Olen seurustellut kihlattuni kanssa nyt 3,5 vuotta, meillä on pieni tyttö.
Kävipä tässä keväällä näin: Mieheni oli reissussa ja kävi siellä baarissa, tuli kotiin seuraavana päivänä. Tietenkin kyselin että mites siellä meni, mutta ei ollut kuulema sen kummempi paikka.
Meni muutama päivä ja puhui yöllä unissaan jostain naisesta, ei mitään kummempia, kuulin vain nimen hämärästi. Katsoin vittuillessani puhelimesta, onko siellä sen nimisiä naisia ja olihan siellä yksi jota en tuntenut. Selitti siihen, että oli tavannut naisen siellä reissussa baarissa, jutellut, ottanut numeron ihan muuten vain.
Eipä siinä mitään, meni viikko tai kaksi ja ukolla tuli lähtö Helsinkiin töihin viikoksi. Olimme puhuneet tästä naisesta ja vielä lähtöaamuna hän vakuutti ettei mitään ollut eikä tule olemaan. Minä fiksuna(?) vaihdoin tämän naisen puhelinnumeron pari viimeistä numeroa ennen lähtöä.
Meni viikko, mies tuli takaisin ja aloin pesemään pyykkiä, kun löysin lapun jossa oli numero. Mies otti lapun itselleen ja sanoi sen olevan vaikka nyt Mikon. Lappu jäi kuitenkin eteisen pöydälle ja minä sitten soittamaan siihen numeroon. Nainenhan siellä vastasi. Kun sitten toin asian mieheni tietoon hän tunnusti, ettei oikeasti tiennyt kuka se oli, vaan oli ottanut numeron ylös omasta puhelimesta ihmeissään, kun tämä hänen tapaamansa nainen ei löytynytkään tämän numeron takaa. Eli se numero jonka vaihdoin mieheni puhelimeen oli siinä lapussa (ja se sattui olemaan jonkun naisen numero).
Mieheni kertoi soittaneensa ja tavanneensa tämän naisen, johon oli tutustunut silloin baarissa. Itkien hän selitti, ettei tiennyt miksi oli nähnyt hänet uudelleen.
Huh huh, kysyisinkin nyt teiltä hyvät naiset ja herrat, onko teillä tai teidän miehillänne tapana tutustua yhtäkkiä uusiin ihmisiin ja alkaa pitämään heihin yhteyttä kuin vanhoihin tuttuihin?
Mielestäni meillä ei pitäisi olla mitään suurempaa vikaa suhteessamme, mutta silti mies haluaa pitää yhteyttä sekä vanhoihin että tällaisiin "yhden illan" tuttuihin (naisiin). Minusta se ei ole oikein sallittavaa vai olenko "tiukkis" määräilijä, joka haluaa olla ainut nainen miehen elämässä.
Minulla on myös ystäviä (miehiä), mutta ne ovat niin vanhoja tuttuja ja vielä suurin osa yhteisiä. Olen perusluonteeltani ihminen, joka ei luota kehenkään, en ole koskaan luottanut, mutta niin vain täällä taaplaillaan suht onnellisena. Uskon ja toivon, ettei mieheni ole käynyt "vieraissa", mutta enempi minua haittaakin se ystävyys, joka syntyy muka yhdessä illassa oluttuopin ääressä.
Toivottavasti saitte selvää kirjoituksestani, helpotti hieman oloa kirjoittaa tämä ja toivoisin rehellisiä, aikuisten oikeesti-vastauksia, muut jääkööt kasvamaan kengissään!
Kiitos!
Kävipä tässä keväällä näin: Mieheni oli reissussa ja kävi siellä baarissa, tuli kotiin seuraavana päivänä. Tietenkin kyselin että mites siellä meni, mutta ei ollut kuulema sen kummempi paikka.
Meni muutama päivä ja puhui yöllä unissaan jostain naisesta, ei mitään kummempia, kuulin vain nimen hämärästi. Katsoin vittuillessani puhelimesta, onko siellä sen nimisiä naisia ja olihan siellä yksi jota en tuntenut. Selitti siihen, että oli tavannut naisen siellä reissussa baarissa, jutellut, ottanut numeron ihan muuten vain.
Eipä siinä mitään, meni viikko tai kaksi ja ukolla tuli lähtö Helsinkiin töihin viikoksi. Olimme puhuneet tästä naisesta ja vielä lähtöaamuna hän vakuutti ettei mitään ollut eikä tule olemaan. Minä fiksuna(?) vaihdoin tämän naisen puhelinnumeron pari viimeistä numeroa ennen lähtöä.
Meni viikko, mies tuli takaisin ja aloin pesemään pyykkiä, kun löysin lapun jossa oli numero. Mies otti lapun itselleen ja sanoi sen olevan vaikka nyt Mikon. Lappu jäi kuitenkin eteisen pöydälle ja minä sitten soittamaan siihen numeroon. Nainenhan siellä vastasi. Kun sitten toin asian mieheni tietoon hän tunnusti, ettei oikeasti tiennyt kuka se oli, vaan oli ottanut numeron ylös omasta puhelimesta ihmeissään, kun tämä hänen tapaamansa nainen ei löytynytkään tämän numeron takaa. Eli se numero jonka vaihdoin mieheni puhelimeen oli siinä lapussa (ja se sattui olemaan jonkun naisen numero).
Mieheni kertoi soittaneensa ja tavanneensa tämän naisen, johon oli tutustunut silloin baarissa. Itkien hän selitti, ettei tiennyt miksi oli nähnyt hänet uudelleen.
Huh huh, kysyisinkin nyt teiltä hyvät naiset ja herrat, onko teillä tai teidän miehillänne tapana tutustua yhtäkkiä uusiin ihmisiin ja alkaa pitämään heihin yhteyttä kuin vanhoihin tuttuihin?
Mielestäni meillä ei pitäisi olla mitään suurempaa vikaa suhteessamme, mutta silti mies haluaa pitää yhteyttä sekä vanhoihin että tällaisiin "yhden illan" tuttuihin (naisiin). Minusta se ei ole oikein sallittavaa vai olenko "tiukkis" määräilijä, joka haluaa olla ainut nainen miehen elämässä.
Minulla on myös ystäviä (miehiä), mutta ne ovat niin vanhoja tuttuja ja vielä suurin osa yhteisiä. Olen perusluonteeltani ihminen, joka ei luota kehenkään, en ole koskaan luottanut, mutta niin vain täällä taaplaillaan suht onnellisena. Uskon ja toivon, ettei mieheni ole käynyt "vieraissa", mutta enempi minua haittaakin se ystävyys, joka syntyy muka yhdessä illassa oluttuopin ääressä.
Toivottavasti saitte selvää kirjoituksestani, helpotti hieman oloa kirjoittaa tämä ja toivoisin rehellisiä, aikuisten oikeesti-vastauksia, muut jääkööt kasvamaan kengissään!
Kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet liian sinisilmäinen miehellesi.. Kuvittele mielessäsi vaikka joku toinen pariskunta, jossa mies toimii samalla tavalla niin ehkä ymmärrät sen.. Sen tietää vain miehesi, onko hän pettänyt sinua. Mutta eikö se ole jo tarpeeksi pettämistä että yrittää ottaa yhteyttä johonkin toiseen naiseen ihan niinkuin ei oma suhde enää riittäisi...:(
olen huomannut että miehet menee ihan ulalle jos nainen vähän lirkuttelee. tämä ottaa päähän varattujen suhteen! pitäisi tajuta että ollaan jo suhteessa!
Oletko tiukkis määräilijä joka haluaa olla ainut nainen.. Et todellakaan ole! Sinunhan kuuluu olla miehesi ainut nainen.....Elämässä on kriisejä ja niistä kyllä selviää ajan kanssa ja kaikki menee loppujen lopuksi hyvin ja niinkuin teille on tarkoitettu.:) Minä ainakin uskon niin
Mulla oli vajaa vuosi sitten samanlainen kokemus; soitin poikaystävälleni (oltiin seurusteltu n.2 vuotta) ihan muuten vaan yhtenä iltana, ja tämä kertoi olevansa oluella. Kun kysyin, että kenen kanssa, niin hän sanoi -olkoon nyt vaikka Leila-, että Leilan kanssa, et sä tunne sitä.. Lopulta selvisi, että mies oli baarissa aiemmin tavannut tämän Leilan, joka oli ollut niin kännissä että mieheni ystävällisenä ihmisenä oli vienyt kotiinsa (asui silloin kaupungin keskustassa) nukkumaan. Leila oli ammulla hiipinyt pois, mutta parin päivän päästä tullut koputtelemaan ja kiittelemään yöpaikasta, ja silloin he olivat lähteneet sinne kaljalle josta puhelimella äijän tavoitin. Sen jälkeen meni jonkun aikaa etteivät he pitäneet yhteyttä, mutta puhelinta epäluuloisena tutkiessani löysin kymmeniä viestejä ja soitettuja ja vastattuja puheluita ja raivostuin niin, että puhelin lensi seinään tuhannen p****n päreiksi ja ukko vaihtoi numeroaan ja eipä ole Leilasta kuulunut. Vieläkään en oikein tiedä, että mikä tuo juttu oli, edelleen ollaan yhdessä ja olen melkein tuon jupakan unohtanut. Mutta luottamus siinä meni pitkäksi aikaa vaikken ikinä oikeastaan uskonut/usko, että mies petti minua, siis meni sänkyyn sen eukon kanssa.. Tiedä sitten..
En ymmärrä teitä jotka epäilette sitä, että kumppani ei olisi mennyt sänkyyn asti.
Kyllä mielestäni tällaisissa tapauksissa on "terveempää" epäillä että sängyssä ollaan touhuttu, kun kerran toisen matkaan on lähdetty, miksi muuten?
Eri asia jos kumppani haluaa erota, jotta voi jatkaa tämän uuden rakkautensa kanssa (jos sitä on), silloin ehkä kyse on puhtaasta rakkaudesta, johon ei ole vielä seksiä mukaan sotkettu.
No olet kyllä tosiaan sinisilmäinen. Sinä siis ihan oikeasti uskot noita "vain kaveri"-juttuja? Avaa silmäsi, tai tulet vielä putoamaan korkealta. Itse olet lapsellinen kun tuollainen menee läpi, huh huh. Jos se on vaan kaveri, niin käskepä miehes kutsua se teille kylään, mikset sinä voisi häntä myös sitten tavata? Veikkaanpa, että löytyy joku oikein tosi hyvä syy, miksi se ei millään käy. Ja sinä uskot, tietysti.
Kyllä kuulostaa tylsänkin tutulta jutulta. Itse olen juuri päättänyt 11-vuoden avoliiton. Se oli kova paikka se. Viimeisten vuosien aikana tuli muutama vastaavanlainen juttu kuin mitä sinä kerrot myös omassa suhteessani esiin. Lopulta mieheni tunnusti petoksen ja näytti hurjan katuvalta. Se tunnustus oli kuitenkin vain jäävuoren huippu, pakollinen tunnustus. Itsekseni sain sitten selville yhtä ja toista, ja kyllä pitkäaikainen kuva toisesta murtui ja muuttui yhdellä silmäyksellä. Mielestäni mies ja nainen, jotka parisuhteissaan tahoillaan elävät (edes toinen), eivät voi vilpittömästi olla "vain" kavereita. Jotain peliä mielestäni pitää mukana olla, että he toisensa "löytävät". Sori, mutta tämä on minun mielipiteeni. Omat kokemukset puhuvat vahvaa kieltään, enkä enää ryhdy sinisilmäiseksi. Itsensä siinä pettää, ja se sattuu kaikista eniten. Tsemppiä!
Jep, samat miehet ne tännekin kirjoittelee, miten miehillä on luonnostaan pakko päästä panemaan ja katsoa pornoa, että eivät he mitään voi kun mies on sellaiseksi ohjelmoitu. Naurettavaa puolustelua!
Kun seurustellaan, niin sitten seurustellaan vain ja ainoastaan sen yhden kanssa. Jos ei sen vertaa löydy mieheltä kypsyyttä, että ei haikailisi muiden perään, niin saa kyllä lähteä. Kyseenalaisia ajatuksia ehkä tulee kaikilla joskus, mutta ei niitä sentään tarvitse toteuttaa!!
....älä nyt tee tästä asiasta elämää suurempaa ongelmaa.
Kerrot olevasi perusluonteeltasi ihminen, joka ei luota helposti keneenkään. Miksiköhän? Oletko tullut petetyksi tai onko selkäsi takana puuhattu jotain? Oletko aina ollut epäileväinen?
Asia tuntuu nyt kovasti sinua vaivaavan, olethan jo raplaillut miehesi puhelinta ja soitellut löytämääsi numeroon. Oletko ajatellut, miksi miehesi on niin huolimattomasti säilyttänyt tuota numerolappua? Jos se olisi olut kovin salainen niin tuskin olisit sitä löytänyt.
Kysypä itseltäsi, haluatko tehdä tästä asiasta elämäsi tragedian vai pääsetkö yli.
Jos haluat pitää perheesi kasassa, kysy mieheltäsi ensin haluaako hän. Jos hän haluaa kaiken jatkuvan hyvänä, luvatkoon olla tapaamatta muita naisia sinulta salaa. Sitten vaan uskot häntä, eipä sinulla muutakaan vaihtoehtoa ole. Mutta älä jää rypömään asian kanssa, vaan selätä ongelma ja ryhdy oman elämäsi kuningattareksi. Kaikkea hyvää sinulle!
Ne miehet, ne miehet.. eihän toi mitään normaalia käytöstä ole, koitahan jutella ukkos kanssa aiheesta,itse en ainakaan ymmärtäs tommosta jos omalle kohalle sattuis.
Kiitoksia palautteista ne oli juuri sellaisia kuin olisin itsekin ajatellut täälaisen asian eteen tullessa. Tarkennan hieman taustaa tässä niin, että olen tosiaan tullut petetyksi ennenkin, mutta silloin sille oli aivan yks ja sama kun en halunnut jatkaa muutenkaan sitä suhdetta, mutta luottamuksen puute juontuu jo tuonne lapsuuteen ja äidin hylkäämäksi jäämiseen. Tarinani olisi niin pitkä ettei kellään jaksais niin paljoa kiinnostaa. Sanotaan nyt vaikka näin, uskon helposti asioita heti kun ne sanotaan ja jos on vilpitön katse, mutta myöhemmin nousee möröt esiin ja epäilys. Minulla on vahva yksin jäämisen pelko, mutten tuo sitä esille kovin helposti, muutenkin pidän pelot ja mölyt itselläni. Joku voi nyt sanoa, että voi voi, kun ei osaa purkaa oloaan, mutta minulla on omat väylät purkaa pihalle tunteeni, enkä tee siitä kovin isoa numeroa. Juuri tällainen kirjoittelu on yksi niistä ja se auttaa.
Mieheni taas on aina ollut sellaista sorttia, että tulee naisten kanssa hyvin toimeen. Olemme tunteneet toisemme 13 vuotta ja olleet erittäin hyviä ystäviä ennen seurustelua. Ja kuten mainitsinkin vissin, on myös itselläni miehiä paljon ystävänä, tosin en pidä heihin oikeastaan minkäänlaista yhteyttä, kun ne on myös siis mieheni kavereita joten ollaan sitten porukalla "seurustelemassa".
Minua ei rassaa tosiaan se onko ne ollu sängyssä vai ei, vaan yksinkertaisesti se että mitä mies ajattelee tutustuessaan yhtäkkiä johonkiin vieraaseen naiseen ja alkaa pitämään yhteyttä. Se ei kertakaikkiaan kolahda mulle! Toki suuttuisin jos saisin tietää sänkyhommista, mutta minulle mitään ei ole tapahtunut ennenkuin saan vedenpitävät todisteet. Ja mieheni ei ikinä sellaista paljastaisi. Lisäksi tiedän monen vuoden kokemuksella (sekä ennen meidän seurustelun että jälkeen), että kunnon kännissä siltä ei sänkyhommat edes suju niin että joku olisi siitä jotensaakaan tyytyväinen.
Tästä naisesta sen verran, että asuu 900 km:n päässä, on naimisissa, lapsista en tiedä ja ei ole edes kovin nätti. Hyvä vain puhumaan. Ja sillekin aivan sama, kun vituttaa se että päin naamaa valehdellaan ettei tämä nainen kiinnosta sen vertaa että tulis soitettua siihen numeroon ja parin päivän päästä ollaan jo järkkäämässä tapaamista. Tapasivat kuulema jossain helsingin kahvilassa iltapäivällä. Ehkä se sitten oli vain sitä "ystävyyttä", mutta ei siinä koskaan pitäis olla sellaista, ettei minulle pystyisi kertomaan vaan valehdellaan päin naamaa. Ehkä minun pitäisi pyytää herraa itseään kertomaan teille oman versionsa tästä jutusta. Jos nyt viitsin mainita tästä keskustelusta.
Joka tapauksessa en näytä olevan ensimmäinen enkä viimeinen ja voisin antaa monta psykologista vastaväitettä sille, että mies pystyy olemaan uskollinen kumppanilleen. Tiedän sen kun olen nähnyt niitä ympärilläni niin paljon. Eteeni tulee monestikin "tuttuja" varattuja miehiä sitä kerjäämään, tosissaan tai ei, sitä en ole kokeillut.
Kiitos taas kun jaksoitte lukea loppuun...
"voisin antaa monta psykologista vastaväitettä sille, että mies pystyy olemaan uskollinen kumppanilleen"
-Oli taas pahemman luokan yleistystä. Eiköhän ihan samat luonnonlait päde niin miehiin kuin naisiinkin, ja joku pettää, toinen ei. Mutta aivan varmasti on myös miehiä (kuin myös naisia) jotka PYSTYVÄT olemaan uskollisia kumppanilleen. Eikä se ole edes mitään "pystymistä" tai suurta kamppailua, se on toisille kuule ihan normaali olotila!
Voihan sen noinkin lukea jos katsoo läpi sormien. Mutta jos huomasit, kerroin myös etten usko mieheni pettäneen minua, jollei todisteita löydy. Eli mielestäsi yleistän muut paitsi oman mieheni? Tarkoitin tuolla lauseella sitä mitä olen ihmisten puheista ja tässä tapauksessa miesten teoista, saanut jonkinlaisen ristiriitaisen kuvan uskollisuudesta. Toki naisistakin löytyy näitä, mutta omalla kohdallani ei vielä naiset ole tulleet vonkaamaan mitään, siksi puhuin miehistä. Ja tässä tahdon sanoa, että on monia, toivottavasti enemmän, niitä jotka ovat uskollisia.
Hyvä sinulle, jos et ole kohdannut tällaista...
Lyhykäisesti alkuperäiseen viestiin:
Kyllä siinä olisi meidän "iskältä" selittelyvarat vähissä enää siinä vaiheessa, kun vieraiden naikkosten numeroita aletaan kanniskelemaan. Ja vielä toistamiseen ko. naiseläjää tapailemaan.
Liimaisin postimerkin peppuun ja postittaisin juhannushelluksi sille toiselle.
Kotiin vaihatsin lukot. ;)