Avioeron jälkeen ja lapset...

Monestihan nämä asiat jäävät ajattelematta siinä eroa tehdessä, kuten myös syy eroon. Eroavat eivät näe tilannetta oikein, eivät ole valmiita panostamaan välien korjaamiseen, eivät ole halukkaita joustamaan misään. Ja varsinkin lasten tilannetta ja juuri tätä nyt tätä vapaata hetkeä lapsista ei ole ajateltu, kuinka kovaa se on itselle ja varsinkin lapsille, jotka ovat elämän kulkureita, heitä kun viskellään juuri niiden omien mielivaltaisten ajatusten vuoksi paikasta toiseen.

Lapset todella menetävät kodin, vaikka kuinka kertoisitte, että onhan heillä kaksi kotia, on kaksi kotia, mutta ei yhtään todellista kotia.
Aluksihan saattaa tuntua, että kuinka ihanaa, kun ei tarvitsekaan hoitaa ja huoltaa lapsia, mutta uskon todella tulevan tuon tilanteen, jossa valtava ikävä ottaa omakseen, joka kyllä on ihan hyvä asia, sillä kannattaa ajatella asiat pohjamutia myöten uudelleen.
Nyt ei hyväksytä terapiaa, vaikka sen saa ilmaiseksi perheneuvonta paikoista, ainakin seurakunnan. Perhe ei ole tärkeä, vaan oma itse ja itsekeskisyys. Jos rakastat lapsiasi hakeudu hyvä ihminen tuonne terapiaan, saat ajatteluapua.
Siellä varmasti tulee esiin nämä eron jälkeiset asiatkin, oletko todella valmis luopumaan kaikesta, vain tämän hetken pahan olosi vuoksi, vaiko hoitamaan sitä pahaa oloa.

Onhan niitä paluitakin tehty, mutta riippuu millaisessa tilanteessa eroon ajaudutaan, onko kuinka pahasti loukattu toista, käytetty sivusuhteita ym.

On kuitenkin aina jonkinlainen paluu mahdollinen ja sehän riippuu itsestäsi hyvin paljon jos tietenkin myös tästä ex-puolisosta.
Mutta silloin on tärkeää, että ne riidan aiheet käydään läpi ja turhaa riitaa ei enää haasteta, ihminen joutuu joustamaan mielipiteissään myös muualla, niin sen pitää tapahtua myös avio-tai avoliitossa, siinä tärkeimmässä osassa elämää, eikä laittaa lapsiaan maksumiehiksi ja kiistakapuloiksi, sillä heidän elämänsä saa siitä iänikuisen iskun. Joiltakin lapsi särkyy usko koko elämään, toiset raapustavat eteenpäin, mutta jokainen käy tätä kipua jossakin vaiheessa elämäänsä läpi ja vielä ehkä seuraava polvikin.

Itse kuulun tähän seuraavaan polveen ja voin sanoa, että hyvin monta ristiriitaa olen elämässäni kohdannut tästä syystä. Elämästäni puuttuu jokin osa kokonaan, jota en voinut saada koskaan. Uskon asioiden vaikuttaneen vielä omiinkiin lapsiini, joten eiköhän tässä tule selvästi esiin käsky.

Käskyssä sanotaan jotain, että ihmisen pahat teot vaikuttavat vielä kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.

Eiköhän olisi aika katsella asioita vähän järkevämmin ennen niitä turhia eroja, joista sanotaan, että mikään ei tunnu miltään, ollaan kuin kavereita, en saa tarpeeksi seksiä ym.

Toinen asia on silloin jos oma tai lapsien turvallisuus on vaarassa sanotaanko epätasapainoisen puolison vuoksi. Ehkä lapsis silloin ei niin paljon haavoitu erosta.

Lapset ovat siis isällään vain 2 päivää kahden viikon aikana? Oletko ajatellut kuinka kauheasti ex-miehesi ikävöi lapsiaan silloin kun he eivät ole hänellä (eli melkein aina)? Vaikka on kai niitäkin isiä jotka eivät lapsiaan ikävöi.

Kyllä sinä sen kaksi päivää pärjäät, se on pientä se.

No jos kerran itsekkin olet sitä mieltä, ettet halua exääsi takaisin, miksi edes mietit tuollaisia???
Tuskinpa exäsikään yhteen kanssasi takaisin haluaisi?
Kyllähän yhteiseloon nyt kuuluu kuitenkin sitä rakkauttakin olla.
Sinulla on nyt se ongelma, ettet osaa elää elämääsi ilman muita.
Olet läheisriippuvainen.
Siihen on yksi keino.
Hommaa jokin kiva harrastus ja mene siihen täysillä mukaan.
Itse olen löytänyt urheilusta sen virikkeen ja kun lapset ovat isällään ja tämän uudella naisystävällä, minä lähden juoksemaan, uimaan tai kuntosalille.
Sieltä tulee hyvän mielen lisäksi kroppakin kuntoon.
Ja miesten kanssakin on kiva flirttailla siinä samalla..