Hei! kaipaisin neuvoja, miten motivoitua siivoamaan enemmän kotona? minulle ja puolisolleni tuli iso riita, kun hän nalkutti minun jättäneen siivoamatta sotkujani. Itselleni kodin siisteys ei jostain syystä merkitse ihan hirveästi, olisi kiva jos joku perustelisi miksi on hyvä että kotona on siistiä..puolisolleni se siisteys merkkaa todella paljon, mutta minulle ei läheskään niin paljon..tuntuu että puolisollani se siisteysintoilu menee välillä liiallisuuksiinkin. Jotenkin hän ei mielellään siedä epäjärjestystä. Miksi se on niin tärkeää, että kotona on siistiä? Itseäni ei hirveästi epäjärjestys tai sotku häiritse, tykkään kyllä puhtaista pinnoista esim. wc:ssä.
Olen varmaan mieheni mielestä laiska, mutta en vaan jotenkin ymmärrä miksi se siisteys on niin tärkeää..minulle moni muu asia voisi olla paljon tärkeämpää. Joten kertokaas minulle vinkkejä, kuinka voisin saada kodista siistimmän ja miten motivoitua siivoamaan? Olen kai sitten vähän laiska, kun ei oikein siivous innosta..ja puolison nalkutus tekee olosta turhautuneen..
Mutta ilmeisesti minun olisi järkevää kunnostautua (jonkun verran kotitöitä toki teen normaalistikin)... Joskus vaan toivoisi, että mieheni ei olisi kauhea nipottaja, jonka mieliksi tarvii siivota..Mut motivaatiota pitäs löytää.. Asiallisia vinkkejä kiitos!
Olen varmaan mieheni mielestä laiska, mutta en vaan jotenkin ymmärrä miksi se siisteys on niin tärkeää..minulle moni muu asia voisi olla paljon tärkeämpää. Joten kertokaas minulle vinkkejä, kuinka voisin saada kodista siistimmän ja miten motivoitua siivoamaan? Olen kai sitten vähän laiska, kun ei oikein siivous innosta..ja puolison nalkutus tekee olosta turhautuneen..
Mutta ilmeisesti minun olisi järkevää kunnostautua (jonkun verran kotitöitä toki teen normaalistikin)... Joskus vaan toivoisi, että mieheni ei olisi kauhea nipottaja, jonka mieliksi tarvii siivota..Mut motivaatiota pitäs löytää.. Asiallisia vinkkejä kiitos!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Siivoaminen on siksi hankalaa, koska luulet ansaitsevasi parempaa.
Minä ainakin valitin joskus siivoamisesta paljon, kun kaikki muu oli pielessä.
Pidän kyllä siisteydestä, ja tämä toinen taas pitää mutta ei jaksanut tehdä sen eteen mitään..
Sitten kun asiat alkoi selvitä, niin tajusin että siivoan vain itse sen mikä minulle on tärkeää, ja yritin olla tuhkimoimatta asiasta liikaa. Jos minulle on tärkeää, että tiskit on tiskattu, niin tiskaan ne, jos minulle on tärkeää, että asiat on järjestyksessä, niin järjestelen niitä.
Jos tilanne alkaa todella rasittaa liikaa (tätä siivoojaa siis), niin hänellä on kaikki oikeudet lähteä tai muuttaa vaikka omaan asuntoon.. En haluaisi pakottaa ketään siivoamaan tai olemaan siistimpi, jos sinut kuitenkin saadaan niin tekemään niin hyvä..
itse olen luonteeltani samanlainen kuin sinä.. "kunhan on sinnepäin", enkä jaksa nipottaa siivouksen takia. Elämässä on mielestäni niin paljon muuta tärkeämpää kuin maton hapsujen suoristus, että kunhan kotona on puhdasta niin se riittää..
keskustele miehesi kanssa, eihän hän voi vaatia sinua muuttumaan mieleisekseen, kuten et sinäkään häntä. sopuratkaisu löytyy varmasti!
Hei uusiavuttomat perkeleenluuserit.
Sanon ainoastaan yhden lauseen. Dipatkaa siitä. Siisteys on myös terveysasia, siivoamattomuus terveysriski. (Nimimerkki alalla 35 vuotta).
Jokainen puoliso joka mäkättää siivoamisesta, ajattelee terveyttään vaikka ei sitä sektoria tiedostaisi.
Siisteys tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jollekin siistiä on se, että imuroi ja vaihtaa lakanat kerran viikossa, toiselle kerran kuussa sama homma riittää. Toinen pyyhkii pölyjä harva se päivä, joku tarttuu asiaan vasta kun se häneen silmiinsä selvästi erottuu.
Itse esimerkiksi imuroin ja luuttuan lattiat n. kerran kk, lakanoiden vaihto tällöin samaten. Pölyjä pyyhin sitä mukaan kun niitä pinnoille ilmestyy minua häiritsevässä määrin. Pyykkikone käynnistyy kerran, pari kuussa. Tiskit tiskaan vaihtelevasta saman päivän aikana tai sitten kun niitä on kertynyt useammalta päivältä. Tavaroilla on oma paikkansa, vaatteilla samoin ja mitään en jätä lojumaan paria päivää pidemmäksi yleensä. Roskat vien kun pussi tulee täyteen. Vieraita odottaessa paikat laitetaan paremmin kuntoon. Näin siis yhden ihmisen ja kissan pienessä taloudessa. Itse viihdyn ja pidän itseäni perussiistinä. Joku voi olla eri mieltä.
Toki terveys voi olla syy miksi pitää siivota tehokkaasti ja usein, esim. allergiat, astma ja vieläpä jos lapsiperhe tai omistaa lemmikkieläimiä. Terveys voi myös toisella tapaa selittää asiaa, jos toisella on ylenpalttinen siivousintoilu jatkuvasti päällä eikä hän voi rauhoittua jos koti ei ole steriilin puhdas. Tällöin kyse voi olla esim. ahdistushäiriöstä, jota koitetaan purkaa ja rauhoittaa puuhastelemalla kotosalla jatkuvasti, jatkuvalla tarpeella kontrolloida ja yrittää hallita ympäristöään.
On siis harvinaisen mustavalkoista sanoa, että enemmän siivoamisen perään oleva ihminen olisi aina syystä tai toisesta enemmän oikeassa, oikeutettu vaatimaan toiselta mukautumista hänen tapaansa joka olisi ehdottomasti parempi.
kyllä epäsiistit naikkoset vituttaa. roudaavat kamaa joka puolelle, mutta eivät vie takaisin paikalleen. semmonen käytäntö peliin, että ne kamat mitkä ei mee paikalleen päätyy roskiin. näin minä tein ja johan nainen oppi laittamaan kamat takaisin =)
No ei kai se siivous mitään maton hapsujen suoristamista tarkoita!
Siivoaminen on tärkeää siksi että paikat pysyy paremmassa kunnossa. Se on kuin asunnon hoitoa. Luultavasti hoidat itseäsi, ehkä peset silloin tällöin vaatteitasikin. Mikset sitten kotiasi? Jos asut omistusasunnossa ja joskus vaikka haluat sen myydä, on se todennäköisesti paljon paremmassa kunnossa jos sitä on säännöllisesti siivottu.
Siisitissä ympäristössä on yksinkertaisesti vain kivempi olla. Minusta ainakin tulee ärtyisä kun joudun olemaan sotkussa. Se väsyttää, vie älyttömästi energiaa. Ja kun paikat on sotkussa, siivoamisen aloitus on aina vain vaikeampaa ja sitten onkin yhtäkkiä sen näköistä kun niissä kämpissä joissa tehdään telkkarin siivousohjelmia.
Sitä paitsi siivottomuus on ihan selkeä hygieniakysymys. Jos ei siivoa, mikrobit jyllää. Tuskin haluat nurkkiisi kaiken maailman pikkuötököitä? Eikä tämä ole mitään siivousintoilua vaan täyttä totta.
Ihan kummallista ettei ihmiset siivoa nurkkiaan, milloin milläkin tekosyyllä ('elämässä on niin paljon muuta tärkeämpää'). Kyllähän sitä joka päivä syödäänkin, miksei sitten huolehdita kodista?
Hei,
Tilanne ei ole sen kummempi kun monessa muussakaan perheessä tai parisuhteessa. Olen kotisiivousalan yrittäjä, ja tiedän tarkkaan mistä puhut. Siksi , miettikää jos otatte ulkopuolisen siivoojan kotiinne vaikka 2 viikonvälein. Perussiisteys pysyy kunnossa ja teet siinä väliviikolla itse jotain sieltä jotain täältä , jotta yleisilme pysyy siistinä. Toki ei se siivousliina pilaa miehesikään hipiää..eli liina käteen myös hänelle.Neuvo häntä . Ei siivoaminen saa olla pakkopullaa , silloin se ei onnistu.
Tiedän ihan varmaksi että olen pelastanut monenmonta parisuhdetta ja perherauhaa , käymällä silloin kun kotiväki on töissä. Voit tulla vaan puhtaaseen kotiin ja näin on yhteistä aikaa vaikka riidellä sit siitä kuka siivoaa ensiviikolla..
Hyvää jatkoa ja ratkaisuja kannattaa miettiä.
Siivous vaatii kompromisseja. Kummankin pitää joustaa. Kannattais miettiä ehkä ainakin seuraavia seikkoja:
- onko tavarat paikoillaan? Tarvitseeko nitä etsiä sinun jäljiltäsi?
- onko koti toimiva? Voisiko vaikka hommata vaatekaappiisi likapyykkikorin, jos miestä ärsyttää se, että likavaatteita on pitkin lattioita, koska kylppäriin on makkarista pitkä matka. Vai onko niin, että esim. eteisessä ei ole kengille tarpeeksi tilaa
- tuleeko koti toimivammaksi, jos sitä järjestelee? Esim. kesäsesongin vaatteita ja kenkiä voi viedä vintille, laittaa vaatekomeron yläkaappeihin tai vaikka sängyn alle sängynaluspusseihin
- onko teillä yksinkertaisesti liikaa tavaraa?
- olisiko toimivampi ratkaisu esim. isompi asunto, jossa kummallakin on omat makuuhuoneet ja siis lupa pitää se huone niin siistinä/sotkussa kuin haluaa? Silloin saisit "sikailla" omassa huoneessasi ja kerätä roinaa sinne, mutta kompromissina muu koti olisi siistinä
- hammastahnatuubeista ei kannata riidellä, vaan kummallekin omat tuubit. Tällaisista pikkuasioista ei ainakaan kannata tapella
- ulkopuolinen siivooja
Itse tykkään, että on siistiä ja minusta lasten takia on myös hyvä opettaa, että rivakasti esineet paikalleen laittamalla ja kodin säilytysjärjestelyjä miettimällä koti toimii ja järjestyksen ylläpito ei ole mahdoton tehtävä
Miehet on todella hyvin siistejä yleensä .Yritä pitää tavarasi järjestyksessä ,se jo on puoliksi puhdasta .Puhtaus kuuluu sivistyneelle henkilölle!
Miksi mies ei siivoa? Vaihda miestä.
Ette sovi toisillenne olenkaan, ihme että olette vielä yhdessä.
No huh, mieshän se tuossa huushollissa just siivoaa ja nainen ei. Luepa Outo-Orava teksti uudestaan!
Paikat saa helpommin pysyyn siistinä eikä ole sitten yhdellä kertaa valtava siivousurakka,kun jos tarvitsee jotain tavaraa huolehtii käytön jälkeen sen omalle paikalleen,samoin vaatteet,ja kaikki muutkin tavarat.
Ohje vie mennessä tuo tullessa on oikein osuva myös siivouksen helpotukseen,viet esim . roskat kun olet menossa töihin tai muille asioille.
Pidä tavarat myös järjestyksessä,oikaise huonekalut ja matot niin jo silloin yleisnäkymä on siisti.Kun valmistat perheelle ruokaa siinä samalla voit jo tiskata isonpia astioita tai tyhjentää astiakaappia.
Nyt ei sitten jää jäljelle kuin imurointi,moppaus,pölyjen pyyhintä ehkä kerran viikossa jos niinkään usein.Pieni vaiva siitä että miehesi on onnellinen ja teillä on siisti koti mistä tavarat löytyy.
Tavarat takaisin omalle paikalle niin ei tule sotkua... jos käytät jotain, laita se takaisin sinne missä se oli... ihme touhua... tolla tavalla sotkua ei edes pääse syntymään... perussiivous---> pyykkäys, pölyt, imurointi, tiskit hoidetaan puoliksi... kyllä muaki vituttaa siivota aikuisen ihmisen sotkuja, meillä parivuotias lapsi jonka leluja siivoan päivittäin mutta tämä 2 vuotiaskin kantaa oman kortensa kekoon ja siivoaa oman osuutensa joka vaihtelee pojan mielialan mukaan mutta täysin siivoamatta ei edes hän jätä... jotain rotia tohon touhuun nainen... vieraanakin on todella ärsyttävää mennä siivottomaan kotiin missä joka paikka on täynnä tavaraa...
Epäsiisteys kertoo henkisestä sairaudesta.
Niin, kukapa haluaisi asua sotkuisessa varastohallissa. Ainakin itse haluan, että tavaroilla on omat paikkansa, jotta ne löytyy, ettei muut tavarat ole tiellä kun etsii jotain tiettyä, jne. Pöly, hiekka jne. ovat sitten eri asia. Jos ne alkavat häiritsemään, otan imurin esiin ja siivoa. En toisaalta motkota tai katso että siivoaminen olisi vaimoni asia, mutta yleensä hän siivoaa ja minä taasen hoidan muita perheelle yhteisiä asioita.
Itse en katso olevani mikään siivousintoilija, vaikkakin joskus koen innostumisia ja siivoan tai järjestän jonkin alueen, joka on ollut hieman hujan-hajan. Tapanani ei ole putsata kaikkia kaapinovia kerran kuussa, mutta tiskaamisen yhteydessä saatan käydä lähikaapinovien kahvojen alueet rievulla läpi.
Koska pankki omistaa asuntomme (eli asumme "omassa" kodissa) on asunnon kunnossa pito myös sijoitus tulevaisuuteen. Kunnossa olevasta asunnosta voi mahdollisesti saada paremman hinnan.
Toisaalta olen myös tuntenut oloni vaivautuneeksi vieraillessani muutamassa "nykyaikaisessa nuoren/nuorenparin" kotona, missä kaikki on hujan hajan, tiskit pitkin pöytiä, amerikkalaiseen tyyliin kengät jalassa kun lattialla on mitä sattuu.
Samaa opetan jälkikasvulle, pöytä pyyhitään, astiat pesukoneeseen, kengät putsataan ulkona tai sitten iskee imurointivuoro eteiseen, jne.
tee siivouksesta arjen rutiini niin kuin hampaidenpesusta. joka päivälle jotain niin ei ole aikaa vievää ja helppo pitää paikat kunnossa. tehkää työnjako tai vuorotellen systeemi.
ainahan on kivempi olla siistissä ympäristössä ja löytää tavarat omilta paikoiltaan. on ihme että monet ei siivoa nykyisin, puolustautuvat että ei oo tärkeää jne mutta jos joku tulis tekeen sen ilmaiseksi niin sanoisivatko ei ? tuskin. eikö ole päivänselvää että kenenkään ei tarvi siivoilla toisen aikuisen jäljiltä ?
jos et ole elämäsi aikana tottunut järjestykseen niin vaikeahan se on muuttaa tapojaan mutta ei se mikään mahdottomuus ole. mikä on tärkeää ja mikä ei siinäpä kysymys.
eikö motivaatioksi riitä että teet puolisosi iloiseksi ? ehkä voit vaatia jotain häneltä vastapalkaksi joka motivoi sinua siivoaan ? tai että kun olette siivonneet yhdessä teette jotain kivaa sen jälkeen ? siis palkitsette itsenne urakan jälkeen.
Nainen: sukset eivät mene ristiin siivotessa, kun otat ne pois jalastasi hölmö norjalainen. Nainen siivoaa kiltisti kaikki sotkut vaikka kielellään.
Ai miten saat itsesi motivoitumaan siivoamaan? No on vaan ällöttävää jollei muija ole siisti.
Meillä on täsmälleen sama tilanne, mieheni on mielestäni vähän liiankin siisti (onpa joskus noussut kesken leffan katsomisen pyyhkimään pölyä sohvapöydältä kun alkoi häiritä), mutta itse myönnän että oma hajamielinen sotkemiseni enemmän kuin tasoittaa pelin :/ Kävimme jo aika lähellä eroakin jatkuvan riitelyn takia, olin ehkä myös muista syistä masentunut ja mieheni nalkutus sai minut ajattelemaan etten kelpaa mihinkään, en koskaan ole tarpeeksi hyvä... (snif) Mutta pitkällisten ja moninaisten keskustelujen kautta aloimme molemmat herätä huomaamaan, että mitä sanoimme toiselle, otettiin vastaan ihan erilaisena.
Esimerkki.
Mieheni sanoo: "Voisitko ottaa nämä kamasi pois tältä tuolilta? Minä olen sanonut tästä ennenkin..."
Minä kuulen: "Pitikö taas jättää KAIKKI rojut levälleen, sinusta ei ole mihinkään! Olet toivoton sikailija ja halveksin sinua..."
Hän tarkoitti: "Sinä tiedät, että tämä häiritsee minua, etkö välitä minun tunteistani sen vertaa että tekisit jotain minun mielikseni?"
...Ja syöksykierre on valmis, kun minä vastaan siihen mitä kuulin sen sijaan, mitä hän tarkoitti, hänen mielestään vastaukseni on hyökkäävyydessään sama kuin haistattelisin häntä päin naamaa, ja niin edelleen...
Kokeilemme nyt uudenlaista työnjakoa: mieheni otsasuoni alkaa pullistella eniten sekalaisista tavaroista, joita vain ilmestyy eri puolille. Olemme jakaneet muut siivoushommat (moppaus, vessan pesu jne) aika lailla tasan, joten hän ehdotti seuraavaa: Hän ottaa itselleen päivittäisen homman laitella tavaroita omille paikoilleen, vastaavasti minä otan kontolleni viikoittaisen imuroinnin ja kylppärin siivouksen. Näin hänen ei tarvitse yrittää saada minua tekemään jotain mikä on nähtävästi toivotonta, ja minulla on uusi vastuualue, jonka voin merkitä kalenteriini ja tehdä hurauttaa jotta pääsen tekemään jotain muuta. Olen toiveikas, riitelyn määrä on laskenut 95% :)
Olen juuri lukemassa kirjaa jonka pakotan pian miehenikin lukemaan; siinä käsitellään _täsmälleen_ tätä tapaa jolla puolisot tulkitsevat toistensa viestejä. Kirjoittaja on yksi kognitiivisen terapian kehittäjistä eli ei mikään turha äijä :)
Saatavilla näköjään vain englanninkielisenä. Aaron T. Beck: Love is Never Enough
Aika positiivista, että aloittaja edes pohtii, mitä voisi itse tehdä motivoituakseen...
Itse (nainen) en ole yltiösiisti, mutta miehen välinpitämättömyys ja sotkut ajavat raivoon! Eniten juur v***taa se, että koen ettei hän lainkaan kunnioita minua kun ei korjaa jälkiään.
Olen yrittänyt "motivoida" häntä sekä pyytämällä nätisti, suuttumalla, vaatimalla ja jättämällä itse tekemättä asioita. Ei toimi. Tästä aiheutuu pahimmat riidat kun kummankin sietokyky toisen toiminnalle on lähes nolla. Itse en halua olla nalkuttava ämmä (jollainen en ole ollut esim. Exäni kanssa), mutta en suostu aikuisen ihmisen jälkiä korjaamaan. Jos asuu toisen kanssa, pitää tajuta, että ei voi elää kuten yksin eläisi. Molempien pitää huomioida toista.
Meillä asiasta vaan ei voi puhua aikuismaisesti, kun mies räjähtää.
Asumme vielä minun omistamassa asunnossa, joten todellakin minulle on tärkeää että koti ja huonekalut pysyy kunnossa.
Mietin itse sitä, että miten asiassa pääsee eteenpäin, jos toisen kansa ei pysty kunnolla keskustelemaan ja sopimaan yhteisiä pelisääntöjä - sana joka aiheuttaa miehelle myös ahdistusta...
Juuri taas elämme mykkäkoulua aiheesta johtuen. Ottaa päähän ja mietin onko järkeä jatkaa. Ajatelkaa, että tämmöisestä asiasta johtuen! Nyt meillä aloitti siivooja (1 krt kk), mutta seuraavana päivänä jo ihan sekaista! Siivoojan mies lupasi hankkia jo vuosi sitten, mutta senkin joiduin itse hoitamaan kun ei tapahtunut. Maksaa sentään. Ei tuo kerta kk tosin riitä, tai tarkoita ettei mitään tarvitse tehdä.
Puuh, tulipa vuodatus.
Pakko jatkaa:
Miehen ratkaisu tähän oli, että päätti mennä sohvalle nukkumaan ja sanoi, että etsii itselleen asunnon. Ei kuulema edes halua muuttua eikä usko, että minä lopetan valittamista. Itse yritin kertoa, että ei olla ikinä päästy siihen tilanteeseen, että yhdessä sovittaisiin näistä asioista ja jos sitä ei tehdä, ei kumpikaan voi edes yrittää kunnolla. Mutta ei ilmeisesti kiinnosta.
Ja tämän kaiken lisäksi, olemme juuri onnistuneet tulemaan raskaaksi! Voi elämä! No, raskaudesta olen onnellinen ja toivon, että se sujuu hyvin, mutta kaipaisin kyllä mieheltä vähän extra yritystä ja tukea kun itsellä hormoonit koettelee muutenkin. Kyllä onnellisen elämän eväät on muuta kuin pelkästään ulkoisesti siisti koti, mutta rakkaus ei sitten kai aina riitä. Tsemppiä muille, siisteille ja siivottomille, yritetään huomioida toisiamme.
Kyynelten täyttämin silmin, hyvää yötä.
Muistakaa sitten sopia aamulla kunnolla,niinkuin kaikki muutkin tekee:)))
Ihania unia:)
Mä sanoisin sille viherääliölle että pese huusholli ja mieti sitten.
Tosin sillä miehellä voisi pultti sanoa poks ja parisuhde littää siliän tien.
Se on aina se eka riita mikä kertoo sen sopiiko yhteen ja jos mies on se aiheuttaja on turha enää jatkaa
Hienoa, että mietit, miten voit omaa käytöstäsi muuttaa asiassa!
Tilanne oli hyvin tuttu itsellenikin exäni kanssa ja osaltaan vaikutti eroomme.
Itse olen siisti ihminen, mutta exäni oli täysin toista ääripäätä. Hän jätti kaikki käyttämänsä tavarat, juuri siihen, missä lakkasi käyttämästä niitä, ja kaikenlaiset tavara- ja pyykkiröykkiöt kerääntyivät kaikille kuviteltaville huonekaluille ja pinnoille, eikä mitään löytänyt kahta kertaa samasta paikasta! Tiskejä hän tiskasi lähinnä, tarvitessaan jotakin astiaa ja muutoinkin hän siivosi vain, kun joku oli tulossa käymään. Silloin hän tosin siivosi todella hyvin!
Itse pyrin aina pitämään asunnon kunnossa, tavarat omilla paikoillaan ja imuroin useita kertoja viikossa, koska silloin kotona on tunne, että siellä on hyvä ja miellyttävä olla. Parisuhteessa yhdessä asuessa tulen siivonneeksi vielä paremmin, kuin yksin ollessa, sillä luonnollisesti haluan, että toisella on mahdollisimman hyvä olla.
Kaikenlaiset tavararöykkiöt sohvilla, tuoleilla tai pöydillä ahdistavat suunnattomasti ja luovat sellaista oloa, etten pysty rentoutumaan ja vain nauttimaan olostani kotona.
Meillä tilanne paheni pahenemistaan. Aluksi siivosin exäni jälkiä ajatellen, että hänellä oli kiireitä, ja että hän ilahtuisi, kun olin hoitanut häneltä kiireessä levälleen jääneet tavarat paikoilleen. no, kiitostapa ei tullut.. Lopulta, kun mainitsin levälleen jäävistä tavaroista ja kehotin häntä siivoamaan jälkensä, sain vain hirveät haukut siitä, kuinka yritin KASVATTAA häntä!!!!
Minkäänlainen puhuminen, tai minkäänlaiset yritykset sopia kotitöiden jakamisesta eivät auttaneet, kuin ehkä pariksi viikoksi tai kuukaudeksi, ja pian meno palasi entiselleen ja vaikkapa pyyntö viedä roskapussi ulos mennessä, oli aina heti joko hänen syyllistämistään, tai kasvattamistaan, tai molempia. Sitten jos, itse vein roskat ulos, enkä muistanut laittaa uutta pussia tilalle, rouva viskoi kananmunankuoret yms. sotkut suoraan sankoon, joita sain sitten myöhemmin taas olla kaapimassa sieltä pussiin. Tästäkään en luonnollisesti saanut sanoa mitään, koska eihän aikuista ihmistä saa kasvattaa!
Koin itseni jonkinlaiseksi kotiorjaksi, jonka odotettiin vain kulkevan hänen perässään siivoamassa hänen jälkiään, mutta siitäkin sain usein huudot, kun en antanut hänen siivota omalla ajallaan. Sitä aikaa ei vain tullut, kuin äärimmäisen harvoin!
Kun joskus sitten parisuhteen ongelmia yritettiin oikein parisuhdeneuvonnassa setviä, sain mm. kuulla olevani pinnallinen kusipää, jota eivät suhteen oikeat asiat kiinnostaneet, kun aina piti olla keskittymässä kulissien ylläpitämiseen ja asunnon puunaamiseen!
Toista eivät minun tarpeeni kiinnostaneet sen vertaa, että olisi omat jälkensä viitsinyt siivota!
Viimeisen vuoden aikana en enää jaksanut yrittää mitään, vaan yritin vain pitää sikolätistä omaa pientä nurkkaani sellaisessa kunnossa, että pystyin siinä edes nukkumaan.
Ero oli suunnaton helpotus!
Onnellisen elämän eväät on muuta kuin pelkästään ulkoisesti siisti koti, mutta KOTI, jossa voi rentoutua ja rauhoittua ja jonne kaipaa työpäivän jälkeen takaisin, on onnellisen elämän perusta ja edellytys!