieraissa juossut, yritti vain tehdä työnsä, sielläkin vahti.