Olen 19-vuotias avioliitossa oleva nainen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3,5 vuotta ja mieheni on samanikäinen kuin minä. Tähän aikaan, jonka olemme olleet yhdessä sisältyy erittäin paljon. Vähän yli vuosi sitten miehelläsi oli lyhytkestoinen psykoosi. Ennen psykoosia mies oli aina tietokoneella, ei puhunut, huusi kaikesta ja tein aina kaiken väärin. Mies on kyllä aina ollut temperamenttinen ja saanut helposti raivokohtauksia ja pystynyt huutamaan ystävilleenkin, muttä tuolloin tilanne oli sietämätön. Tilanne kärjistyi siihen, kun hän mursi käteni.
Mies tulee perheestä, jossa häntä on syytetty aina kaikesta ja jossa asiat on ratkaistu huutamalla. Itsekin sain siitä osani, oli minun vikani että mies ei käynyt koulua, ei siivonnut osuuttaan kodista jne.
Nyt neljän kuukauden ajan olen maksanut vuokran, laskut ja ruoat. Mies makaa kotona, ei auta kotitöissä, ei käy töissä eikä suostu menemään työvoimakoulutuksiin koska "ei suostu orjatyöhön". Kun pyydän siivoamaan, miehellä on aina jokin tekosyy; vatsa kipeä, nukahti, unohti ajantajun ollessan tietokoneella, pää oli kipeä.
En jaksa hoitaa kaikkea yksin. Pahinta on se, että olen itse alkanut huutaa sekä lyödä. Koskaan en aikaisemmin ole ollut väkivaltainen enkä huutanut ja tämä käytös on vain mieheeni kohdistettu. Oloni on ollut aivan karmea, en koskaan voinut uskoa että voisin lyödä. Tarkemmin sanottuna, seota. Kun näen mieheni olevan tyynesti koneellaan, kun edessäni on kasa laskuja ja mies erehtyy sanomaan yhden lauseen, riita on valmis. Päässäni napsahtaa, alan ensin huutaa, haukkua henkilökohtaisuuksilla ja alan hakata.
Tuntuu etten rakasta häntä, seksi ei ole tuntunut miltään muulta kuin seksiltä vaikka ennen se on ollut enemmänkin rakastavaa läheisyyttä. En edes jaksanut reagoida kun hän löi nyrkillä seinään ja alkoi itkeä kun kerroin tunteistani.
Mies ei halua erota ja sanoo rakastavansa minua. Hän myös on uhkaillut itsemurhalla jos aion erota hänestä.
Kuitenkin minusta tuntuu että kuulumme toisillemme.
Onko meillä enää toivoa?
Mies tulee perheestä, jossa häntä on syytetty aina kaikesta ja jossa asiat on ratkaistu huutamalla. Itsekin sain siitä osani, oli minun vikani että mies ei käynyt koulua, ei siivonnut osuuttaan kodista jne.
Nyt neljän kuukauden ajan olen maksanut vuokran, laskut ja ruoat. Mies makaa kotona, ei auta kotitöissä, ei käy töissä eikä suostu menemään työvoimakoulutuksiin koska "ei suostu orjatyöhön". Kun pyydän siivoamaan, miehellä on aina jokin tekosyy; vatsa kipeä, nukahti, unohti ajantajun ollessan tietokoneella, pää oli kipeä.
En jaksa hoitaa kaikkea yksin. Pahinta on se, että olen itse alkanut huutaa sekä lyödä. Koskaan en aikaisemmin ole ollut väkivaltainen enkä huutanut ja tämä käytös on vain mieheeni kohdistettu. Oloni on ollut aivan karmea, en koskaan voinut uskoa että voisin lyödä. Tarkemmin sanottuna, seota. Kun näen mieheni olevan tyynesti koneellaan, kun edessäni on kasa laskuja ja mies erehtyy sanomaan yhden lauseen, riita on valmis. Päässäni napsahtaa, alan ensin huutaa, haukkua henkilökohtaisuuksilla ja alan hakata.
Tuntuu etten rakasta häntä, seksi ei ole tuntunut miltään muulta kuin seksiltä vaikka ennen se on ollut enemmänkin rakastavaa läheisyyttä. En edes jaksanut reagoida kun hän löi nyrkillä seinään ja alkoi itkeä kun kerroin tunteistani.
Mies ei halua erota ja sanoo rakastavansa minua. Hän myös on uhkaillut itsemurhalla jos aion erota hänestä.
Kuitenkin minusta tuntuu että kuulumme toisillemme.
Onko meillä enää toivoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole toivoa. Tuhoat itsesi suhteessa jossa mies on vaikeesti mielenhäiriöinen. Kiitos hänen idiootti vanhempien. Jos miehesi pääsee terapiaan(missä hänen pitäis olla jo koska psykoosi sairastettu) niin tehokkaalla ja pitkällä terapialla miehesi traumat saataisiin hoidettua jotka purkautuu teidän parisuhteessa ja tulisi ukko ehkä kuntoon. Niin kauan kun äijälläsi on tuo asenne kaikkeen niin uskompa että hän ei mihinkään terapiaan mene.
Ehkä tajuat asian kun on jo liian myöhäistä. Lisäksi sen on vallankäyttöä ja miehesi uhkailee itsemurhalla jos jätät sen. Tuskin sitä tekee vaikka dumppaat sen. Sinulle ei kuulu vastuu aikuisesta miehestä. Vain hän pitää tajua vastuu.
"Aikuisesta" ? Aikuinen ei käyttäydy noin, kaveri on lapsen kengissä ja niin keskenkasvuinen, ettei aikuisuus häämötä vielä edes nurkan takana.
Jos jäät tämän miehen kanssa yhteen niin ÄLKÄÄ TEHKÖ LAPSIA. Koska te toistaisitte sitä samaa virhettä, minkä miehesi vanhemmat tekivät.
Minun puolesta saatte olla idiootteja ja jatkaa suhdetta joka tuhoaa kumpaakin teistä, mutta muistakaa jatkaa sitä lapsettomana. Viattomien lapsien ei tarvitse kasvaa kahden aikuisen keskellä, jotka eivät osaa käyttäytyä, kommunikoida ja hoitavat asiansa huutamalla ja väkivallalla.
JUST NOIN!
Jatkakaa näin ulkopuolisten silmissä järjetöntä suhdettanne, repikää vaikka silmät toistenne päistä ja "rakastakaa ja kuulukaa yhteen", mutta ÄLKÄÄ MINKÄÄN JUMALAN TAHDEN HANKKIKO LAPSIA tuohon suhteeseen!!!!!
Hirvittää koko ajatus....
Mies on vain laiska, miksi mennä töihin jos mies saa kaiken sinulta valmiina.
Suosittelen jättämään hänet.
En usko että hän tappaisi itseään ellei hänellä ole ollut masennusta. Ja vaikka tappaisikin mitä väliä? Mies ei käy töissä, riitelee ja on muutenkin huonosti kasvatettu - epätasapainoinen surkea ihmisriekale. :D Ei tuollaisia ihmisiä maailmaan kaivata.
Tärkeintä on nyt hankkia teille molemmille apua. En ole asiantuntija, joten voin vain neuvoa, että ota yhteyttä kunnan mielenterveysneuvontaan tai johonkin palvelevaan puhelimeen, jossa voivat neuvoa eteenpäin. Kerro kaikki; ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus. Jos sinulla on hyvä ystävä, jota voit pyytää mukaan jonottamaan esim. psykologille, hyvä juttu.
Kuulostaa nimittäin siltä, että miehesi mielenterveysongelmaa ei ole hoidettu kunnolla. Sitten sinäkin olet ruvennut reagoimaan esim. noilla raivokohtauksilla. Nyt olette täysin jumissa molemmat.
Hanki ainakin apua itsellesi. Miestä et välttämättä pysty pakottamaan hoitoon tai arvioitavaksi, mutta saat varmaan vinkkejä, millä voisit yrittää houkutella. Mielenterveysongelmat ovat vakava juttu; on hyvä, että olet yrittänyt tukea miestäsi, mutta se ei saa tapahtua itsesi kustannuksella. Jos toinen ei suostu ottamaan tarjottua apua vastaan, on vain lähdettävä.
Tsemppiä vaikeaan tilanteesi. Pidä huolta itsestäsi!
Nyt flikka kipaset satasen aidat ja vähän äkkiä karkuun. Jos et sitä kykene tekemään, niin lakkaa ainakin paapomasta isoa ihmistä, joka tosin ei ole kasvanut aikuiseksi. Mutta hänen ongelmiaan sinun ei kuulu kantaa ja hoitaa, alahan keskittyä omaan elämääsi.
Miksei mua kukaan rakasta. Kaikki idiootti miehet saa naisia ja sit kohtelee naista kuin saastaa. Mua ei kukaan nainen ole koskaan rakastanut vaikka olen hyvä mies vaikkakin ruma.
Elämä on aika epäoikeudenmukainen juttu. Mutta silti; ulkoisella "rumuudella" (joka on suhteellinen kysymys) ei ole mitään väliä, jos sinä loistat niillä kaikilla hyvillä ominaisuuksillasi. Löydät aivan varmasti rakkaan, kun opit näyttämään sen, miten "hyvä" olet, keskity olennaiseen, unohda ulkoiset.