millaisiin ihmisiin rakastut?
Pystytkö määrittelemään,
lcan
53203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Vääriin.
Koska sinä et pysty määrittelemään heitä, niin he ovat vääriä.
Tarkemmin sanottuna, sinä luultavasti huolit jokaisen vastaantulijan eli sinulla ei kriteereitä ole, jolloin he ovat vääriä.
jospa kriteerit on väärät.
Kirpsu oli päässyt koneelle! Kolme hurraata.
Unohtaisit joskus miesten pyörittämisen keskittyisit tosielämään. Mitä muuta tuo epätoivoinen miesten huijaaminen on, kuin pakoa itsestä ja todellisuudesta?
Mieti tilannetta, missä elät ja keskity perusasioiden parantamiseen. Perusasioita on esimerkiksi lasten elämä ja avioliiton kunto. Mikäli et näihin asioiden pysty, sinun tulee hakea apua.
pystytkö ite?
Pystyn, mutta jokaisella on omat kriteerinsä.
Mitä tekemistä kriteereillä on rakastumisessa?
Ei mulla ainakaan oo ollu mitään listaa kriteereistä, vaan kun joku kolahtaa niin se kolahtaa.
Pientä vaihtuvuutta niissä on, mut sellaisia suloisia, joskus topakoita ja ujoja. Mieleltään terveitä, ehkä neurootikkoja, sosiaalisia, kilttejä. Kiltteys ja sellainen tietty topakkuus ja hengellinen vahvuus, jonka määrittelyyn ei ole sanoja, vaihtuvuutta on sosiaalisuuden osalta, sillä näitä on enemmän ja vähemmän sosiaalisia.
Poikkeus vahvistaa säännön... yleensä naisen pitää olla ensin aika hellyttävä ja sitten siihen rakastuu. Joskus ongelmainenkin voi olla aika lutuinen paremmin tutustuttua, vaikka näihin ei kannatakaan rakastua.
Pidätkö kriteerejäsi hyvinä vai oletko liian helposti rakastuva?
Mistä olet tehnyt päätelmän, että rakastuisin helposti? Kannattaisiko pitää pieni hermoloma, jos keskustelupalstakirjoittajista alkaa kehittyä mielivaltaisia, omiin stereotypioihin perustuvia näkemyksiä kirjoittajista, joiden todellisuuspohja pääsee sekoittumaan mielessä?
Olen vain pari kertaa todella rakastunut, ihastunut kyllä useinkin.
Miksi et itse pitäisi vuoden hermolomaa jossain kivassa psykiatrisessa sairaalassa?
Rakastuithan sä Kirpelaankin, vaikka se on monella tapaa ongelmaiseksi näyttäytynyt meille kaikille.
Todella älykäs kommentti, saat plussan. Menisin kyllä sairaalaan heti, kun minulle osoitettaisiin jokin syy, minkä myös sairaalan henkilökunta hyväksyy.
Keihin muihin sitten olen rakastunut?
http://www.astro.fi/archive/article/id/27
Kerron ehkä sitten, jos niin joskus tapahtuu ;)
Jännittävää...
Rakastuminen on aika voimakas sana, tuskin osaisin rajata kaikkea siihen liittyvää.
Jos puhutaan ihastumisesta, siihen olisi helpompi vastata. Lista vaan on älyttömän pitkä, se vaihtelee tapauskohtaisesti.
No niin. Taisinkin vastata ihastumiseen. Rakastaminen ruma sana :) Rakastan sellaista hmm... jota ei oikein voi rakastaa ihan joka hetki, mut kannattaa.
Sellaisiin jotka lähestyvät avoimesti ja menevät minusta sekaisin, tai sellaisiin jotka ovat hiljaisempi ja joiden kanssa joudun olemaan tekemisissä niin paljon, että kiinnostun heistä itse.
Mä määrittelen millasiin ihastun: rohkeisiin, ennakkoluulottomiin, kokeilunhaluisiin, itsevarmoihin, Miehiin isolla M- kirjaimella (eikä mihinkään iniseviin ämmiin joilla roikkuu munat kuitenkin haarovälissä), sellasiin joihin uskon voivani luottaa, sellasiin jotka ei ihan helposta hätkähtä... no siis sellasiin jotka on kaikenkaikkiaan COOOOL- tyyppejä :D
No löytyykö niitä? :D
Löytyy mutta pitää alkaa tehdä karsintoja sitten kun olen valmis suhteeseen (voisinko olla yhtään itserakkaampi??) :D
Mä känisen sitten kiikkutuolissa ryppysenä tuhansille kissoilleni jotka olen hommannut seurakseni kuinka annoin mahkuni mennä ohi.
Kissoissa vara parempi, vanhuuden varalle. En minäkään ole valmis vielä. On pitänyt kieltäytyä kutsuista :) Joudun varmaan katumaan...
Sellainen yhteinen piirre seurustelukumppanien kanssa ollut, että ovat olleet aina selkeästi juuri minusta, kuten minä heistä innostuneet, eivätkä ole muita edes nähneet enää ensi kohtaamisen jälkeen. Ei siis ole ollut mitään kilpailutilannetta koskaan ja se ajatus on mulle ihan vieras. En voisi todella rakastua johonkin, joka olis mahdollisesti rakastunutkin toiseen.
Toinen piirre, joka on toistunut, on "naisten parissa ujous, ei välttämättä muuten ujo". Se on pätenyt ainakaan kahteen pisimpään suhteeseen.
Kolmas on sellainen päämäärätietoisuus (joka on tavallaan ristiriidassa ujouden kanssa, mutta siksi toimiva) :tän naisen mä otan. ja toisaalta: jostain tärkeästä asiasta, esim. työstä, harrastuksesta, maailmankatsomuksesta tms. selkeät vahvat omat mielipiteet (ei välttis yhteneväiset mun kanssa, sillä ei ole läheskään kaikissa asioissa väliä) Eli tietynlainen jämptiys ja suoraselkäisyys.
Noi Sexthsensen määritelmät kuulosti myös tutuilta :)
Huumorintajuiseen, kaunissilmäiseen ja lämpimään naiseen, jolla on ymmärrystä maailmasta ja musta. Haluaa tehdä epäsovinnaisiakin juttuja.
Minä miehenä pystyn kyllä määrittelemään, kerron järjestyksessä:
1. rehellisyys ja luotettavuus
2. vaginan leveys, että onko miten väljä (tarkoittaen seksihistoriaa)
3. omat toivomukset mitä haluaisi minun tekevän (itse asiassa yrittäisin toteuttaa kaikki, jos nuo 2 ensimmäistä täyttyisivät)
Pystyn kokolailla hyvin, mutten viitti määritellä. Riittää et mä elän sellaisen kanssa.
Tekeekö määrittelyt rakastumisen vai rakastuminen määrittelyn?
...
*miettii yhteistä nimittäjää*...
...
Orgasmiherkkiin.
eikö ole muunlaisia sattunut kohdille.... hmmm....
No. Ehkäpä - kun tarkemmin ajattelee - niin se yksi poikkeus vahvistaa säännön.
ja minä kun melke..in jo ra..kastuin...
mitä vittua minä millään määrittelyllä teen?
antaisit meille syttöjä parempiin provoihin.
Yksinkertaisiin.
Enpä kait minkäänlaisiin, sellaista ei tapahdu...kuulemma ihan hienoo :)
Tilastollisesti miestyyppini on arrogantti paskiainen. Onneksi olen onnistunut rakastumaan myös toisenlaisiin, MOT.
Mulla on maailman ihanin Poikaystävä. Komea, miehekäs, hassu sillälailla kuin vain mies osaa. Antaa mun hoidella meidän sähkötyöt ja muut vastaavat, mutta ymmärtää mun naisellisempia puolianikin melkein täydellisesti. Antaa minun tehdä ruoat ja nauttii niistä. Imuroi. Pussailee meidän koiria. Omaa normaalin itsetunnon ja on ihanan maskuliininen mies makuuhuoneessa. Osaa toisinaan olla väärässä. Hitto mikä ikävä sitä onkaan.
osaatko kirjoittaa yhtään viestiä jos ei olisi Poikaystävä mainittu? kohta oot kuin jazuli jonka viestit on pelkkää munmurua..
liian täydellinen rupee kyl kyllästyttämään jossain vaihees
Tilastollisesti näyttäisi siltä, että osaan.
Kateellisten panettelua. ;-) Olis tietysti kauhean paljon fiksumpaa haukkua kumppaninsa julkisesti, sen sijaan että kehuu ja/tai ilmaisee tyytyväisyytensä? Mikä siinä niin paljon harmittaa?
Niin ja otin Koppikselta miinuksen pois. Koska minusta hänen tekstinsä oli aito ja rakastava. Mun mielestä hänellä on täysi oikeus tuntea noin omasta miehestään, sanoa ääneenkin, helvetti soikoon hyvä vaan jos tuntee noin!!!! Kivempi lukea tollaisia viestejä missä ollaan selkeesti tyytyväisiä valintoihinsa ja kumppaniinsa, kun että aina maristaan valinnoistaan ja kumppaneistaan.
Mitäs helvettiä ihmiset on niissä vittumaisissa suhteissaan, jos niistä tulee vaan perseeseen rupea ja ihottumaa?
Kiitos :)
Onneksi mä osaan olla myös negativinen ja ikävä, kun sitä täällä näköjään arvostetaan!
Ja nyt saatte minusta tauon, kun lähden viikoksi sukuloimaan.
Mä taidan vaan olla itekin loman tarpeessa. Kypsä näihin marinoihin. Ja siihen, että kun joku ilmaisee jotain positiivista elämästään, niin jo on hyeenaa kintereillä. Rentouttavaa viikkoa sulle. Kiva, että jaksat välillä kävästä täällä porisemassa. :-)
Pakkoko niistä on koko ajan jauhaa? Miehen logiikka = Jazulin ja koppiksen murut?
Käsi sydämelle, olenko minä oikeasti jauhanut Poikaystävästä niin, että palsta on sitä täynnänsä?
Onko minun kirjoitteluni siinä mittakaavassa, että sitä on mahdoton välttää?
Kiitos samoin, oikein mukavaa viikkoa!
Mua stressaa tämä pakkoloma. Ja se ikäväkin. ihana päästä ihanien sukulaisten luo. Lukemaan kirjaa kummitytölle, askartelemaan lasten kanssa. Niin ja maaseudun rauhaan ja puusaunaan. Ah!
Negatiivisuuttahan tässä maailmassa riittää, mutta että sitä vielä joku haluaa lisää... sitä en tajua.
Kuka vittu niistä koko aika jauhaa ellei trollit? Jos tulee joku suhteisiin ja tunteisiin liittyvä aihe ja kysymys, niin onko se nyt niin saatanan väärin kertoa jotain omasta tunteesta aiheen tiimoilta? Pitäskö kaikesta jauhaa aina teoriana tuulesta tempoen? Mistä vitusta ne teoriat sitten kehittyy jollei omista kokemuksista ja ajatuksista? Ulkoa opettelemalla jonkun kaalimaakarin lausumat vai?
Muiden perässä on ihan turha hokea jotain ulkoa opetetettua diipa daapaa. Papukaijat on asia erikseen.
Viime ajoilta vastaus on: olet ja on :-) Ei tietenkään niin massiivisesti kuin Jazuli. Perustakaa vaikka joku intranetti jossa voitte kilpaa kehua murujanne.
harva tuntee omaakaan parisuhdettaan vuosien ajalta niin hyvin kuin tinkan XD
Et ainakaan mua ärsytä yhtään. Päinvastoin. Hyvä, että joku puhuu muutakin kun yleismaallisia oletuksia vailla omaa näkemystä ja kokemusta.
Ehkä olis sitten muidenkin harvojen syytä perehtyä omiin suhteisiin, eikä toisten. Josko mä olen jollekin tietä näyttävä esimerkki?
Mee sä johonkin eläämänsä pettyneiden ja rakkautta pelkäävien palstalle naukumaan.
Tiedoksesi, että etusivulla on tällä hetkellä kolme keskustelua, joihin olen osallistunut. 47 koppisvapaata vaihtoehtoa siis. Ja Poikaystävästä puhutaan vain yhdessä, eli 49:ssä 50:stä pystyt välttämään Poikaystävän ja hänen ihanuutensa.
Ole hyvä!