Olin avioliitossa 13 vuotta narsistisen ja väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain neljä lasta. Lapset olivat 4-12 vuotiaita, kun vihdoin sain eroseminaarin kautta voimia erota. Kasvatin lapset yksin ja nyt nuorimmainen on jo lähes täysi-ikäinen. Eroni jälkeen aloitin uuden lupaavan suhteen, jossa olen ollut vajaa 11 vuotta, emme asuneet yhdessä, eikä hän ollut taloudellisesti millääntavoin vastuussa taloudestani. . Mies on lempeä, hellä ja huomaavainen, mutta hän on näiden vuosien aikana alkoholisoitunut niin, että vaikka hän onkin nyt valmistumassa insinööriksi, en jaksa enää häntä hänen alkoholinkäyttönsä takia. Vihaan häntä ja hänen katteettomia lupauksiaan parantaa ja muutta elämänsä. Itse myös opiskelen toista vuotta amk:ssa ja tuntuu, että omat voimavarat menee tämän elämän miettimiseen. Muutoinkin elämä ollut melko rankkaa lähiaikana, kun olen menettänyt molemmat vanhempani vähän ajan sisällä.
Haluaisin niin onnistua elämässä ja saada mukavan arvoiltaan terveen kumppanin. Olen lempeä ja rauhaa rakastava luonteeltani, enkä halua riitaa. Pelkään kutenkin yksin jäämistä, kun ystäviä ja muita kavereita, koulukavereita lukuunottamatta ei juuri ole. Olen nuorekas ja muutoinkin huolehtinut itsestäni, en juo, en polta. Keskustelut kumppanin kanssa ei auta. Hän sanoo rakastavansa minua vilpittömästi, mutta koska hän ei voi hallita enää omaa elämäänsä, niin miten hän voi suhdetta pitää tärkeimpänä ja arvokkaimpana.
Vaikka olen perusluonteeltani iloinen ja elämänmyöteinen, tuntuu, että syksyn myötä nämä kaikki alkaa tuntua ylivoimaisesta.. Tekisi mieli purkaa kihlaus jne., mutta pelkään yksinjäämistä. Pelkään todella! Lapsia en ole koskaan rasittanut omilla suhdeasioillani. He kaikki ovat vielä opiskelijoita ja menestyvät hyvin opinnoissaan, osa jo amk:ssa. Rakastan ja kannustan heitä elämässä. Pelkään tilannetta, että joutuisin kertomaan heille suhteestani totuuden. Vaikka kyllä he ovat tilanteen varmaan osittain huomanneetkin. Pelkään niin kertoa, että olen taas epäonnistunut. Kun sitä on niin vaikea myötää itsellenikin.
Tunnen itseni taas hyväksikäytetyksi kumppanini osalta, oman lempän luonteeni vuoksi. Halusin vain meille kaikkea hyvää ja toivoin aina parasta, mutta se ei ole auttanut. Pelottaa.. en saa öisin enää unta, kun ajattelen vain näitä asioita.
Haluaisin niin onnistua elämässä ja saada mukavan arvoiltaan terveen kumppanin. Olen lempeä ja rauhaa rakastava luonteeltani, enkä halua riitaa. Pelkään kutenkin yksin jäämistä, kun ystäviä ja muita kavereita, koulukavereita lukuunottamatta ei juuri ole. Olen nuorekas ja muutoinkin huolehtinut itsestäni, en juo, en polta. Keskustelut kumppanin kanssa ei auta. Hän sanoo rakastavansa minua vilpittömästi, mutta koska hän ei voi hallita enää omaa elämäänsä, niin miten hän voi suhdetta pitää tärkeimpänä ja arvokkaimpana.
Vaikka olen perusluonteeltani iloinen ja elämänmyöteinen, tuntuu, että syksyn myötä nämä kaikki alkaa tuntua ylivoimaisesta.. Tekisi mieli purkaa kihlaus jne., mutta pelkään yksinjäämistä. Pelkään todella! Lapsia en ole koskaan rasittanut omilla suhdeasioillani. He kaikki ovat vielä opiskelijoita ja menestyvät hyvin opinnoissaan, osa jo amk:ssa. Rakastan ja kannustan heitä elämässä. Pelkään tilannetta, että joutuisin kertomaan heille suhteestani totuuden. Vaikka kyllä he ovat tilanteen varmaan osittain huomanneetkin. Pelkään niin kertoa, että olen taas epäonnistunut. Kun sitä on niin vaikea myötää itsellenikin.
Tunnen itseni taas hyväksikäytetyksi kumppanini osalta, oman lempän luonteeni vuoksi. Halusin vain meille kaikkea hyvää ja toivoin aina parasta, mutta se ei ole auttanut. Pelottaa.. en saa öisin enää unta, kun ajattelen vain näitä asioita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä pelkäät yksin jäämisessä? Etkö ole jo aika yksin, jos jäät alkoholille toiseksi..?
Saatat olla läheisriippuvainen. Kokeile asteittaista irtautumista. Hanki itsellesi riittävästi harrastuksia, jotka pitävät sinut poissa kotoa. Tutustu uusiin ihmisiin, varmista, että turvaverkkosi on kunnossa ennen kuin lähdet lopullisesti.
Kyllä yksinkin pärjää. Olen siitä oiva esimerkki. Mutta en pärjäisi ilman ystäviä, sukulaisia, työtä. Vasta kun lähdet tiedät oliko päätös oikea. En tiedä vieläkään varmaksi, odotan miestä tulevaksi kotiin, mutta ei tule. On ollut pakko oppia olemaan yksin. Ehdottoman tärkeää on, että puhut ja paljon. Jos on hankalaa puhua läheisille niin käy juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Voi selkiyttää omia ajatuksia.
Ymmärrän pelkosi, et ole ollut ehkä juurikaan yksin vaan aina parisuhteessa. Päätätpä tehdä mitä tahansa, lähteä tai jäädä, on äärimmäisen tärkeää että elät omaa elämääsi, omia unelmiasi. Niitä voi toteuttaa yksinkin.
Kenties elämääsi astuu vielä joku ihana ihminen rinnalle, kunhan aika on sopiva ja olet oppinut tulemaan toimeen yksin. Voimia
Anna kumppanillesi 2 vaihtoehtoa, lähteä elämästäsi tai mennä hoitoon, hoitoon meneminen alkoholismista ei ole mitään ihmeellistä tai häpeällistä nykypäivänä. Kirjoitan kokemuksesta, jos hän tosissaan haluaa olla kanssasi, hän hoitaa ongelmansa. Alkoholistin lupauksiin kännipäissään ei pidä uskoa.
ENSIN KATKOLLE JA SEN JÄLKEEN esim Kankaanpään A-kotiin 1kk. Näin se meillä hoidettiin ja nyt on menossa 12 vuosi raittiina
Kumppanisi ei ole ongelma, vaan sinä ja pelkosi. Et tee ratkaisujasi rakkauden , tyytyväisyyden, oman tahtosi tai muun terveen pohjalta, vaan pelkosi pohjalta. Kuten olet aina tehnyt. Tyyliin, että. Narsistin vahva persoona sai sinut luottamaan ohjaukseen ja suojeluun ja siitä tullut pettymys sai sinut kääntymään riippuvaisen heikon luonteen kanssa suhteeseen, missä voit edes roikkua.
Sinullahan on asiat hyvin. Lapsesi voivat hyvin, ja kasvavat, opiskelevat. Sanot itse olevasi hyvässä kunnossa, ja olet huolehtinut itsestäsi, olet ilmeisesti tervekin. Sinulla on opiskelupaikka. Suurin osa asioista on siis täydellisen hyvin. Vanhempien menetys on rankkaa, se on suuri suru, mutta olet n. 40-vuotias. Vanhempansa menettää jossain vaihessa, itse menetin vanhempani ollessani 17-vuotias joten kyllä siitä selviää. Se on yksi asia ja sitä saa surra, ja siitä yli pääsyyn saa antaa itselleen aikaa, mutta se on yksi asia. Sinulla on myös mahdollisuus hankkia ystäviä ja tuttavia: sinä olet aktiivinen ja opiskelet, ja voit harrastaakin, kun lapset ovat jo sen verran isoja. Mikään ei siis estä kaikkea olemasta vieläkin paremmin.
Et ole hyväksikäytetty. Sinä olet tehnyt ratkaisusi pelkosi pohjalta, hän tarvitsemisensa. Sinulla on hieman riippuvainen luonne. Ei sinulla miehen suhteen ole mitään hätääkään: te ette asu yhdessä ja sinulla on oma talous. Jälleen kerran hyvin meneviä asioita. Sinulla siis ei ole edessä vaikeaa omaisuuden jakoa alkoholistin kanssa ja todistetusti tulet toimeen omillasi. Vaikka olisikin, sinä pystyisit hoitamaan asiasi, olet pystynyt siihen ennenkin.
Muillakin on ongelmia kuin sinulla. Miehellä on omansa. Mikä on johtanut sinut riippuvaiseksi ja pelokkaaksi? Mitä on käynyt, - ei se pelkkä narsistimies ole, hänhän on jo poissa. Joten sinulla on vikasi ja taakkasi. Joku on johtanut miehen alkoholismiin. Hänkin on riippuvainen. Siinä kun sinä pelkäät elää ilman juoppoa, juoppo pelkää elää ilman viinaa. Miksi sinä olet uhri? Miksi sinä olet epäonistunutkaan, et sinä voi hallita toisen elämää, valintoja ja suhteen tietä. Et sinä voi hallita maailmaa ja suorittaa suhteita, joskus käy näin ja aika erottaa. Miten voit siis epäonnistua, kun et alunperinkään ole pystynyt hallitsemaan tilannetta? Sinä voit elää suhteen niin hyvin kuin voit, mutta et ohjailla sitä mielesi mukaan. Siis et voi varsinaisesti epäonnistuakaan. Ellet tahallasi ole ku**pää. Harva on.
En ymmärrä miksi vihaat häntä, joo, katteettomia lupauksia kyllä, mutta kyllähän sinä jo tiedät millaisia alkoholistit ovat. Ehkä näet hänessä omat riippuvuutesi ja heikkoutesi, kun et pysty kihlausta purkamaan, vaan roikut, etkä suostu rakentamaan omaa elämääsi. Ehkä olisi korkea aika ruveta olemaan riippuvainen itsestään, rakastaa itseään, rakentaa itselleen itsenään ja yksinkin elämä, missä on muutakin kuin yksi mies, jonka niskaan sysää kaikki ystävien, sosiaalisten suhteitten, turvan, rakkauden, toiveitten täyttymisen ja haavojen korjaamisen paineet. Mies on vain ihminen ja voi olla pelkästään yksi osa elämää, ei koko elämä.
Älä pidä itseäsi uhrina, se vahingoittaa sinua ja estää pääsemästä eteenpäin. Tsemppiä ja onnea matkaan, tee elämästäsi vihdoin mitä itse haluat! Tahdolla ja rakkaudella enemmän kuin pelolla!
Uskomatonta, miten koskettavaa ja syvällistä sanomaa nämä vastaukset pitivätkään sisällään. Luin ja itkin ja itki ja luin.. Kiitos teille!
Luulen, että ensi kertaa elämässäni todella tajuan mistä tässä on kysymys. Miten helpottavalta tuntuu tajuta vihdoin tämä asia. Kuin suuri taakka olisi pudonnut harteiltani. Koin ihmellisen vapauden ja onnen tunteen.
Tarkemmin miettimällä omista taustoistani löytyy syy seuraussuhde asialle. Herkkänä lapsena olin yrittänyt miellyttää vanhempiani, olemalla kiltti tyttö, kelvatakseni ja saadakseni osaksi rakkautta ja hyväksyntää. Isä oli tavattoman ankara, jonka myötä omille ajatuksille, eteenkään omille tunteille ei ollut lapsuudessa tilaa. Monipuolinen mielikuvitusmaailma oli se voimavara, jonka myötä loin mielekkään sisäisen mieleni ympäristön.
Olen todellakin ollut läheisriippuvainen ihmissuhteissani ja pelännyt hylätyksi tulemista..en niinkään sitä yksin jäämistä, kuten aiemmin sen mainitsin.
Uskon, että minulla on sisäistä vahvuutta asian tiedostettuani paneutua enemmän siihen, kuinka voin panostaa omaan elämääni ja saada oman elämäni tuntumaan omanlaiseltani ja sitä kautta saamaan vahvuutta ja puuttuvaa itsevarmuutta.
Minun on elämäni suorittamisen sijaan, alettava oikeasti elämään sitä!!!