22-vuotta naimisissa ollut....

Nyt en enää jaksa. Olemme olleet naimisissa 22-vuotta ja meillä on kaksi lasta, nuorimmainenkin kohta täysi-ikäinen. Mieheni juominen vain pahenee vuosi vuodelta. Hän on siis alkoholisti.

Ennen hän sentään hoisi työnsä, mutta nyt alkaa tulla rokulipäiviäkin enenevässä määrin...

Lähtisin tästä "tyhjiöstä" heti jos pystyisin, mutta ongelmani on se, että olen selkäni takia eläkkeellä, enkä oikeasti tiedä, millä tulen toimeen...

Mieheni ei osallistu mihinkään kodin töihin yms.

Menettänyt myös siinä määrin elämän hallintansa, ettei maksa laskuja jne.

Olen aivan neuvoton, mitä teen?

Itse ei halua asiasta tietenkään keskustella eikä näin ollen myöskään hakeutua hoitoon. Kaikki on hänen mielestään turhaa ja elämä on tyhmää.

Täytyyhän hänen olla jollain lailla masentunut, kun jutut ovat tätä luokkaa.

Miten olisi jokin hoitoonohjaus?
2274
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

En usko, että miestäsi saa parannettua alkoholismistaan. Näin ollen sinun on itsesi ratkaistava, asuakko enää yhdessä vai ei. Katsoisin, että ongelmasi on pääosin taloudellinen ja riittäisikö eläkkeesi yksin tai lastesi kanssa asumiseen ?
Ett kertonut sitä, asutteko omistusasunnossa vaiko vuokralla ? olisisi hyvä asia, jos omaisuutta myymällä saisit uuden alun, mistä aloittaa. Ennenkaikkea oman elämäsi uusiksi järjestäminen vaatisi määrätietoista suunnitelmaa. Hyvää on se, että olet eläkkeellä. Näin ollen voisit asua Suomessa, missä tahansa, missä asumiskulut ovat alhaisia. Myöskin esim ulkomailla. Asumisessa tosin on hyvä asua lähellä lapsiaan tai heidän kanssaan.
Avioerosta sen verran, että - voisit luvata eronne jälkeen ottaa miehen takaisin, jos hän 1:n vuoden jälkeen on luopunut viinasta 100%:sti. Tässä vaiheessa pidän hoitoonohjausta tms turhana haaveajatteluna, onhan miehelläsi ollut siihen jo vuosia aikaa tehdä muutosta. Pääasia - pelkkiin lupauksiin sinun ei pidä tyytyä, vaan kyse on oltava teoista ja oikeasta muutoksesta. Usein käy niin, että alkoholista luopuessaan mies muutuukin entistä hankalammaksi ja ilkeämmäksi, kun himo viinaan syö miestä sisältäpäin. Ja tästähän läheiset saisivat kärsiä.
Itselläni on sellainen tilanne, että on parempi kun mieheni saa viinansa. Ilman alkoholia hän muuttuu todella hankalaksi ihmiseksi. Onneksi meillä on koti muuten kunnossa, on työt ja laskutkin hoidettuina.
Tsemppiä sinulle, kerro miten päätät toimia ongelmasi kanssa ? .

Äänestä

Valitettavasti et pysty miestäsi auttamaan, jos hänellä itsellään ei ole halua luopua alkoholista. Onhan niitä AA-kerhoja ja A-klinikoita ym, joista voi saada apua, jos halua on. Alkoholistin omaisillekin on oma kerhonsa Al-anon, jota voisi ainakin kokeilla. Ehkä muiden kokemuksista saisi jotakin tukea.

Itse olen ollut myös yli 20 vuotta naimisissa alkoholin suurkuluttajan kanssa. Hän käy normaalisti töissä, mutta vapaa-ajat kuluvat viinan kanssa läträämiseen. Viime vuosina mies muuttunut ilkeämmäksi kuin ennen. Vuosien mittaan hän on luvannut moneen kertaan lopettaa viinan juonnin ja on joskus ollut jopa kuukauden juomatta. Kai hän on yrittänyt miellyttää. Mutta kun oma halu puuttuu, niin se ei ole pysyvää. Ja juomisen alkaessa voi syyttää puolisoa tuen puutteesta ihan vaikka minkä syyn varjolla. Tukea lopettamiseen pitäisi tulla siis jostakin muualta kuin puolisolta, ettei alkoholinkäyttö toimi koston välineenä tai kauppatavarana.

Oletko ottanut selvää, voisitko saada esimerkiksi asumistukea vuokra-asuntoon? Jos miehesi rahankäyttö alkaa olla holtitonta, voisit pärjätä jopa paremmin yksin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mariittau kirjoitti:

Nyt en enää jaksa. Olemme olleet naimisissa 22-vuotta ja meillä on kaksi lasta, nuorimmainenkin kohta täysi-ikäinen. Mieheni juominen vain pahenee vuosi vuodelta. Hän on siis alkoholisti.

Ennen hän sentään hoisi työnsä, mutta nyt alkaa tulla rokulipäiviäkin enenevässä määrin...

Lähtisin tästä "tyhjiöstä" heti jos pystyisin, mutta ongelmani on se, että olen selkäni takia eläkkeellä, enkä oikeasti tiedä, millä tulen toimeen...

Mieheni ei osallistu mihinkään kodin töihin yms.

Menettänyt myös siinä määrin elämän hallintansa, ettei maksa laskuja jne.

Olen aivan neuvoton, mitä teen?

Itse ei halua asiasta tietenkään keskustella eikä näin ollen myöskään hakeutua hoitoon. Kaikki on hänen mielestään turhaa ja elämä on tyhmää.

Täytyyhän hänen olla jollain lailla masentunut, kun jutut ovat tätä luokkaa.

Miten olisi jokin hoitoonohjaus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu