Olen 29 v. nainen ja mieheni on 32 v. Ollaan oltu naimisissa kolme ja puoli vuotta. Halusin tietää onko seuraava käytökseni nrmaalia vai ei.
Miheni kehui yhtä naista, joka käy seurakunnan kokouksissa ja nuortenilloissa kauniiksi. Alan heti kyselemään että miksi tämä on hänen mieletä kausin ja olenko minä kuitenkin kauniimpi. En rauhoitu, ellei mieheni sano minulle että olen kaniimpi. Mieheni sanoi että olen kaikkein kaunein mutta ei suostunu sanomaan että olen kauniimpi kuin tämä tietty nainen ja se suututti mua.
Eilen mieheni katsoi leffaa jossa näkyi tietyssä kohdassa kaksi nuorta naista joilla oli rinnat paljaana. Näin innostuneen katseen mieheni silmissä, vedin herneen nenään, sammutin television ja lopulta aloin itkeä.
En siedä sitä että mieheni ihailee ketään tai sanoo jonkin olevan kaunis. Haluan vain kuulla että minä olen hänen silmissään kaunis ja kaunein. Kysyn häneltä joka päivä, että olenko kaunis ja hän vastaa myönteisesti, mutta se ei silti riitä mulle. Haluan enemmän kehuja jne...
Onko tämä normaalia? Onko minulla liian heikko itsetunto? ylireagoinko?
Miheni kehui yhtä naista, joka käy seurakunnan kokouksissa ja nuortenilloissa kauniiksi. Alan heti kyselemään että miksi tämä on hänen mieletä kausin ja olenko minä kuitenkin kauniimpi. En rauhoitu, ellei mieheni sano minulle että olen kaniimpi. Mieheni sanoi että olen kaikkein kaunein mutta ei suostunu sanomaan että olen kauniimpi kuin tämä tietty nainen ja se suututti mua.
Eilen mieheni katsoi leffaa jossa näkyi tietyssä kohdassa kaksi nuorta naista joilla oli rinnat paljaana. Näin innostuneen katseen mieheni silmissä, vedin herneen nenään, sammutin television ja lopulta aloin itkeä.
En siedä sitä että mieheni ihailee ketään tai sanoo jonkin olevan kaunis. Haluan vain kuulla että minä olen hänen silmissään kaunis ja kaunein. Kysyn häneltä joka päivä, että olenko kaunis ja hän vastaa myönteisesti, mutta se ei silti riitä mulle. Haluan enemmän kehuja jne...
Onko tämä normaalia? Onko minulla liian heikko itsetunto? ylireagoinko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No toi on mieheltä aika tökeröä kehua naista jota näkee ihan livenä,siis toi seurakunnan nainen. Leffojen naiset on ihan eri juttu ne ei oo todellisuutta.
kyllä muakin ois toi eka kommentti ruvennut ärsyttämään.
Aina löytyy ihminen joka on kauniinpi kuin oma puoliso. Jos inhorealisteja ollaan niin mies saattaa sanoa sen ääneen tai ainakin olla sitä mieltä. Tuollainen ulkonäön kehumisen vaatiminen ei ole kyllä ihan normaalia. Kenties juuri se huono itsetunto. Onko joku aikaisemmissa parisuhte(i)ssa lytännyt sun itsetuntoa? Se on varma, että tuollainen vaatiminen syö molempia henkisesti sisältä.
Josko pikkusen ylireagoit! Ja itsetuntoasi voit kehittää itsekin. Ajattele tietoisesti järjellä. Eihän se ole sinulta ja sinun kauneudestasi pois, jos mies joskus tokaisee jonkun olevan kaunis tai hyvän näköinen. Etkä sinä koskaan ilman sen kummempia taka-ajatuksia huomaa jonkun miehen olevan komea? Eikä se tarkoita, etteikö sinun miehesi olisi sinun silmissäsi komein. Miltä tuntuisi, jos hän koko ajan olisi kärttämässä sinua sanomaan, että onhan hän komein ja uljain jne...
Ei ole normaalia, kyllä sinulla on heikko itsetunto ja kyllä, ylireagoit.
Ensinnäkin avioliitto ei ole kahden ihmisen kehukerho, jossa pönkitetään toisen horjuvaa egoa. Toiseksi avioliiton pohjaksi kauneus on aika hatara. Jos tosiaan uskot, että miehesi meni naimisiin sen takia, että olet hänen mielestä kaikista kaunein nainen - niin joko miehesi tosiaan on todella pinnallinen ihminen taikka sitten sinä, aviovaimona, et todellakaan tunne aviomiestäsi.
Kauan sitten, aviomieheni sanoi minulle, että olen riittävän kaunis. Olin hieman näreissäni, koska herttasarjojen höpöhöpö maailmassa puolisoiden on palvottava toisiaan lähes maanianomaisesti. Ystäväni kuitenkin sanoi, että tuohan on romanttisinta mitä mies voi sanoa. Sinä kelpaat hänelle sellaisena kun olet. Ja - jos realistisia ollaan, niin enhän minä mikään miss Universumi ole - kuten ei puolisonikaan ole mikään mister maailmankaikkeus. Ja totuus on, että vuosien saatossa ulkonäköni ei todellakaan tule tästä virallisten normien mukaan "kaunistumaan" vaan ryppyä sun muuta kulumaa alkaa hyvästä hoidosta huolimatta tulla esiin.
Mutta minun onnekseni, me emme valinneet toisiamme, koska olemme hyvänäköinen pari" vaan koska "meillä on kivaa" yhdessä. Olen tehnyt tietoisesti töitä sen suhteen, että miehelläni on mukavaa seurassani - yritän kuunnella miestäni, yritän parantaa keskustelu taitojani ja se puoliso, jollaisen itse haluaisin. Ja jos mieheni haluaa kertoa minulle mukavasta naiskolleegasta, joka on huippua seuraa niin en todellakaan ole vetämässä hernettä nenään. Minkäs minä sille voin, että maailmassa on älykkäitä ja fiksuja naisia, mutta minä kuitenkin voin omalla käytökselläni jossain määrin vaikuttaa siihen, että haluaako mieheni olla minun kanssani vaiko niiden toisten. Tähän mennessä mies haluaa olla kanssani, mutta joskus tilanne voi muuttua ja se on sitten sen ajan ongelma. Itsellisenä naisena luulen, että jos se tilanne tulee vastaan, että mies lähtee - kärsin ja suren, mutta myös selviydyn.
Kun ihminen pelkää jotain, niin useimmiten tuolla pelolla on tapana toteutua. Pelkäät, että miehesi näkee kauniimman naisen - mikä on muuten erittäin todennäköistä ja luultavasti on jo tapahtunutkin.
Lisäksi pelkäät, että miehesi kehut loppuvat. Noh, jos jatkat linjaasi, jossa avioliittosi yksin funktio on toimia horjuvan egosi pönkkänä - niin jossain vaiheessa miehesi panokset loppuvat ja avioliittosi pohja horjuu.