varattu nainen ja varattu mies toistensa salarakkaat

Mulla on ollu useampi pitkä suhde niin, että molemmat on varattuja. Ensimmäisessä suhteessa tosiaan halusin ykkösen paikalle, mutta sen päättymisen jälkeen olen oppinut tietämään salasuhteiden realiteetit. Ensimmäisestä suhteestani jäin sen loppumisen jälkeen kiinni, mutta tuon miehen puoliso ei saanut siitä tietoa, en kertonut salasuhteen toiselle osapuolellekaan. Oma liittoni jatkui.
Nykyinen suhteeni on kestänyt reilun vuoden. Siinä on motiivina se, että ihastuttiin toisiimme. Olemme välillä päättäneet lopettaa kaiken yhteydenpidon, mutta kuitenkin päätyneet aina jatkamaan suhdettamme. Toisena motiivina ainakin itselleni, ymmärtääkseni myös miehelle, on ihana seksi.
Olen välillä ihmetelly tän palstan tekstejä vs. oma elämäni, mun salarakkaani ei vanno mulle rakkauttaan ja ikäväänsä eikä valehtele eroavansa sopivan tilaisuuden tullen, eikä ikinä hauku vaimoaan itsemurhaa hautovaksi hulluksi tai pihtaajaksi.
Suhde alkoi perinteisestä baaripokauksesta ja heti alkuunsa hän kertoi minulle olevansa varattu. Oltiin sillon molemmat humalassa ja tämä ihana ihminen vielä muistutti eka puhelun alussa tuon illan jälkeen, että muistanhan, että hän on varattu ja tilanne on tarkoituskin säilyttää ennallaan.
Olosuhteet on sellaiset, että vaikka olisimme tavanneet sinkkuina, en usko, että seurustelisemme. Tilanteen ollessa tämä viihdymme tosi hyvin toistemme seurassa, välillä tietysti harmittaa että yhteistä aikaa on niin vähän. Tiedän, että en voisi koskaan olla ykkönen tälle ihanalle miehelle, en voisi tietyistä syistä uskoa hänen jaksavan rinnallani loppuelämäänsä. En myöskään haluaisi, että hän eroaisi ja joutuisi olemaan erossa lapsistaan vuokseni, se olisi aivan liikaan vaadittu.
En koe olevani hänelle patja vaan nautin seksistä hänen kanssaan, saan siitä itsekin paljon. Vaarannanko hänen avioliittonsa? En, hän tekee sen aivan itse, en ole vastuussa hänen vaimolleen eikä hän miehelleni.
Miksi sitten jatkamme tätä, vaikka tiedämme, että mikään ei johda koskaan mihinkään vaan tulee päättymään joskus jollain tavalla? Pidän hänestä kovin ja haluan olla edes pieni osa hänen elämäänsä ja nauttia niistä vähistä hetkistä, jotka hän pystyy mulle suomaan.
Helpommalla pääsisin, jos ei olis kotona mitään salattavaa, mutta en vaan osaa päästää irti tästä miehestä, tunteita on niin pirun vaikeeta pitää kurissa. Joskus on ollu pakko niin tehdä, mutta juuri nyt en halua.

Miehelläni oli suhde varattuun naiseen, jolla on myös lapsia. Mieheni jäi kiinni, naisen mies ei tiedä mitään. En ilmoittanut hänelle, toivon, että saavat liittonsa toimimaan, jos nainen mitään nyt tajuaisi opetuksena tästä meidän sopastamme.
Nainen halusi ykköseksi, sen mieheni kertoi. Mies ei halunnut naista sitten kuitenkaan, vaikka itse häntä siihen suuntaan todella työnsin ja ihmettelin, miksi nainen ei kelpaakaan, kun hänet saisi ihan "päivänvalossa".

Mies ei halua erota, itse en vielä tiedä, mitä haluan. Annan ajan kulua, jotta saan selvitettyä itselleni tulevaisuuteni suunnan.

Tyhjälle huoneelle-aivan sama kuin olisin itse kirjoittanut sanasi...tapasin miehen reilut 20 vuotta sitte, seurusteltiin hetki-ja erkaannuttiin. Elämä vie ja tavattiin taas aina silloin tällöin ja kummallakin elämät ihan muualla, fyysisestä matkasta puhumattakaan. Joskus nähdään ja ne hetket antavat jotain sellaista, et jaksat taas eteenpäin. Yhteinen tulevaisuus ei olisi välttämättä mahdollinen, vaikka vapaita olisimmekin, johtuen juuri asuinpaikoistamme ja työtilanteista.En ole koskaan ajatellut hänen seurustelukumppaneitaan, koska eiväthän nämä minulle kuulu. Pidän tiettynä oikeutenani suhdettani tähän mieheen ja samoin hänkin tuntee, muut eivät asiasta tiedä. suhde on jatkunut jo niin kauan ja jatkuu varmaa nii kauan kun elämme...henkinen yhteys ennen kaikkea, sitten seksi pitävät meidät yhdessä, enkä halua luopua tästä suhteesta ikina-eikä meidän onneksi tarvitse.

Pitkä liitto takana, arkista, tietenkin silloin tällöin juhlahetkiä, tavallista elämää.
Kaksi varattua hyvänpäivän tuttua ajautuivat yhteen. Ensin oli hauska keskustella vaikkapa kirjaston pihalla, kauppareissun yhteydessä käytiin kahvilla. Viihdyttiin ja naurettiin ja juteltiin. Sitten vaan kerran tapahtui se pam!, ei voitu mitään. Mentiin sänkyyn.
Molemmat elävät omillaan, yhä jutellaan siellä "kirjaston pihalla", tilaisuuden tullen, harvakseltaan mennään fyysisesti yhteen.
Häneltä saa sisältöä elämään. Oma kumppani ei enää juuri juttele syvällisiä, sängyssä ei taivaat rapise.
Tämä on minun valintani.

Vaimoni on pettänyt pomonsa kanssa pari vuotta. Pomo myös on varattu. Sain siitä ensimmäisen pienen kaiherruksen, kun vaimoni kertoi, että ilkeä työkaveri juoruili hänen ja hänen pomon suhteesta. Suhde oli kuulemma vain pelkkää ystävyyttä ja ystäviähän ei ole koskaan liikaa. Yritin pitää tätä ystävyyttä normaalina kunnes vaimoni oli unohtanut sähköpostiketjun auki yhteiselle kotikoneelle ja siitä ei jäänyt mitään epäselväksi. Otin asian puheeksi ja keskustelun lopputulos oli se, että roisto olin minä kun olin lukenut toisen sähköpostin. Juridisesti näin onkin, koska kirjesalaisuuden rikkominen on rikos mutta pettäminen ei. Mutta moniko puoliso olisi tyynesti lukematta sulkenut viestin, jossa ensimmäisestä lauseesta alkaen kävi selväksi mistä oli kyse?

Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, joista 21 naimisissa. Sanoin muuttavani pois, mutta vaimoni on vedonnut, että en lähtisi lapsemme takia. Tyttäremme on murrosiän kynnyksellä ja ei tiedä onneksi asiasta mitään. Hänellä (= meidän perheellä) on erittäin kallis harrastus, josta joutuisi eron tullessa luopumaan. Vaimo ei toisaalta halua eroa, koska pelkää sukulaisten ja ystävien saavan tietää eron syyn.

Vaimoni ei todennäköisesti pysty lopettamaan juttuaan. Seksiä hän on valmis harrastamaan kanssani, kunhan en oleta, että hänellä olisi jotain tunnetta pelissä. Tähän nöyryytykseen en tietenkään lähde, eikä hänen tarvitse jatkaa näyttelemistä.

Elämässä kaikki muu olisi mallillaan. Hyvä palkkainen ja arvostettu työ, talolaina maksettu, työelämässä hyvin pärjäävä vaimoni on erittäin kaunis ja tytär pärjää hyvin sekä koulussa, sosiaalisissa suhteissa että harrastuksissa. Perheelle on aina varattu yhteistä aikaa ja monia kiinnostavia työtarjouksia on torpattu perheen takia. Mitään julkisivuja emme ole aikaisemmin pitäneet pystyssä emmekä tehneet muutakaan näyttämisen vuoksi. Tämä asia rassaa kuitenkin sen verran, että työ voi olla pian entinen, kun ajatukset ovat muualla.

Olen pohtinut joko lähtemistä tai ehdottaa suhteemme muuttamista avoimeksi, jolloin kummallakaan ei olisi oikeus olla mustasukkainen. Eroaminen olisi tietenkin parempi vaihtoehto, mutta ajatus siitä, että tyttäreni ei olisi osana joka päivästä arkeani riipaisee, samoin kuin kaiken yhdessä saavutetun purkaminen palasiksi. Toisaalta moniko itseään arvostava nainen lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei ole täysin irtautunut entisestäkään.

Olen 45 v. ja haluan vielä tuntea ja kokea naiset kanssa läheisyyttä, kiihkeää seksiä ja arvostusta. Ajatusta, että ne kaikki oli tässä, en voi hyväksyä. Arttu Wiskarin laulu ”Terveiset lattianraosta” kuvaa hyvin tuntemuksia. Tiedän, että tämä on (itse)säälittävää, mutta en usko olevani ainutlaatuinen tapaus.

P.S. FU mr. S

Meillä miehellä on suhde työkaveriinsa joka myös on naimisissa. Miehet ovat harrastustensa vuoksi tekemisissä keskenään. Kun sain tietää mieheni suhteesta ajattelin ensin etten kerro naisen miehelle, mutta niin paljon tuli asioita eteen ja esiin, että soitin eräänä iltana naisen miehelle ja kerroin puolisoidemme suhteesta hänellekin. Kai he saivat asiansa selvitettyä en tiedä, mutta meille tuli ero, mieheni olisi halunnut pitää meidät molemmat ja vain hänellä olisi oikeus olla toisen kanssa, vapaasuhde siis olisi ollut minulta kielletty. Eipä silti en olisi pystynyt aloittamaankaan kenenkään kanssa suhdetta niin kauan kuin olin naimisissa. Enkä ole pystynyt vieläkään aloittamaan suhdetta, kipuilen liikaa. Mitään syytä ei mieheni osannut suhteen aloittamiselle sanoa, mutta aina on jokin syy. Naiselle tämä ei ollut ensi kerta pettämisessä. Hänen puolisolleen toivon voimia, että jaksaa jatkaa valitsemallaan tiellä, koska ei tämä ex-mieheni viimeiseksi jää. Nainen sanoi minulle ettei hän koskaan halunnut paikalleni, miksi sitten yleensä aloittaa suhdetta varattuun mieheen. Kummallakin on ollut mahdollisuus kieltäytyä aloittamasta. En tiedä kumpi teki aloitteen ja kumpi lähti mukaan, siitä tiedosta ei ole minulle mitään hyötyä. Sen vain tiedän ettei kumpikaan välittänyt/välitä puolisoistaan, perheestään oma napa oli tärkein.

Vai kiva kuulla näitä juttuja, mitäs jos menisit kärpäsenä kattoon niin ei tarvii juoruta.