Kiva, näin muijan suutelevan toista. Oikeesti nyt on sellanen olo et en tiiä miten mä selviin. Oon ihan rikki, vaiks kyl alunperin arvasinki et näin tulis käymään. Ei tuu uni, ja huomenna pitäis mennä töihin, mutta en todellakaan haluis nähä kenenkään naamaa tai kuunnella mitään puhetta, saati sitten tehä niit paskahommia. Siis ei tälläsest pitäis varmaan tälläst draamaa alottaa, mut ku olo on todellakin erittäin paha nyt. Ja kun mä olen sellanen et tarviin toista ja nyt oon taas yksin, en sinkku vaan yksin. En osaa varmaan enää nukkua yksin, paitsi umpikännissä kun sammuu vaan. No hän olikin aivan liian hyvä minulle. Oon kyl niin surkea tapaus tän jälkeen. En olisi ikinä tehnyt hänelle samoin, mutta ymmärrän kyllä miksi hän teki. Ja nyt kirjoitan siitä suomi24 palstalle yöllä, siis oikeesti please kill me now. -.- Mutta mikä on varmaan pahinta ja masentavinta on se että en ikinä satuttaisi häntä ja annoin hänelle kaikkeni, siis kaiken mitä minulla vain oli tarjottavana, ja sitten hän tekee minulle näin. Eli tavallaan hän kyllä aika totaalisesti löi minut maan rakoon. Siis miten minulla voi olla mitään itseluottamusta tämän jälkeen, kun kaikkensa on laittanut likoon ja sitten toinen on vaan että ei riitä. Enhän mä sitten kyllä kelpaa kenellekään, siis oon varmaan tuomittu elään yksin, mikä valitettavasti on pahinta mitä tiedän, sillä en koe mitään merkitseväksi, jos tunnen oloni yksinäiseksi. En tiedä mitä tekisin.
Noni
,
18145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jep ainoo mikä varmaan auttas, mutta en yksinkertasesti kehtaa/halua.
Deittailitko omaa tasoasi korkeampaa naista?
Jep jep. Valitettavasti.
Ei kannata kurottaa liian korkealle. Muuten päätyy tilanteeseen missä on nainen on suhteessa vaan koska ei ole löytänyt miestä joka veisi oikeasti jalat alta. Samalla kun itse on umpirakastunut ja panostaa suhteeseen täysillä.
Näinhän se varmaan meni. Mutta en vaan tajua mitä tein väärin. Tai no oikeastaan kyl varmaan tajuankin, mutta luulin silti että hän pitäisi minusta tälläisenään, mutta ei se niin mennykkään. Mutta vähän vaikee nyt kuvitella että pystyisin ihan helposti tän jälkeen vaan mennä baariin kysyyn joltain naiselt et haluisko se lähtee joraa yms. -.- Kyllä se taitaa nyt olla silleen, et mul ei oo mitään annettavaa kenellekkään, eikä kellään oo antaa mulle mitä mä haluun. Oon ihan turha. Siis en varmaan jaksa kauaa mitään töitä, opiskeluu, mitään muutakaan puuhailua, ku kaikki vaan tuntuu niin tyhjält. Siis mä oon mitä suurin teeskentelijä mitä täält varmaan löytyy, sanon vaan et on kiva ryypätä ja käydä baaris, mennä sinne ja tänne ja tehdä sitä ja tätä, vaiks oikeesti kaikki se on mun mielest ihan turhanpäiväist, haluisin vaan jonkun viereen, tai ees halauksen sillon tällöin. Ja mitä tulee naisen tasoon, niin kyllä mulle kelpais vähemmän nätitki, mutta en osaa kovin hyvin iskeä naisia. Yhden naisen kun kerran tapasin baarissa, niin uskoisin olevan minulle todella sopiva, mutta kadotin kännykkäni ja hänen numeronsa siinä samassa, tosin hänellä on facebook-profiilikin, mutta hän ei käytä sitä joten sillä ei saa yhteyttä, tosin hän ei ilmeisesti tykkääkkään minusta, joten ei siitäkään mitään tulisi.
Töistä voi saada sairaslomaa ahdistuksen ja vitutuksen takia. Jos käy lääkärillä.
No, ehkäpä hän ei sitten vain ollut sulle se Oikea.
Älä nyt ainakaan ittees morkkaa, se nainenhan tässä oli törkee.
Toisaalta jos rakastatte toisianne niin voitte selvittää asian ja jatkaa.
Tuollaistahan se on, kun naisten kanssa ryhtyy tekemisiin. Ei voi mitään.
"Kyllä se taitaa nyt olla silleen, et mul ei oo mitään annettavaa kenellekkään, eikä kellään oo antaa mulle mitä mä haluun. Oon ihan turha. Siis en varmaan jaksa kauaa mitään töitä, opiskeluu, mitään muutakaan puuhailua, ku kaikki vaan tuntuu niin tyhjält."
On ihan normaalia, että eron sattuessa veetuttaa ja masentaa, mutta tuon tekstin perusteella väittäisin, että olet muutenkin masentunut. Jos mikään ei innosta eikä tunnu miltään, niin ei se ihan terveen ihmisen merkki ole. Eikä siinä mitään hävettävää ole, on niitä paljon muitakin joihin välillä iskee masennus.
Ryyppääminen ei muuten ainakaan helpota asiaa. Se vain entisestään pahentaa masennusta ja laskee niiden välittäjäaineiden pitoisuuksia, jotka ovat masentuneella jo entisestään matalalla.
Säälin kerjääminen tai itsensä vähättely ei muuten ole kovinkaan hyvä tapa löytää seuraa.
Moni haaveilee unelmiensa miehestä tai naisesta. Jos jotenkin ihmeen kaupalla sellaisen saisi, niin kuinkakohan moni tavis pystyy sellaista unelmien prinsessaa tai prinssiä pitämään luonaan? Palvominen voi olla aikansa kivaa, mutta onko pidemmän päälle sekään kivaa, jos joutuu koko ajan tsemppaamaan täysillä, että olisi mitenkään edes lähellä hänen tasoaan.
Ikävää, että sulle kävi noin, mutta jos hän pettää sua suutelemalla toisen kanssa, niin ei hän oikeasti ole niin ihana, kuin mitä kuvittelit. Pettäminen on aina rumaa ja törkeää. Älä ryyppää, vaan sure niin kauan, kun siltä tuntuu. Kun kuukauden verran kieriskelet itsesäälissä, niin huomaat kyllä, että ihminen on onneksi rakennettu siten, että aika armahtaa. Et unohda häntä, mutta suru häipyy sen verran, että pystyt jatkamaan elämää tästä eteenpäin.
Jos jotain positiivista kaipaat tästä kokemuksesta, niin ainakin olet voinut todistaa itsellesi, että kykenet tuntemaan rakkautta, surua, kaipausta ja muita inhimillisiä tunteita.
Ota virheistä opiksi. Rakenna itsetuntoasi kasaan. Jotakin hienoahan sinussa on, kun onnistuit edes vähäksi aikaa saamaan kaunottaren itsellesi. Ehkä enemmän itsetuntoa, enemmän ystävällisyyttä ja vähemmän varauksetonta palvontaa.
Siis suutelevan? Puhuitko asiasta lainkaan hänelle? Oletko varma että kyse on pettämisestä?
Tuntuu vähän oudolta että suhde olisi pususta ohi. Minä ainakin suhteessakin ollessani pussailen kavereitani ja humalassa ties ketä. Tuntuu oudolta, että pussaaminen olisi pettämistä.
Jos nyt kyse oli oikeasti pettämisestä, niin sinä olet liian hyvä hänelle.
Suurin ongelmahan tässä on alemmuuskompleksisi. Tunnen monia hyviä miehiä, joiden kanssa voisin muuten kuvitella olevani jos he eivät pitäisi itseään ihan paskana. Sellaisen ihmisen kanssa on tuskaista olla, kun pitää jatkuvasti varoa, ettei riko toista enempää.
Ensimmäisellä kerralla tuo "olet liian hyvä minulle" voi olla imartelevaa mutta käy loppupeleistä ahdistavaksi. Varsinkin jos se ei ole totta.
Pusu ja suuteleminen ovat eri asioita. Pikku pusun kyllä erottaa siitä, jos toinen tosissaan ja intohimoisesti suutelee jotakin.
Jokaisella parilla on tietysti oma tulkintansa siitä mikä lasketaan pettämiseksi,
mutta en minäkään kyllä hyvällä katsoisi, jos seurustelukumppanini suutelisi toista miestä. Minusta sellaisesta kyllä loukkaantuu suurin osa ihmisistä.
koska vielä merkittävämpää kuin yksittäinen teko, on luottamus jota joko on tai ei.
Okei jos on sovittu säännöt, niin sitten asia on toki eri.
Minä kuitenkin esimerkiksi saatan, varsinkin humalassa, suudella intohimoisesti ystäviäni tai tuntemattomiakin ihmisiä. Ei se välttämättä tarkoita mitään.
Hieman kummallista sellainen suutelo tosin selvinpäin ehkä on....
o_O
joo, "aika" erikoista on
Eino?
Pohtisin tuossa vain tilannetta ja tulin siihen tulokseen että ihan sama fuck it no hän ei ole yhden miehen nainen vaikka itse kuinka olisin yhden naisen mies, siispä päätin sivuuttaa koko jutun, mutta olo on todella kurja, sillä hän vain kiusaa minua, koska hän ei oikeasti välitä minusta, mutten millään pysty lopettaman toivossa olemista koska jos tekisin niin niin minulla ei olisi enää mitään joten ihan sama. En tajua, miksei hän vain sano suoraan ettei kiinnosta, jos häntä ei todellakaan kiinnosta. Olen nyt vielä enemmän rikki kuin aiemmin, kun tajuan oikeasti tilanteeni.
Sitten vielä tänään yritin töissä kysyä josko edes saisi huomisen vapaaksi, en tosin kertonut että olisi mitään erikoista syytä, joten ei se käynyt, koska on kuulemma jotain, enkä ruvennut silloin vaatimaan, koska olo oli kuitenkin hitusen parempi, koska hän oli lähettänyt viestin. Ja nyt tuntuu niin pahalta, että en todellakaan haluaisi, mutta en myöskään kehtaa siellä ruveta äijille mitään pillittään, koska ne pitäis mua aivan idioottina, mikä ei tosin osu kauas, mutta pakko sanoa että tekee kipeää, kun on koko elämän potkittu ja vihdoin löytää hetkeksi sellaista onnea, joka vie jalat ihan alta, ja sitten vähän myöhemmin joutuu luopuun siitä, ei helkkari. : (