En voi ymmärtää tätä olen ollut yli 2vuotta tyttöystäväni kanssa yhdessä.
Olen yrittänyt saada hyvät välit hänen vanhempiinsa isään kait olen saanutkin, mutta hänen äitinsä on kyllä aika kylmä ihminen häntä ei kiinnosta edes tutustua minuun olen yrittänyt monesti aloittaa keskustelua, mutta hän ei selvästikään halua tulla toimeen minun kanssani.
Onneksi minun vanhemmat hyväksyy naiseni todella hyvin pitävät tyttöystävästäni tosi paljon. harmi että hänen äidillään on niin paha asenneongelma. en ymmärrä miksi sillä minä olen ihan kunnollinen tyyppi olen töissä oma koti jne... en ole mikään hulttio jota pitäisi varoa.
okei ei se ole pahinta että hän ei tule minun kanssa toimeen pahinta on se että hän määräilee jatkuvasti tyttöystäväni asioista eikä hän saa tehdä eikä mennä mihinkään ilman äitinsä lupaa.
jos olen vaikka sopinut ja suunnitellut jotain hienoa esim viimeksi ravintola illan olin tilannut ja sen jälkeen hotelli huoneenkin vielä 2vuotis päivämme kunniaksi niin kun oltiiin lähdössä niin tottakai tyttöni äiti kieltää sitä lähtemästä haluaa että tyttöystäväni on kotona vanhempiensa seurassa ja naiseni teki kuten äitinsä käski.
Itse asun omassa kämpässä olen 22v ja naiseni on 20v että ei se mikään alaikäinen enää ole että pitäisi jatkuvasti holhota. meidän yhteinen aikakin on aina kortilla. nähdään harvoin vaikka asutaan 500m päästä toisistamme ja niinä päivinä kun nähdään niin ei tyttöni ole saanut kuin jotain pari kolme tuntia aikaa viettää mun luonani kun pitää taas lähteä jo kotiinsa.
Olen ehdottanut että muuttaisi minun luokseni, mutta hänen äitinsä ei hyväksy sitä vielä tässä vaiheessa tuskin koskaan. olen ajatellut yrittää kihlata häntä mutta tiedän että sekään ei onnistuisi, kun tyttöystävälläni ei ole enää ollekaan omaa päätösvaltaa kun hänen äitinsä päättää kaikesta.
mitä voin tehdä??? en ole tottunut entisistä suhteistani tälläiseen että toisen äidistä tulee noin paha ongelma, kun kaikkien muiden äidit on pitäneet minua unelmamiehenä.
auttakaa antakaa vinkkejä tai jotain pliis.
Olen yrittänyt saada hyvät välit hänen vanhempiinsa isään kait olen saanutkin, mutta hänen äitinsä on kyllä aika kylmä ihminen häntä ei kiinnosta edes tutustua minuun olen yrittänyt monesti aloittaa keskustelua, mutta hän ei selvästikään halua tulla toimeen minun kanssani.
Onneksi minun vanhemmat hyväksyy naiseni todella hyvin pitävät tyttöystävästäni tosi paljon. harmi että hänen äidillään on niin paha asenneongelma. en ymmärrä miksi sillä minä olen ihan kunnollinen tyyppi olen töissä oma koti jne... en ole mikään hulttio jota pitäisi varoa.
okei ei se ole pahinta että hän ei tule minun kanssa toimeen pahinta on se että hän määräilee jatkuvasti tyttöystäväni asioista eikä hän saa tehdä eikä mennä mihinkään ilman äitinsä lupaa.
jos olen vaikka sopinut ja suunnitellut jotain hienoa esim viimeksi ravintola illan olin tilannut ja sen jälkeen hotelli huoneenkin vielä 2vuotis päivämme kunniaksi niin kun oltiiin lähdössä niin tottakai tyttöni äiti kieltää sitä lähtemästä haluaa että tyttöystäväni on kotona vanhempiensa seurassa ja naiseni teki kuten äitinsä käski.
Itse asun omassa kämpässä olen 22v ja naiseni on 20v että ei se mikään alaikäinen enää ole että pitäisi jatkuvasti holhota. meidän yhteinen aikakin on aina kortilla. nähdään harvoin vaikka asutaan 500m päästä toisistamme ja niinä päivinä kun nähdään niin ei tyttöni ole saanut kuin jotain pari kolme tuntia aikaa viettää mun luonani kun pitää taas lähteä jo kotiinsa.
Olen ehdottanut että muuttaisi minun luokseni, mutta hänen äitinsä ei hyväksy sitä vielä tässä vaiheessa tuskin koskaan. olen ajatellut yrittää kihlata häntä mutta tiedän että sekään ei onnistuisi, kun tyttöystävälläni ei ole enää ollekaan omaa päätösvaltaa kun hänen äitinsä päättää kaikesta.
mitä voin tehdä??? en ole tottunut entisistä suhteistani tälläiseen että toisen äidistä tulee noin paha ongelma, kun kaikkien muiden äidit on pitäneet minua unelmamiehenä.
auttakaa antakaa vinkkejä tai jotain pliis.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heippa,
Nyt on syytä tyttöystäväsi aikuistua ja keplotella irti äidistään. Se ei onnistu muulla tavalla, kun muuttamalla pois kotioloista. Joten sinuna keskustelisin vakavasti tytön kanssa ja kehottaisin hänen lähtemään. Äiti ei selvästikään osaa elää omaa elämäänsä, mutta kun se vaan on niin, että se pitää oppia. Myöskin kysyisin sinulta, haluatko itsellesi noin kypsymättömän ihmisen rinnallesi, joka ei ole itsenäistynty vielä ollenkaan. Tietysti, kun rakastaa, niin eihän siinä järkimietteet auta. Mutta juttele ihmeessä, äidille tuskin kannattaa, hän ei tähän asiaan kuulu millään lailla. Aikuiset ihmiset päättävät omista asioistaan, eivätkä kysele vanhemmiltaan mitä pitää tehdä. Onnea matkaan.
kyllähän se harmittaa kun naiseni ei osaa mitään äidilleen sanoa vastaan. ottaa päähän aika paljonkin, mutta olen kestänyt tämän koska rakastan häntä.
kiitos neuvostasi. todellakin pitää keskustella asiasta ja vakavasti pitää pistää naiseni valitsemaan joko minut tai äitinsä.
Positiivista asiassa on se, että saat joskus tulevaisuudessa itsellesi tottelevaisen vaimon. Kun hänellä ei vieläkään ole itsenäistä ajattelukykyä, hän tuskin sellaista ihan heti kehittääkään. Eli kun saat hänet repäistyä irti äidin helmoista, sinä olet se, joka päättää hänen tekemisistään.
Pitkä keskustelu olisi nyt paikallaan, eikä mitään minä tai anoppi-tyyliin. Kysy miksi hän elää anopin ehdoilla, mitä hän pelkää, äitinsä suuttumista (hylkäämistä), eikö luota itseensä, että uskaltaisi olla kanssasi niin kauan kuin huvittaa ja luulee, että äiti tietää paremmin. Kysy kauanko hän arvelee menevän siihen, että uskaltaa sanoa äidilleen ei. Onkohan hän taloudellisesti riippuvainen kotoaan ja ei nyt ole valmis parisuhteeseen ja on vähän niinkuin kiikissä siellä. Koitapa jutella appesi kanssa ns. miesten kesken, kyllä sieltä jotain vinkkiä voi saada. Sano vaikka, että haluaisit olla hieman enemmän tyttöystäväsi kanssa, mutta kun anoppi ei ole oikein samaa mieltä, mistähän se johtuu... Siis jotain tämän suuntaista.
saada hyväksyntää sieltä mistä sitä ei saa. Itse olen sortunut jopa sairaanloiseen hyväksynnän hakuun ex-appivanhemmiltani. Miellytin, hyväksyin, joustin, hymyilin, siivosin, remontoin, leivoin, kokkasin, pesin pyykkiä... Eli kaikki heidän kotonaan. Mitään ei tippunut, ei kiitoksen sanaa. Ei yhtään hyväksynnän ilmettä tai tunnetta. Kyllästyin ja aloin elämään suhdetta mieheeni. Tällaista se oma heikko ihmisluonne teettää. Se hakee sellaisilta ihmisiltä hyväksyntää ja ymmärrystä, joista luulee sitä saavansa.
Älä ymmärrä väärin, olin ns. yhteiskuntakelpoinen...Eli en siis yrittänyt kalastella turhaan tunnetta hyväksynnästä. Oletin, että minut hyväksyttäisiin ihmisenä, omana persoonanani. Sekään ei riittänyt.
Ole ja elä tyttöystäväsi kanssa oikeassa suhteessa. Mitä vitt'''ua kerjäämään huomiota muilta, jos te itse tiedätte olevan rehellisiä suhteessanne...
Itse olen 22, muutin pois kotoa kun olin 18 koska sain opiskelupaikan Helsingistä. Äiti yritti aina soittaa ja kertoa mitä mun pitää tehdä ja missä mä olen jne Tajusin olla vastaamatta puhelimeen kun ei sovi ja en kertonut kaikkea, se oli kyllä suuttunut jonku aika mutta sitten ymmärsi(*kai*:) että olen aikuinen ja mulla on oma elämä.
4 vuoden aikana olen elännyt yksin ja harmi ettei ollut Helsingissä poikakaveria valmiina! ;) Omat laskut, vuokramaksu, valmistuminen, työ, omat ongelmat...
Näyttää siltä että sun tyttökaverille riittää että olette 2 tunttia viikossa yhdessä ja sä mietit yhteenmuuttoa ...
Kyllä teidän pitää puhua, mutta jos se ei auta niin ei auta mitään, kaikki on loppujen lopuxi vain itsestä kiini!
Olen kolmen aikuistuneen äiti ja parasta mitä lapsi ja vanhempi voi tehdä on napanuoran katkaisu. On mukavaa pitää henkinen välimatka ja saada lapsensa takaisin aikuisena ja sitten muodostaa kahden aikuisen ihmisen suhde, ilman jatkuvaa puuttumista ja neuvomista.
Yksi lapsistani lähti jo 17 vuotiaana, kun liikaa jakelin neuvojani, no annoin mennä ja pidin välimatkaa, ajattelin, että " siperia opettaa" ja niin kävi. Kokemuksesta oppii eniten.
Teidän tapauksessannen pitäsi olla jo maantieteellinen välimatka pitkä ja tyttären olisi otettava irtiotto äidistään , vaikkakin välit menisivät poikki, sillä se on vain välivaihe, joka kuuluu ollakin.
Jos tämä ei auta, ilmoita tytölle, että et tyydy tuollaiseen suhteeseen ja sinun täytyy miettiä omaa elämääsi uudella tavalla, ei kukaan vuosia odota ihmeitä. Elämä on tässä ja nyt ja tunteet kuolevat , jos ei saa vastarakkautta ja hyväksyntää.
Itse lopetat nöyristelyt ja mukavan miehen eleet, sanot suoraan , mitä mieltä olet ja lopetat miellyttämisen , se on nössöä. Pidä ihmisarvosi. Jos suhteenne jatkuu, lähtekää vaikka viikon matkalle, josta ei koko aikaa äidille soitella, kännykän voi sulkeakin.
Irroittanut ja omaa elämäänsä tasapainoisesti elävä äiti.
tyttöystäväsi täytyisi alkaa vähitellen irtautua kotoaan. Jos olisin hän, muuttaisin ihan oman katon alle, yksin. Hänen on kuitenkin haluttava irrottautua äidistään, muuten homma ei onnistu. Minusta kuulostaa siltä, ettei hän ole oivaltanut sen tärkeyttä vaan tekee kiltisti kuten äiti käskee. Sinussa ei ole vikaa, vaan äiti kohtelisi samoin kaikkia tytön poikaystäviä. Kihlausta yms ei kannata ajatella ennen kuin tyttö pääsee irti äidistään.
???:)