En tunne puolisoani kohtaan enää minkäälaista vetovoimaa, siis intohimoa. Lähinnä tunnen hänet luotaantyöntävän vastenmieliseksi monine eri "syineen". Sinänsä jos olisin valmis luopumaan seksielämästä, enkä kaipaisi hellyyttä, niin voisimme jotenkin tulla toimeen keskenämme. Lapsia on.
Puoliso ei ymmärrä haluttömuuttani lähteä ammattiauttajalle. Ymmärrän kyllä miksi ei, koska en ole sanonut suoraan tätä. Muita selityksiä kyllä.
Onko sanottava suoraan? Auttaako se toista ymmärtämään vai saako aikaan vain pelkkää pahaa? Tai onko joku kokenut tällaisesta ihmeparantumista, eli että puoliso olisi muuttunut silmissä himottavaksi :)
Puoliso ei ymmärrä haluttömuuttani lähteä ammattiauttajalle. Ymmärrän kyllä miksi ei, koska en ole sanonut suoraan tätä. Muita selityksiä kyllä.
Onko sanottava suoraan? Auttaako se toista ymmärtämään vai saako aikaan vain pelkkää pahaa? Tai onko joku kokenut tällaisesta ihmeparantumista, eli että puoliso olisi muuttunut silmissä himottavaksi :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, sama inhottava tilanne täällä, tosin emme asu yhdessä. Ehkä ei kannata hoppuilla, mutta huomaan itseni kiinnostuneen enemmän omista asioista ja kavereista. Ehkä teet itsellesi jotain kivaa? Tekisit oman olosi mukavammaksi ja antaisit ajan vähän kulua, ne päätökset tulevat kyllä ajan mittaan, niihin kypsyy.
Lähtekää ihmeessä ammattiauttajalle. Kuulostaa sellaiselta solmulta, josta on vaikea saada mitään selvyyttä keskenänne jutellen. Tulee vaan kaikille paha mieli ilman, että kukaan osaa kysyä mitään järkeviä kysymyksiä. Ammattiauttaja pystyy toimimaan keskustelutilanteessa katalyyttina ja kysymään juuri sellaisia kysymyksiä, jotka eivät loukkaa ketään, ja ehdottamaan rakentavia ongelmanratkaisukeinoja.
eihän siinä mitään tietysti menetäkään ja ehkä asiat tulee käytyä ainakin läpi perin pohjin ja mieskin voi lopulta ymmärtää haluni eroon.
Itse en näe onnistumismahdollisuuksia tilanteessa, eli en usko että omat tunteeni muuttuvat miksikään ammattiauttajan luona. Korkeintaan voisi käydä niin, että puhuu minut ympäri yrittämään, mutta olenko sitten kuitenkaan itse sen tyytyväisempi? Tuskin.
On tietysti totta, että ihmisillä on kriisejä ja aika kuluu ja tilanteet muuttuu kaiken aikaa. Voisihan olla että jos vielä yrittäisimme, niin toisessa elämäntilanteessa voisimme taas "sietää" molemmat toisiamme, mutta nyt tuntuu pahalta jatkaa näin.
Jos jollain on kokemuksia vastaavista tilanteista ja ammattiauttajista, niin mielelläni kuulen näistä.
Miltä sinusta tuntuisi, jos kumppanisi sanoisi: En tunne sinua kohtaan minkäänlaista vetovoimaa, siis intohimoa. Olet luontaantyöntävän vastenmielinen, monine eri syineen. En halua seksiä kanssasi, enkä hellyyttä. Jos et koske minuun enää, voimme tulla jotenkin toimeen keskenämme.
No, auttaisiko suora puhe sinuun vai tuntuisiko pahalta..?
mutta minä antaisin mieheni lähteä jo niillä selityksillä, joita olen kertonut, enkä yrittäisi väkisin pitää perhettä kasassa ja patistaa häntä ammattiauttajalle.
Toisaalta kyllä ymmärrän jätetyksi tulijan osan, mutta jos toisesta ei tunnu hyvälle enää jatkaa, niin onko realistista odottaa että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
Kysymykseni ydin olikin se, että onko jollekin käynyt niin, että halut ja himot ovat syttyneet kumppania kohtaan uudelleen tällaisten ajatuksien jälkeen.
Tiedän, että voin nostaa kytkintä ilman toisen siunausta, mutta lapsien takia toivoisin, että asiassa päästäisiin edes jonkulaiseen yhteisymmärrykseen. Ilmeisesti liikaa odotan.
Kysyit auttaisiko minuun suorapuhe, auttaisi siinä mielessä, että en haluaisi itsekään enää jatkaa, mutta tuntuisi pahalta ja siksi en haluaisi sanoa sitä suoraan.
Olin avomieheni kanssa 15 vuotta. Viimeiset ainakin viisi vuotta en himoinnut häntä laisinkaan. Tarinasi on aivan kuin minun kokemukset. En kyennyt edes häntä halaamaan ja hän tuntui myös vastenmieliseltä. Olen sitä mieltä, että kun halut on kadonneet, niin ei ne takaisin tule edes ammattiauttajan avuin. Meilläkin lapsia, mutta päätin erota, koska en halunnut elää ihmisen kanssa jota en halua enkä rakasta. Meillä on vain yksi elämä.
minulla oli sama tilanne noin 1,5vuotta sitten. en tuntenut mitään ja seksi elämä ei kiinnostanut.inho johtui mieheni ryyppäämisestä ja siitä että sain aina selvitä yksin sen takia kun hän viiletti jossain menemään. meillä on kaksi lasta. olin aina vain kotona. sitten sain töitä ja rupesin liikkumaan ja omassa elämässäkin oli jotain muuta niin piristyin ja jaksoin hoitaa suhdetta. silloin oltiin jo menossa alamäkeä meidän suhteessa. kun juttelee toisen kassa niin se auttaa nimen omaan niistä perimmäisistä syistä mitkä mieltä kalvaa. hellyys ja seksi tulee mielestäni vasta sitten kun asiat on muuten hyvin(puhuttu selviksi).meilläkin kävi niin.seksi elämään voi kehittää uusia kuvioita niin se rupeaa kiinnostamaan esim. me kokeiltiin ryhmä seksiä´. sen jälkeen oli taas mekeampaa omankin kumppanin kanssa.
sen jälkeen meillä menikin hyvin ja oli onnellinen perhe.
nyt antasin mitä vaan siitä onnellisesta perheestä sillä mieheni kuoli 4viikkoa sitten.
ei ole enää miestä, eikä lapsilla isää.
kyllä perhe on tärkein.
--------------------------
//////////////////////////
llllllllllllllllllll