Miten saisin poikaystäväni jakamaan kanssani asioitaan? Yleensä, kun jotain kysyn, hän pitää sitä uteluna. Itse olen avoin, hänen mielestään kerron kaikesta joskus liiankin yksityiskohtaisesti (tuota en allekirjoita, aiemmissa suhteissa asia ei ole ollut mikään ongelma). Ei poikaystäväni mitään pahaa tarkoita, vaan ihan leikillään hän minua uteliaaksi sanoo yms. Mutta mielestäni, jos kerran suhteessa ollaan, asioita voisi enemmän jakaa toisen kanssa. Ja minä haluaisin olla myös ensimmäinen, jolle hän jotain "tärkeätä" kertoo, en haluaisi kuulla niistä joltain toiselta myöhemmin.
Tiedän, että poikaystäväni on luonteeltaan tietyn yksityisyyden haluava, mutta miten saisin häntä vähän avautumaan ja jakamaan kanssani, puhumaan joskus vakavasti? Muuten olemme hyvin onnellisia yhdessä.
Tiedän, että poikaystäväni on luonteeltaan tietyn yksityisyyden haluava, mutta miten saisin häntä vähän avautumaan ja jakamaan kanssani, puhumaan joskus vakavasti? Muuten olemme hyvin onnellisia yhdessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meilläkin oli sama asetelma alussa; minä puhuin ja kyselin ja mies oli enimmäkseen tuppisuu kuuntelija.
Se oli hänelle uutta ja vaikeaakin, opetella kuvailemaan verbaalisesti tunteitaan ja ajatuksiaan naiselle. Kyllä se jätkäporukassa onnistui, muttei kotona.
Pikkuhiljaa hän on siitä auennut ja puhua pälpättää mulle nykyään työasioistaankin niin kuin ainakin kaverilleen. : )
Eli uskon, että sunkin poikakaverisi siitä rohkaistuu kun oppii tuntemaan sutkin paremmin.
Ole vaan oma itsesi, mutta älä painosta toista olemaan samanlainen, kun se kerran ei häneltä noin vain luonnistu.
Opettele kuuntelemaan, sitä taitoa tarvit viimeistäänkin sitten kun mies alkaa hissukseen kertoilemaan mielipiteitään. ; }
Miksi naisensa kanssa pitäisi jakaa KAIKKI asiat?
Itse asiassa se on kaikkea muuta kuin järkevää, koska naisilla on tapana riidan sattuessa käyttää aseena miestä vastaan tämän kertomia henkilökohtaisia, ehkä kipeitäkin asioita.
jos sinä haluat puhua pälpättää poikaystävällesi kaikki asiat, niin älä vaadi sitä poikaystävältäsi. Poikaystäväsi kuuntelee sitkeästi kaikki juttusi, vaikka ohi korvien niistä meneekin 80%. Mutta silti hän kuuntelee, tai on kuuntelevinaan.
Kyllä miehetkin käyttävät henkilökohtaisuuksia hyväkseen riitatilanteissa!
Ja mitä järkeä on pitää kaikki asiat toiselta salassa vain sen takia ettei riitatilanteessa vain jäisi häviölle? Mikä ihmissuhde sellainen edes on?
Maailmankuulut psykedeelit tietävät kertoa, että siinä missä miehillä on suhteen alussa kiire saada seksiä, naisilla taas on kiire saada mies avautumaan henkisesti, sillä vasta sen jälkeen nainenkin alkaa haluta fyysistä läheisyyttä.
Kummallakaan ei ole oikeutta vaatia ja pakottaa toista näissä asioissa, mutta jokainen voi myös painella peilin eteen pohdiskelemaan, että voisiko suhteessa olla hieman joustavampi.
Naisen halut kulkevat käsi kädessä keskusteluyhteyden kanssa, joten jos mies ei suostu puhumaan, ei nainenkaan jaksa kauan olla himokas ja aina valmis.
Tuskin se suun avaaminen niin kamalaa voi olla!
Onneksi nämä asiat yleensä alkavat lutviutua parisuhteen edetessä.
Kyllä tommoset asiat iän mukana selviää.
Mä tiedän kokemuksesta että kun vaan jaksaa
kuunnella ja yrittää ymmärtää
niin kyllä sitä ajan kanssa oppii
ottamaan huomioon toisenkin mielipiteet ettei aina vaan ajattele itseään.
t Tyyne 60 v
En tietenkään vaadi, että hänen olisi jaettava kanssani kaikki asiat. Ongelmana on, ettei hän kerro välttämättä ihan arkipäiväisistäkään asioista. Hän ei joskus kerro esim. työmenoistaan, koska ei muka voi puhua niistä. Kuitenkin kuulen sitten jotain toista kautta asiasta. Eli ei oikeasti ollutkaan niin salaista. Mielestäni minun kuuluisi saada tietää hänen menoistaan, mieluiten ensimmäisenä. Varmasti vaikuttaa, että olen hänen ensimmäinen vakavasti otettava tyttöystävänsä (olemme kuitenkin jo aikuisia). Hän ei ole tottunut jakamaan asioitaan toisen kanssa, mutta suhteessa olisi pakko opetella. Fyysinen yhteyskin vaatii mielestäni ehdottomasti, että henkinen yhteys on kunnossa. Miten saan hänet ymmärtämään tämän?
Luettuani tekstisi, huomasin että olen aivan samaa mieltä. Kyllä siinä pikkuhiljaa himot alkaa karista jos toinen osapuoli ei juuri puhua pukahda. Tulee sellainen olo, ihankuin toisella olisi jotain salattavaa, kun kaikki tieto pitää "nyhtää" toisesta. Exäni aina sanoi minulle kuin kyselin häneltä meilipiteitä jne. että kyllähän sinä minut tunnet.... Miten ihmeessä siinä toista sitten oikein oppii tuntemaan kunnolla, kun ei ainekaan minulla ole ajatusten lukutaitoa. Aikani yritin opettamaan miestä puhumaan, mutta turhaan. Minun olisi kyllä aina pitänyt olla iloinen ja puhelias ja kertoa viimiset kuulumiset ja huolet. Päätin lopettaa suhteen kun huomasin että minulla ei todellakaan ollut hajuakaan mitä mieheni päässä liikkui, koin että suhteesta puuttui jotain ja suhde alkoi ahdistaa, seksikään ei enää kiinnostanut samalla tavalla, haluja kyllä olisi ollut. Mies oli melkein kuin täysi kymppi, mutta..... Jälkeenpäin koin helpotuksen tunnetta tehtyäni ratkaisuni. Kuin suuri painava lasti olisi pudonnut harteiltani. Ehkä vielä jonain päivänä löydän miehen jonka ei pelkää puhumista....
Mun mies ei kans kerro mulle juuri mistään.
1) menneisyys on asia, josta hän ei kertakaikkiaan halua puhua.
2) raha-asiat kuuluu vain hänelle
3) en tiedä missä hän kulloinkin liikkuu, kun työt on vaihtelevia
4) jos hän on yhteyksissä johonkin exäänsä, ei kerro, koska ei halua turhaan satuttaa
Selitys yleensä on ettei hän ole koskaan elämässä oppinut kertomaan kun ketään ei hänen tekemiset ole kiinnostaneet!
On kyllä tosi hauskaa saada kuulla monestakin asiasta jälkikäteen, varsinkin kun moni muu ihminen on tiennyt asiasta. Lisäksi tämä aiheuttaa sen, että minun itse täytyy yrittää ottaa asioista selvää, minusta on tätä menoa tulossa melkoinen kyylä:-(
Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kertoo ja hän lupaa yrittää, mutta...