Kysymys naisille: Kuinka moni naisystäväsi tietää miehestäsi yksityiskohtia, joita hän tuskin haluaisin kaikkien tietävän? (Esim. seksuaaliset meriitit ja mieltymykset tai pahat tavat).
Millä tapaa naistenilloissa miesystävistä puhutaan?
Millä tapaa naistenilloissa miesystävistä puhutaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No ei nyt naisteniltaa pilata
puhumalla omista miehistä.
Noh yritin tietty olla hyvin vitsikäs ja nokkela.
Mut ihan oikeesti ainakaan mun kokemusten mukaan ei puhuta omista miehistä pahaa.
Naisteniltojahan vietetään siksi että rentoudutaan ja tavataan ystäviä.
Ja niitä naisteniltoja on liian harvoin.
Ja onhan se pikkusen itsetuntojuttukin.
Ei haluta luoda mielikuvaa että "mun mies on törppö".
Puhuuks miehet miestenilloista tommosista jutuista omista naisistaan?
Mä uskoisin että niitten jutut on jotain muuta kun omat naiset....
Omien kokemusteni perusteella mies puhuu pahaa naisystävästään, vain jos hänellä on siihen hyvä syy, kuten esimerkiksi pettäminen. Korkeintaan voi kuulla maininnan, että parisuhde on joskus ollut paremminkin. Näissäkin tilanteissa ongelma koetaan yhteiseksi, eikä naista syytetä.
Toisaalta joskus kuulee varatujen miesten puhuvan muista naisista tyyliin, joka särähtää ainakin tämän ukkomiehen korvaan.
Oman kokemukseni mukaan äijät ne niitä pahempia juoruajia ovat. En puhu omasta kumppanista kuin silloin ja sellaista, josta on jotakin tähdellistä sanottavaa. Mitään intiimejä asioita en levittele ympäri maailmaa. Sen sijaan monelta mieheltä tuntuu tilannetaju pahasti pettävän, mitä naisiin tulee.
Tiedän, että oma mieheni ei pidä siitä, jos puhun tyttökavereitteni kanssa hänen asioistaan, joten en ole niistä supatellut; ei siis sänkyjuttuja eikä muitakaan henkilökohtaisia. Silloin kun ottaa päästä, sanon mistä tuulee, mutta en ala pahemmin miestäni haukkumaan. Eräällä ystävälläni on taasen tapana kertoa kaikki karvanjuuria myöten peniksen koosta aina kahvipuheisiin ja täytyy kyllä sanoa, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Selvittäisivät omat asiansa itsekseen, niin ettei tarvitsisi kavereille kertoa huonoista panoista ja muista pettymyksistä.
Täällähän voi olla rehellinen. Meillä se menee näin: jos ollaan isommassa porukassa ei siellä kyllä seksikokemuksia ja kokoja vertailla, on niin paljon muuta puhuttavaa. Mutta jos olet 1-2 läheisen ystävän kanssa ja joku sanoo, että on ollut vähän vaisua tuo seksielämä nykyään, niin kyllä siitä puhutaan, mutta tasolla, mikä mättää, ei siellä pituuksia ja sekunteja arvioida, vaan tuntemuksia. En todella tiedä yhdenkään ystäväni miesten peniksen kokoa.
Itse olen kyllä kaveriporukassa tavannut juuri niitä miehiä, jotka ovat repostelleet kaiken kulloisista ja menneistä hoidoistaan... naisena sitä on ollut aika ikävä kuunnella, varsinkin kun nimiäkin on käytetty ja on tiennyt, kenestä puhutaan. Ei minua ainakaan kiinnosta, keneltä nyt meni peräneitsyys.
Oman parhaan tyttökaverini kanssa asioista tulee joskus juteltua melkoisenkin syvällisesti, mutta kyllä se jää enemmän tunnetasolle. Ei olla puututtu toistemme miesten fyysisiin suorituksiin, mittoihin yms. En silti välttämättä miehelleni ihan heti kertoisi, mistä sitä taas tyttöjen illassa puhuttiin...
läheisten kamujen kans aika yksityiskohtasesti, onko iso jne.. ainaki suhteen alussa sitä nyt puhuu.. Mutta ku suhde on jo pidemmällä, niin en mä ainakaan ala kertomaan sen kummemmin..
Joo, sitten kun se suhde on vähän pidemmällä niin noi tommoset asiat ei oo enää niin tärkeitä.
Mitä sitä nyt sitten turhaan enää vakiintuneessa suhtessa niin miettii, eihän sille enää minkään
voi jos on väärän kokonen ja mallinen, senkun
kärsit vaan kun kerran leikkiin ryhdyit.
Huom miehet: En ole kenenkään naisen kuullut sanovan ainakaan julkisesti että ois suhde päättynyt siksi kun miehellä oli väärän kokonen Joskus ystävilleen luottamuksellisesti valittelevat mutta eihän ystävät niitä juttuja muille kerro.
En puhu mieheni yksityisasioita enkä keskinäisiä juttujamme kenellekään edes kriisitilanteessa. Tiedän parhaan ystäväni miehen kyvyistä ja asioista vaikka en haluaisi. Olen vaivautunut, mutta kykenemätön kertomaan ystävälleni kauniisti, että hän käyttäytyy kuin rumasti levitellessään miehensä asioita.
naisten illoissa saatetaan todeta joku omaan mieheen liittyvä asia sopivassa kohtaa, kuten "omakin mies on hankkinut salijäsenyyden" tai "mekin käytiin Tepon kanssa Roomassa" tmv.
Kahdenkeskiset tapaamiset ovat sitten asia erikseen. Juoruilu sinänsä on rumaa tai ikävää, muttei kaikesta pidä vaijeta (väkivalta esimerkiksi- ei mitään syytä "suojella" miehen mainetta, vaikka nainen olisikin osasyyllinen, vielä vähemmän suojelutarvetta, jos toinen on "skitso").
Itse puhun asioista, jotka häiritsevät pahasti ja joita en ole mieheni kanssa saanut selvitetyksi. Odotan lähinnä jotain "rauhoittavaa" näkökulmaa asiaan, kuten ei se niin vakavaa ole, onhan sitä... Usein tosin on tullut jälkikäteen tunne liiallisesta avautumisesta. Ajattelen, ettei ollut hyväksi kenellekkään osapuolella hölötykseni, mutta oppia kai ikä kaikki.
Riippuu kai pitkälti siitä mihin illanviettäjät intoututvat keskusteluissaan suuntautumaan, että mistä ja miten puhutaan. Kysymykseesi ei valitettavasti ole yksioikoista vastausta, niin mukavaa kun "totuus" olisikin tietää. Toki jokainen voi kertoa kokemuksistaan ja näkemyksistään, joista saa ehkä jotain osviittaa.
Lisäkysymys: miten juoruaminen ja sen hyvyys tai pahuus määritellään? Tai miten asiaa pitäisi lähestyä, jotta keskustelu olisi rakentavaa?
Mä en osaa oikein suhtautua tohon juoruilu-sanaan.
Mä en tykkää juoruilusta siinä merkityksessä että puhutaan "pahaa" toisista. Mä haluan jutella ihan toisella tavalla. Voihan siihen sisältyä ikäviäkin asioita kun niitä nyt kuitenkin vaan tapahtuu. Vahingonilo on taas toinen juttu kun ikävästä asiasta keskustelu.
Väkivalta tms on mun mielestä semmonen asia mistä pitää jutella jonkun ammattiauttajan kanssa,
molempien suhteessa olevien.
Jos sitä jollekin ystävälle on tapahtunut niin kai sitä vois "ottaa osaa" ja kannustaa hakemaan apua. Kahdenkeskinen keskustelu on tosiaan jotain muuta kun juoruilua.