Olen aikaisemmalta tutkinnolta lähihoitaja ja sh-opintoja jäljellä n. 1 vuosi, nyt pidän taukoa, koska hoidan pientä vauvaa kotona. Viime kesänä tein ekan sh-sijaisuuden ja siitä jäi kammo! Työ oli niin vastuullista (sisätautiosastolla) ja iltavuoroissa jouduin olla toisella käytävällä vastaava hoitaja enkä kokenut hallitsevani asioita! Jälkeenpäin ajateltuna ois pitänyt sanoa osastonhoitajalle, etten pysty työhön, onhan ihmisten hengestä kyse.. Lääkkeitä pitää osata niin paljon ja päättää, milloin kutsua lääkäri ja milloin ei, elvytystilanteita voi tulla.. Vuoron jälkeen huokasin, kun ei ollut tullut vastaan elvytystä tm. vaativaa juttua ja pelotti seuraavan aamun tai illan vuoro. En tuollaista stressiä ois varmaan jaksanut kauempaa, olin yhden kk:n tuolla töissä, sitten jäin äitiyslomalle. En edes tajua, miten ne otti mut töihin tuolle osastolle!
Nyt olen alkanut miettiä, et onko musta ollenkaan sairaanhoitajaksi! Vastuu pelottaa ja tosiaan viime kesästä jäi kammo (näen joskus painajaisiakin). Opintoja ois jäljellä niin vähän, mutta onko järkeä jatkaa kun nyt tuntuu etten sh:n töitä halua tehdä.. Mitä mieltä olette? Vaikea päätös, mies ja läheiset yrittää kannustaa jatkaan opintoja, kun niitä jäljellä niin vähän ja sanovat et voinhan aina tehdä lähihoitajan töitä vaikka ois sh:n tutkinto myös.
Nyt olen alkanut miettiä, et onko musta ollenkaan sairaanhoitajaksi! Vastuu pelottaa ja tosiaan viime kesästä jäi kammo (näen joskus painajaisiakin). Opintoja ois jäljellä niin vähän, mutta onko järkeä jatkaa kun nyt tuntuu etten sh:n töitä halua tehdä.. Mitä mieltä olette? Vaikea päätös, mies ja läheiset yrittää kannustaa jatkaan opintoja, kun niitä jäljellä niin vähän ja sanovat et voinhan aina tehdä lähihoitajan töitä vaikka ois sh:n tutkinto myös.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.