Olen tässä viimeaikoina miettinyt elämääni ja mieleeni tuli kenen elämää mä olen elänyt ja kenelle?
Eli elätkö sinä tätä elämää tyytyväisenä itsellesi vai jonkun kautta?
Parisuhteessa elävä elää elämää kumppanin kautta ja me naiset taas eletään elämää lapsien kautta, mistä tiedät että sinulla on oma elämä?
Eli elätkö sinä tätä elämää tyytyväisenä itsellesi vai jonkun kautta?
Parisuhteessa elävä elää elämää kumppanin kautta ja me naiset taas eletään elämää lapsien kautta, mistä tiedät että sinulla on oma elämä?
Vastaukset 42
Vanhimmat
mikä oli lopputulos mietinnälle?
Lopputulos oli että en ainakaan vastakkaiselle sukupuolelle kun sellaista pysyvyttä ei ollut ja olen elänyt aika paljon lapsen kautta. Ja nyt on aika ottaa elämä erilailla kuin ennen, eli muutosten aika koittaa.
Mun vastakkainen sukupuoli ei paljon viihtynyt kotona, joten minä olin lapselle se pysyvyys. Sen kanssa tässä tasapainoilen, kun oman elämän eläminen ja itseni irtirepiminen ei olekkaan niin helppoa. Mut jospa se tästä jotenkin.. Parin vuoden päästä viimeistään tilanne on jo ihan toinen ja muutokset paljon luonnollisempia. Koetan elää jo nyt itselleni niin hyvin kuin voin.
joskus noi parisuhdejutut on aika kimurantteja ... oikeastaan niin kumurantteja, että herää pienimuotoisia kateudentunteita niitä kohtaan, joilla on etuoikeus elää yksikseen ... se kompromissien ja erilaisten pelien määrä on käsittämätön ja välillä sitä herää vasta jälkeenpäin vain huomatakseen tulleensa vedätetyksi 6-0 joissain jutuissa .. aikanaan ihmettelin isän valintaa olla yksikseen, juurikin tällä hetkellä toisessa vaakakupissa painaa tuo malli.
aloittajan ajatus: Hei, missä on mun elämä? on kohtuullisen usein seikkaillut meikäläisenkin mielessä ...
No ei kyllä mitään kadehdittavaa :) Ainakaan tässä vaiheessa. Voikun mulla olisi edes joku elämä. Nyt vaan kaikki huojuu ja horjuu.
Ne tutut jotka on eläneet pitkään yksin, nauttivat siitä ja osaavat elää vapautensa kanssa loistavasti. Mun touhu on heihin verrattuna kuin humalikon haparointia. En uskalla hypätä jäiseen järveen, vaikka tiedän että olo on sen jälkeen loistava :)
Jaah. Oikeastaan sitä riittää, et tuntee olevansa tarpeellinen ja joku hoidokki hoidettavana riittävästi sosiaalisia suhteita. Niistä onkin ollut tässä paljon puutetta, mut korvaahan The Palsta paljon :)
Yritän elää itseni kautta niin hyvin kuin pystyn ja olla tyytyväinen. Kovin vaan on epävarmaa ja tasapainotonta menoa. Olen kai lähinnä etsimässä uutta, joten ei minulla ole kunnolla omaa elämää vielä.
etsit uutta mistä?
No missä olet? ;)
Koen eläväni sekä itselleni että parisuhteelleni(kumppanilleni). Toki parisuhde on se runko, joka me yhdessä on pystytetty ja jonka ympärillä arkemme pyörii. Mutta sen rinnalla me ollaan kuitenkin myös omat yksilömme. Kummallakin on joitain asioita joissa kumppani ei ole mukana, kuten työ tms. harrastus.
Mistä mä sitten tiedän, että mulla on oma elämä? Jos nyt oikein ymmärsin kysymyksen niin, mä en kaipaa siinä määrin "omaa elämää", että se sulkisi kumppanin sen ulkopuolelle missään kohtaa. Kaikki on jaettavissa olevaa hänen kanssaan, paitsi nyt työpaikalle ei oikein voi puoliskoa mukaan ottaa perustelluista syistä. :-)
Mutta muuten ei ole sellaista paikkaa tai asiaa josta pitäsi tehdä vaan "mun elämää". Mielenkiinto sitten erilaisia asioita kohtaan voi vaihdella, eikä toinen lähde kaikkeen toista kiinnostavaan mukaan. Se on sitten ehkä se mun oma juttu silloin. Sekin on sallittua. Mun mielestä tää kaikki on mun elämää ja meidän elämää.
toisessa. Kyljessään kyhjöttävät parit on äsyttäviä.
Tee siitä loppu.
Saahan se ärsyttää sivullisia miten paljon tahansa. Kunhan se meitä itseä ei ala ärsyttää, niin kauan ei ole mitään ongelmaa. :-)
Sitäpaitsi ei ole riippumista, jos tykkää olla yhdessä. Riippumista olis, jos jompi kumpi tai molemmat tuntisi toisen riipukkeeksi ja vaivaksi. Kaikille ei sovi tiivis läheisyys, mutta vastaavasti kaikille "oma elämä", mihin kumppani ei ole tervetullut ei myöskään maistu. Saa mennä yhdessä ja erikseen, mutta jos luonnostaan yhdessä meneminen enemmän maistuu, kenen napaa se kaivaa?
Piti vielä kysyä, että miksi se sua ärsyttää, jos ihmiset viihtyy yhdessä enemmän, kun erillään? Onko se jotenkin sinulta pois, koska ainakaan pareilta yhteinen aika ei ole pois. Omaakin aikaa saa, jos haluaa joten en näe ongelmaa? Näetkö sä?
Voisihan sitä olla tökerö ja kärjistää yhtä hyvin, että miksi edes ryhtyä suhteeseen, jos se suhteen toinen osapuoli niin paljon häiritsee sitä sun omaa elämää? Mutta koska mä pyrin ymmärtämään, että meillä ihmisillä on erilaisia haluja ja näkemyksiä, niin tuollasille parisuhteillekin varmaan on tilausta. Enkä automaattisesti lähtis tuomitsemaan, että kaikki mun omasta mieltymyksestäni poikkeava on ilmanmuuta väärin.
Eihän se ole väärin, jos elää kuten kumppaninsa kanssa hyväksi tuntee, vaikka muut ihmiset sitä kauhistelisi ja päivittelisi. Se kauhistelu ja päivittely on vaan sitä ymmärtämättömyyttä erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä kohtaan eli putkinäköisyyttä.
Olen elänyt kymmenisin vuotta aika pitkälti toisten (lasten) elämää. Pari vuotta olen hamunnut kyllä jo omaa elämää, pala kerrallaan. Edes vartti päivässä omaa aikaa piristää kummasti, jos ei ole työpäivä. Työpäivinä riittää "omaksi" ajaksi työ.
Olkoon sitten oma aika palstailua, kävelylenkki tai kavereiden kanssa rupattelu.
Oma elämä suuremmissa määrin..? Ehkä parin vuoden päästä, tai viiden.. Tai.. hmm.. parempi ettei ajattele eteenpäin liikoja, elämästä ei koskaan tiedä. Yritän selvitä tästä hetkestä päivä kerrallaan, kunnialla.
Mitä tarkoitat, että elämästä ei koskaan tiedä. Mitä synkistelet?
Noh, mitä vain sattuu ja voi sattua. Sairauksia, vanhempien ihmisten heikentymistä. Huolehdittavia riittää :)
Niin, joo, arvasit kyllä oikein, vähän synkkä olo tällä hetkellä, kun läheisillä/itsellä on murheita, mutta kyllä kai siitä, aurinkokin paistaa (unohdetaan toi viiltävä viima) Nyt muualle :)
eri asia elää toisten kautta kuin toisten kanssa.
Totta.
Elämä on hiukka liian ohjelmoitua mun makuun eli tuntuu, että liian vähän pystyy itse säätelemään. Töistä lähinnä johtuu ja dependanteista, mikä taas on positiivinen juttu. Toisaalta monipuoliset hommat tuo sisältöäkin. Ruuhkavuodet on osuva nimitys tälle. Sohvallelysähtämiskaveri olisi kova sana tän kaiken tasapainottajaksi... Voi "Irma" sua kaipaan :)
Ruuhkavuodet tarkoittaa perheellisten töissä käyvien ihmisten tasapainoilua työn ja perheen, perheenjäsenten harrastusten jne. välillä. Onko sulla perhettä?
On. Voin vaikka ruveta vuoden ruuhkavuosikansalaiseksi.
Oletko yksinhuoltaja?
Tän ketjun ensimmäisessä viestissäni on riittävästi tietoa musta, kiitos kysymästä.
Vagiintuneessa parisuhteessa mies naiselleen maanantaina: "sopisiko sinun kalenteriisi ensiviikon keskiviikkona klo 21.35 - 22.14 välisenä aikana seksiä?"
Nainen siihe .. "Hmm.. en tiedä, pitää tarkistaa."
"Valitettavasti ei käy, olen kiinni martoissa tuolloin, miten olisi torstaina klo 5.45-6.15?"
Höpö höpö, kyllä seksille aina aikaa riittää, joka viikolle, vähintään, vakiintuneessakin, yli 10v:n seurustelussa. Eihän se edes vie kauaa :'D Onko se sitten omaa aikaa? Ei minusta.
Sitä vähemmän se vie aikaa mitä pidempi tauko on välissä :D Tai sitten ei.
Sooloseksi on varmaan omaa aikaa, seksi toisen ihmisen kanssa yhteistä aikaa :) Ajasta ei tosiaan ole kiinni, jaksamisesta enemmäkin. Toimivassa suhteessa jaksaakin, vaikka sitten 5.45-6.15, ihan sama.
Täytyy vaan varoa ettei käy näin :P
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/mieletonta-seksia-orgasmi-aiheutti-naiselle-muistinmenetyksen/art-1288420455970.html
Vakiintuneessa, pitkässä suhteessa, toimiva tai ei, tai vaihteleva, oman kokemuksen mukaan koko ajan lisääntyy aktien määrä viikossa, mutta aktien (ns. pikapanojen lasten ollessa hetken jossain muualla) pituus lyhenee.
Toden totta .. .pitää korjata sen verran, että työnarkomaani mies ja impulsiivinen vaimo keskustelevat 20 aviovuoden jälkeen seksistä ... mies: "sopisiko keskiviikkona klo 21.35-21.40?" nainen: "ei sovi, en ole suunnitellut vielä keskiviikon ohjelmaa, mutta miten olisi tostaina 5:45-5.50?"
:D
Muuten hyvä (ehkä välillä 10 min kuitenkin lisää) mutta vakiintuneessa parisuhteessa ei enää keskustella mitään seksistä. Se on pelkkää toimintaa, silloin kun tilaisuus tulee :D Ja tilaisuuttahan ei voi koskaan tietää etukäteen, siksi jokaiseen oljenkorteen on pakko tarttua.
Mä en ole vaihtanut keittiötä puoleen vuoteen ja syksyvaatteetkin on vuoden takaa eli selkeästi en ole elänyt omaa elämääni = toteuttanut itseäni. No kohta mä menen toteuttamaan itseäni Tansaniaan.
Ole varma, ettei ihmisellä voi olla pelkästään itselleen elettävää elämää, koska olemme pakkautuneet yhteisöihin. Mutta miksi Saara nauroi ja Mona-Lisa hymyili? Noista ajatuksista löytyy se oma juttu, sekä kaamokseen valmistuessa oma salaisuus, josta se hymy aiheutuu.
Olen elänyt nuorena toisen ihmisen kautta hyvin vahvasti,
onneksi elämä järkkäs sellaset tilanteet että jouduin tuohon kriisiin 23-vuotiaan. Pari-kolme vuotta oli kipuilua ja muutoksia ja sieltähän se oma elämä sit löyty.
Elää voi toisen kautta hyvässä tai pahassa.
Jos sulla on liian tylsää hanki elämää.
Kaikki vanhemmat elävät jossain määrin lastensa kautta, onhan lapsi sun mielessä kuitenkin 24/7??!!! (näin olen kuullut)
Minä olen niin itsekäs paskiainen, ettei kellekään jää epäselväksi, kenelle minä tätä elämää elän niin hyvässä kuin pahassakin. Minulle lapsettomanan miehenä on kerrassaan vieras ajatus elää elämää sen enempää kenenkään kautta kuin kenellekään. Eikä se tarkoita, ettenkö minä haluaisi sitä rinnan kumppanini kanssa elää.
Edellisen johdosta minulla on oma ja näköiseni elämä, joka sopii juuri minulle. Monelle muulle se ympäristön reaktioista päätellen ei sopisi.
tunnet olevasi täysin vapaa? Ja todellakin elät unelmaelämää?
No enhän minä niin kirjoittanut. Kyllähän minuakin rajoittaa työnorjuus ja monenmoiset yhteiskunnan säännöt ja itse itselleni luomat rajoitteet. Enkä puhunut unelmaelämästä mitään. Elän mielestäni niin hyvää elämää kuin mahdollista elämän realiteetit huomioonottaen. Ja noissa kahdessa asiassa on vissi ero.
olla24/7 palstalla
ethän sinä sitten ole ollenkaan itsekäs paskiainen, koska kiltisti pidät markkinataloutta voimissaan ja maksat kuuliaisesti runsaasti veroja kaikille meille, jotka niillä elämme... ja hyvä niin.
Kieltämättä olen elänyt ns. sivussa koska elämässä ihmissuhteet hakeneet paikkaa..mutta olen pyrkinyt elämään omaa elämää ja tehnyt sitä mikä sillä hetkellä on hyvältä tuntunut. Silloin kun on koti- työ ja henk. koht. elämä johon kuuluu sukulais- ja kaverisuhteita, niin silloin on oma elämä. Siitäkin huolimatta että seuraa muiden elämää.
Haaveet ovat kuitenkin realististyneet ja nautin hetkestä, enkä odota mitään vaan elän vain.
EE toimi ee.