Pitkäsä liitosa kyllästyy!

Ikävä kyllä olen erimieltä.. mikäli tuntee itsensä kyllästyneeksi, niin silloin on mennyt vääristä syistä ja ilman kunnon harkintaa avioon. :)

Kaikki meistä muuttuu.. mutta omasta itsestä kiinni kuinka paljon.

"Liitosa" kyllästyy vuorenvarmasti. Lämpimässä ja hellässä rakkaussuhteessa ei, vaikka se ois pitkä kuin näläkävuosi.

Kyllästyy mihin?

Vuosien saatossa kanssakäymiseen tulee uusia, virikkeellisiä toteutusmuotoja.

Keskinäinen kiintymys ja luottamus ovat avaintekijöitä.

Jos olisit aviossa minun vaimoni kanssa, et kyllästyisi.

Avioliitossa pitää elää muutoksen mukana, kuten työelämässä ja muussakin.
Jos pystyy hyväksymään muutokset, varmasti ilo avioliitossa jatkuu ja antaa voimaa kaikkeen muuhun elämiseen.
Jokaiselle ja ihan jokaiselle ikä tekee tehtävänsä, tänään olet tätä mieltä, mutta viiden vuoden kuluttua oletkin jo jonkin verran kasvanut ja tuo viiden vuoden takainen on muuttanut muotoaan, niin ajatukset kuin ulkokuorikin.
Vaikka kuinka haluasisit saada takaisin sen ajan, sitä et yksinkertaisesti voi saada.

Onnistunut pitkä liitto on todella suuri onni, sen avulla tunnet olevasi onnellinen, sinulla on tuki ja turva puolisosta aina vanhuuteen asti.

Jos olet monta suhdetta läpi käynyt vanhus, tuskin sinulla on enää ketään turvana, on vain hyvin paljon vaikeampia asioita käsiteltävinä. Lapsia saatta olla monen kanssa, on monia apppeja ja anoppeja, sukulaisia. elämä on täynnä ristiriitoja.
Rahatkin ovat erojen myötä saattaneet mennä taivahan tuuliin, nyt sitten yrität elää kituuttaa vaivojen kanssa ja monesti yksin.

Viini, laulu, naiset tai kihet, voi tuntua hyvältä aikansa, mutta niiden jälkeen, jääkö tyhjyys.

Sinuun ei tietenkään ole kukaan kyllästynyt, jos sinulta kysytään.

Olen kanssasi samaa mieltä, ainakin osittain. Sillä sehän riippuu tietysti liitosta, millaista siinä on olla ja miten siinä menee. Jos yhdessä on "Aatamin ja Eevan" oloista, niin mikä on naatiskellessa varsinkin, jos molemmat saavat olla ja edustaa myös omia persoonallisuustyyppejään ja toteuttaa itseään vapaasti niin, että toinen ei rajoita toista omista 'kipeistä' tm. syistä.

Minkään niminen liitto eikä parisuhde tarkoita sitä, että muu elämä, muu maailma ja muut ihmiset suljetaan sen ulkopuolelle. Sellaisesta jutusta tulee ennemmin tai myöhemmin hulluin huone kun virikkeet, mielenkiinnon aiheet, menemiset ja tekemiset täytyy aina repiä ja / tai suorittaa sen yhren ja ainoan mukana, luvalla tai suostumuksella.

"mietintöjä" kirjoitti asiaa. Kriisienkin jälkeen koittaa usein parempi aika, jopa entistä paljon parempi, kun jaksaa käydä ne läpi eikä kiirehdi eroon. Olen lukenut, että aika moni on katunut eroaan jälkeenpäin, kun on tullut lähdettyä kriisin, tai kyllästymisen, aikoihin. Maltti olisi valttia myös avioliitossa? Kyllä liittoon, niin kuin elämäänkin, kuuluvat erilaiset vaiheet.