Niin sitten kävi, että ihastuin mieheen, joka asuu reilusti yli 500 km:n päässä kotikaupungistani..
Tavattiin ihan muualla. Nyt on mailailtu pari kuukautta ja kerran nähty, kun hän oli täälläpäin reissussa. En tiedä onko tässä mitään mahiksia sen vakavampaan. Itse olisin kyllä tosissaan kiinnostunut tutustumaan häneen. Jonkun verran on asioista puhuttu ja miestä tuntuu välimatka kuitenkin jonkin verren haittaavan, vaikka yhteyttä on pidettykin. Pelottaakin koko ajan, että hän tapaa jonkun lähempää ja yhteydenpito katkeaa siihen :(
Voisiko tällainen suhde edes toimia? Periaatteessa kummallakaan ei ole vuosikausien velvoitteita pysyä kotipaikkakunnillaan. Itse olisin kyllä valmis lähtemään juttuun rohkeasti mukaan, sittenhän sen näkee toimisiko se vai ei. Ei taida vaan asia olla yksin minun päätettävissäni :(..
Tavattiin ihan muualla. Nyt on mailailtu pari kuukautta ja kerran nähty, kun hän oli täälläpäin reissussa. En tiedä onko tässä mitään mahiksia sen vakavampaan. Itse olisin kyllä tosissaan kiinnostunut tutustumaan häneen. Jonkun verran on asioista puhuttu ja miestä tuntuu välimatka kuitenkin jonkin verren haittaavan, vaikka yhteyttä on pidettykin. Pelottaakin koko ajan, että hän tapaa jonkun lähempää ja yhteydenpito katkeaa siihen :(
Voisiko tällainen suhde edes toimia? Periaatteessa kummallakaan ei ole vuosikausien velvoitteita pysyä kotipaikkakunnillaan. Itse olisin kyllä valmis lähtemään juttuun rohkeasti mukaan, sittenhän sen näkee toimisiko se vai ei. Ei taida vaan asia olla yksin minun päätettävissäni :(..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut kaukosuhteessa 2 kertaa. Kumpikin suhde epäonnistui... ensimmäisen lopetin itse, toisen kohdalla mies löysi naisen lähempää...
Tuttu tilanne, ja kohdallani toteutui toi sinun pelkosi, eli hän tapasi toisen kotikulmillaan.
Vaikka mies itse ei tietoisesti hakemalla hakisi toista, niin aina voi vastaan tulla nainen vailla seuraa ja silloin voi olla liian vaikea kieltäytyä lähtemästä toisen matkaan ja siinä hankala kaukosuhde ei taida olla minkään arvoinen :D tai :(
Vieläpä jättäjän on helppo unohtaa kaukonsa, sillä hänellähän on nyt uusi kohde, joka kyllä pitää siitä huolen :)
Tämä kannattaa myös pitää mielessä, että kaukosuhde toimii kun asiat on hyvin, mutta jos tulee väärinkäsityksiä, niin siinä jää aikalailla puille paljaille. Tässä ymmärtää viimeistään sanonnan "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" :(
Tosiasiahan on, että ei kaukosuhde pidemmän päälle lämmitä sellaisenaan, joten siitähän on lähdettävä, että muutto tulee eteen ja omalta kohdallani voin vain jälkeenpäin todeta, että riskin minimoimiseksi se pitäisi toteuttaa mahdollisimman nopeasti :D, tässä mielessä :)
Toisaalta voi "kysyä" olisiko näin käynyt, jos mies olisi todella "rakastanut" ;) ???
Jos et näe mitään riskiä muutossa miehen paikkakunnalle, niin muuta ihmeessä. Niin minä koin ja olisin ollut halukas muuttamaan, mutta en ehtinyt :) tai :(
Voin sanoa, että näin ainakin jäi todella ikävä tunne, kun ei saanut suhdetta edes kokeilla ja toinen vei itselle sopivan oloisen ihmisen ehkä vain kotikenttäedun ansiosta?. Onko sopivampi, se jää ehkä ikuiseksi arvoitukseksi tai sitten mies tiesi riittävästi?
Kokeile, niin ei jää mitään epäselväksi :) Itse ainakin koen, että helpompaa olisi jos tietäisi että suhde ei toiminut ja kaatui siihen eikä ainakaan välimatkan vuoksi.
Toivotan sulle onnea matkaan, jos niin päätät :)
Tottakai kaukosuhteessa voi käydä molemmin päin - sekä hyvin että huonosti. Eipä ole omaa kokemusta, mutta tässä sinulle hieman kannustetta.
Eräs ystäväni oli lomalla etelässä, tapasi siellä ihanan miehen (mies Afrikasta) ja rakastui tulisesti. Pari viikkoa meni nopeasti, mimmi tuli takaisin Suomeen... ihan vaan varatakseen seuraavan matkan miehen luokse! Muutaman kerran hän kävi "lomalla" etelässä, sitten pakkasi tavaransa, otti ja läksi. He asuivat jonkun aikaa etelässä, mutta muuttivat molemmat Suomeen, menivät naimisiin ja ovat olleet hyvin onnellisia kolmatta vuotta...:)
Että ehkä se 500 km ei olekaan niin pitkä matka.
Älkää kaikki nyt heti lyökö "lyötyä".
Itse olen elänyt kaukosuhteessa onnellisesti jo 2,5 vuotta. Tosin meidän välimatkamme ei ole aivan yhtä pitkä kuin teidän..
Luottamustahan tässä hommassa kysytään, niinkuin tietenkin kaikissa suhteissa. Mutta uskoisin olevani oikeassa sanoessani, että kaukosuhteissa sitä tarvitaan vieläkin enemmän. Itsekin olen usein mustasukkainen.. Mistäs sen voi tietää missä ja kenen kanssa se kulta aikaansa viettää.. Mutta samanlaista luottamustakin vaaditaan ihan "tavallisissakin" suhteissa.
Joten anna mennä vaan!! Ette kai tekään välttämättä ole tuomittuja ikuisiksi ajoiksi eri paikkakunnille. Älä anna muiden negatiivisten tarionoiden lannistaa sinua, vaan elä täysillä ja koe itse!
Selvitä nyt oikein todella, onko naimisissa. Ilmoita vaikka saapuvasi häntä katsomaan. Jos ei, niin siitä vaan järjestelemään puolimatkan treffejä ym. Ei matka sinänsä ole este suhteen kehittymiselle, mutta tapaamisia pitää olla mahdollisimman usein.