Mitä mieltä olette, missä vaiheessa tutustumista pitäisi kertoa uudelle tuttavuudelle että on sairastanut vakavan masiksen ja syö siihen säännöllisesti lääkettä?
Olen kuitenkin jo pitkällä toipumisessa ja osa-aikaisena takaisin töissäkin. Olen oppinut paljonkin itsestäni ja nykyään ajattelen elämästä positiivisesti ja uskon huomiseen.
Tuntuu jotenkin vaan etten tiedä milloin tästä pitäisi kertoa; ei liian aikaisinkaan mutta myöhemmin toinen kai voi tuntea itsensä jotenkin huijatuksi tai petetyksi, vai mitä olette mieltä? Kun sitä pitempiaikaista kumppania tässä haeskellaan..
Jotkuthan täällä ovat kai sitä mieltä että masentuneet tai siitä toipuvat eivät saisi hakea seuraa tai eivät kelpaa seurustelukumppaniksi, itse en tuota kyllä allekirjoita ollenkaan.
Se on tietenkin sitten eri asia jos ihminen ei edes hae apua tai halua ottaa sitä vastaan, tai jos parantumista ei ole näkyvissä.
Olen kuitenkin jo pitkällä toipumisessa ja osa-aikaisena takaisin töissäkin. Olen oppinut paljonkin itsestäni ja nykyään ajattelen elämästä positiivisesti ja uskon huomiseen.
Tuntuu jotenkin vaan etten tiedä milloin tästä pitäisi kertoa; ei liian aikaisinkaan mutta myöhemmin toinen kai voi tuntea itsensä jotenkin huijatuksi tai petetyksi, vai mitä olette mieltä? Kun sitä pitempiaikaista kumppania tässä haeskellaan..
Jotkuthan täällä ovat kai sitä mieltä että masentuneet tai siitä toipuvat eivät saisi hakea seuraa tai eivät kelpaa seurustelukumppaniksi, itse en tuota kyllä allekirjoita ollenkaan.
Se on tietenkin sitten eri asia jos ihminen ei edes hae apua tai halua ottaa sitä vastaan, tai jos parantumista ei ole näkyvissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse kertoisin luultavasti noin vuoden tuntemisen jälkeen.... siinä ajassa on jo pikkasen oppinut tuntemaan toisen ja jos tästä pelästyy... tuskin oikea ihminen. Itse jos kuulisin ihmiseltä jota en kunnolla tunne että on ollut vakavaa masennusta niin voisin pelästyä ja epäröidä suhdetta koska olen lähipiirissäni nähnyt todella läheltä mitä helvettiä se oli koko perheelle kun yksi sairastui...yli 10 vuotta mennyt ja tämä perhe kamppailee vieläkin.
Ai, no mä hölötän omista asioistani niin avoimesti muutenkin että mies jota nyt näköjään tapailen kuuli mun masennuksesta ja minäkuvaongelmista ruokapöytäkeskusteluna jo ennen kun tajuttiin että ruvettaisiin tapailemaan. Mitäs ihmeellistä siinä nyt on että ihmisiltä loppuu voimat nykymaailmassa toisinaan? Ei se masennus ole sinä. Jos sä prosessoit asiaa ja tunnet olos hyväksi niin eihän mitään probleemaa edes pitäisi olla? Jos sitä häiritsee niin menköön menojaan. Ei ole sulle sitten se ihminen
Olen sairastanut keskivaikean masiksen, joka kesti vuosia ja johon söin lääkkeitä. Nyt olen pitkällä toipumisessa ilman lääkkeitä ja opiskelen täysipäiväisesti. Joskus on vielä erittäin vaikeaa ja uuvun ehkä herkemmin kuin muut, enkä aina jaksa olla kovin positiivinen.
Tapasin kesätyöpaikassani miehen, joka ihastui muhun nopeasti tosin mun tietämättä. Kun mies vihdoin tunnusti tunteensa mua kohtaan, mä en vastannut hänen tunteisiinsa välittömästi. Pyysin híeman miettimisaikaa. Päätin kertoa miehelle masennuksestani ennen kuin tunteet syvenisivät. Kerroin näin aikasin, koska halusin hänen ihastuvan muhun kokonaisuutena, eikä johonkin täydelliseen mielikuvaansa musta.
Kun kerroin miehelle mun masennuksesta, hän oli todella ystävällinen, myötätuntoinen ja ihana. Hän kertoi myös omista vaikeuksistaan, vaikka näinkin ettei hän ehkä ihan ymmärtänyt asian vakavuutta. Nyt ollaan seurusteltu kolmisen kuukautta, johon on mahtunut mukaan myös muutamia vaikeampiakin hetkiä. Yhdessä vaiheessa kamppailin jopa sen kanssa, tarvitsisiko mun mennä lääkärille ja aloittaa lääkitys mahdollisesti uudestaan. Hän tuki mua ja kannusti menemään, jos musta tuntuu siltä. En mennyt, kun olo helpotti. Mielialaan on auttanut myös tämän ihanan, rauhallisen ja myötätuntoisen kumppanin tuki.
Mä kerron masennuksestani melko aikasin ihmissuhteissani, jo ennen kuin edes suhde on alkanut. Ajattelen, että on parempi kertoa alusta asti totuus omista ongelmistani. Jos potentiaalinen kumppani jää sen jälkeen, kun on heti alkuun kertonut masennuksestaan, ei hän todennäköisesti lähe luikkimaan vaikeissakaan paikoissa. Jos potentiaalinen kumppani ei meinaa jäädä tai epäröi kovasti, kun heti suhteen alussa kertoo masennuksesta, ei hänestä ole ainakaan tueksi jos joskus tarvitsee apua ja lohtua. Ymmärtää ei tarvitse, mutta uskoa täytyy.
Minäkin kertoisin..aika alkuvaiheissa... koska jos toinen välittää aidosti ..ei se masennus ole syy lähteä puun taa piiloon toisen osapuolen..you nou an.................