Hei!
Olen venäläissyntyinen nuori nainen, tai oikeastaan äidin puolelta venäläinen ja isän puolelta osittain suomalainen. Olen suurimman osan elämästäni asunut Suomessa, mutta kuitenkin kotona on vahvasti ollut venäläinen kulttuuri.
Taustastani ja elämästäni johtuen tunnen itseni sekä suomalaiseksi että venäläiseksi. Tulevaisuudessa toivoisinkin perhettä, jossa pystyisin säilyttämään venäläisyyteni elämällä kuitenkin täällä Suomessa. Mietin että mahtaakohan se olla ihan mahdollista...
Halusin kysyä, onko kukaan ollut samassa tilanteessa kaksikulttuurisena?
Tai mitä mieltä olette yleisesti? Miehet etenkin
Olen venäläissyntyinen nuori nainen, tai oikeastaan äidin puolelta venäläinen ja isän puolelta osittain suomalainen. Olen suurimman osan elämästäni asunut Suomessa, mutta kuitenkin kotona on vahvasti ollut venäläinen kulttuuri.
Taustastani ja elämästäni johtuen tunnen itseni sekä suomalaiseksi että venäläiseksi. Tulevaisuudessa toivoisinkin perhettä, jossa pystyisin säilyttämään venäläisyyteni elämällä kuitenkin täällä Suomessa. Mietin että mahtaakohan se olla ihan mahdollista...
Halusin kysyä, onko kukaan ollut samassa tilanteessa kaksikulttuurisena?
Tai mitä mieltä olette yleisesti? Miehet etenkin
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaikki tietysti riippuu siitä, mitä venäläisyys sinulle tarkoittaa. Mitä ovat konkreettisesti ne asiat, jotka haluat säilyttää "siitä huolimatta" että asut Suomessa?
Hei,
Taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Oma tilanteeni ei ole sama kuin sinulla, mutta ehkä kuitenkin vähän verrattavissa. Olen itse suomalainen nainen ja olen naimisissa Venäjältä syntyisin olevan miehen kanssa. Mies ei asunut Suomessa kauaa, joten hänellä venäläinen kulttuuri hyvin vahva. Asumme tällä hetkellä muualla (emme siis Suomessa tai Venäjällä), mutta muutamme pian Venäjälle pysyvästi.
Itse olen kokenut venäläisen kulttuurin ja Venäjän niin lähelle sydäntäni, että tuntuu, että välillä käyttäytymiseni voi vaikuttaa enemmän venäläiseltä kuin suomalaiselta. Tarkoitan siis puheliaisuutta, avoimuutta, lämminhenkisyyttä, vieraanvaraisuutta ja tapakulttuuria. Tiedän ja tunnen kuitenkin olevani suomalainen... johon venäläinen kieli ja kulttuuri vain on vaikuttanut todella paljon.
Tottakai sinun on mahdollista perustaa perhe, jossa pystyt säilyttämään venäläisyytesi. Sinun tarvitsee vain löytää mies, joka hyväksyy sen, mieluiten mies, joka jopa osaa pitää sitä positiivisena piirteenä. Se vaatii suomalaiselta jo melko paljon, kaunat kun eivät tunnu häviävän sitten millään. Valitettavasti. Minulla on monia Suomessa asuvia venäläisiä ja puoliksi venäläisiä naispuolisia ystäviä, ja lähes kaikilla tuntuu olevan ongelma kumppanin löytämisessä. Suomalaisten miesten kanssa homma ei oikein toimi, mutta venäläisetkään miehet eivät oikein ymmärrä puoliksi suomalaista ja puoliksi venäläistä tai Suomessa kauan asunutta venäläistä naista... Muutamat ystäväni ovatkin löytäneet miehen, joka on kotoisin jostain ihan muualta kuin Suomesta tai Venäjältä.
Itse kun pian muutamme Venäjälle aion toki säilyttää oman suomalaisuuteni perheessämme, aion puhua lapsillemme suomea, aiomme käydä Suomessa usein jne. Eikä minun miehelläni ikipäivänä olisi mitään sitä vastaan. Älä ikinä rupea suhteeseen, missä mies edes vihjaa venäläisyytesi olevan millään tavalla negatiivinen piirre. Toivottavasti löydät jonkun, joka osaa arvostaa sinua ja venäläisiä juuriasi!
"välillä käyttäytymiseni voi vaikuttaa enemmän venäläiseltä kuin suomalaiselta. Tarkoitan siis puheliaisuutta, avoimuutta, lämminhenkisyyttä, vieraanvaraisuutta ja tapakulttuuria. "
No on tämäkin yksi tapa ylentää itseään. Kuuluuko venäläisyyteesi yhtään negatiivista piirrettä?
No, siinähän niitä on: puheliaisuus, avoimuus ja lämminhenkisyys. Suomessa niitä ainakin näytetään pitävän negatiivisina piirteinä. Puhumattakaan venäläisestä tapakulttuurista.
Aivan. Eli määrittelet venäläisyyden vain positiivisena poikkeavuutena suomalaisuudesta. Ei puhettakaan, että venäläisyydessä(si) olisi mitään, minkä kokisit kielteisenä.
Ööh? No, sinun viestissäsi tuleekin oikein hyvin esille taas yksi valitettavan monille suomalaisille tyypillinen negatiivinen piirre: vihamielisyys ja hyökkäävyys.
Jos luet viestinivielä uudestaan, niin toivon, että huomaat, että en ottanut kantaa millään tavalla siihen, onko puheliaisuus ja avoimuus mielestäni negatiivisia vai positiivisia ominaisuuksia. Tapakulttuurikin voi olla joko negatiivista tai positiivista, en maininnut sanallakaan kumpaa se mielestäni on. Ymmärrätkö?
Missä te asutte ja onko teillä jo lapsia?
Mutta eikö olisi viisaampaa sinun muuttaa venäjälle ja harrastaa sitä venäläisyyttäsi siellä venäjällä.
Omaan korvaani se venäläisten posmitus kuulostaa ärsyttävältä ja pidän tarkasti silmällä omaisuuttani jos venäläisiä parveilee lähistöllä.
Vaan itsepähän asuinpaikkasi valitset mutta muista se, että maassa maan tavalla. Suomalaisten ei tarvitse opetella venäläisiä tapoja mutta venäläisten asuessa Suomkessa heidän on elettävä maan tapaan.
Oletko harkinnut venäläistä miestä? Varmaankin venäjältä löytyisi sulle mukava mies jonka kanssa aloittaisit elämääsi siellä.
Jaa, mikähän olisi se "maan tapa", selittäisitkö? Sikakännit viikonloppuisin, kuseskelu kaduilla, juhannukset eristyksessä koko maailmasta hyttysten keskustelukumppanina, "iloinen" läskiahmimisjuhla joulu, jolloin kaikki on kuollutta, syömiskelvottomat lipeäkala ja mämmi, karjalanpiirakka RIISILLÄ ja unohdettu/kielletty karjalan kieli, humppaa ja lavatanssia parhaaseen katseluaikaan TVssä, naapurit, joita on nähty 10 vuoden ajan, muttei vieläkään tunne nimeä, tuulipuvut teatterissa, lätkä kansantautina ja tietysti itsensä pitäminen siniverisenä (onhan sinistä lipussakin), vai jokin muu?
Milloinkahan aletaan tajuta, että Suomi Euroopan takapihana vailla minkäänlaista kulttuurihistoriaa (valtionhistoriaakin on alle 100 vuotta) kaipaa kipeästi vaikutteita muualta jotta edellämainittu osattaisiin lopulta nähdä lähinnä rasitteena eikä kallisarvoisena kulttuurisena perintönä.
Eikö ole paijattu lapsena vai mistä noin kurja itsetunto kumpuaa? Olettaen että olet suomalainen. Tuosta kulttuurihistorian puuttumisesta: väite osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä ja sivistymättömyyttä. Ilmeisesti sinulle kelpaa vain muiden kulttuurihistoria, ei oma, ja naapurin ruohokin on vihreämpää. Mitä valtiohistorian lyhyyteen tulee, niin mikä synti se muka on?
Suomalaisten lyhyehkö kulttuurihistoria on ruotsalaissukuisten/ruotsalaisten (suomen kieli, musiikki, taide, arkkitehtuuri), venäläisten (arkkitehtuuri, musiikki) ja karjalaisten (kansalliseepos) aikaansaannosta. Suomalaiset ylpeillen pitävät kaikkea omanaan, mutta kun mennään keskusteluihin ko. kansallisuuksista, niin suomalaiset ovat kuin ovatkin yhtäkkiä paaaaljon arvokkaampia. Omasta mielestään.
Sinulla on nyt kyllä puurot, vellit ja jälkiuunileivätkin pahasti sekaisin. Totta kai kulttuurihistorian voi määritellä tarkoitushakuisesti niin halutessaan. Mutta muutama pointti sinulle vakavaa keskustelua varten, vastaisen varalle: Kulttuurihistorialla ei tarkoiteta vain ns. "korkeakulttuuria". Kulttuurihistoria ei ole sidoksissa kansallisvaltioihin. Kulttuuriset vaikutteet ja ilmiöt ovat aina ja kaikkialla olleet kulkutavaraa. Suomalaisten kulttuurihistoria on lopulta aivan yhtä vanhaa kuin keiden hyvänsä.
Tuo sinun "aikaansaannosluettelosi" osoittaa nimenomaan kulttuurihistoriallisen perspektiivin ja ymmärryksen puutetta. Täällä on asuttu aina kun sää (lue: jäätilanne) on sallinut. On uskottu jumaliin, rakennettu asumuksia, tarvekaluja ja koriste-esineitä, laulettu ja leikitty, kerrottu tarinoita, käyty kauppaa, sodittu. On tultu ja menty. Kulttuurisia vaikutteita on myös tullut ja niitä on viety myöskin aina. Meemit eivät ole minkään kansan omaisuutta: ne ovat kaikkien omaisuutta. Näinhän on ihan kaikkien kansojen ja alueiden osalta.
Mitä tulee viimeaikaisempiin valtiollisiin kehityksiin, niin nehän ovat olleet suurvaltapolitiikkaa mitä suurimmassa määrin. Se että on olemassa sellainen valtio kuin Suomi, kertoo vahvasta kulttuurista. Moni pieni kansa on sulautunut suurempiinsa ja kadonnut.
Vaikuttaa siltä kuin lähtisit olettamuksesta, että suomenniemellä asuvat ihmiset ovat jotenkin muita huonompia lähtökohtaisesti. Mistäköhän sellainen mahtaisi johtua?
"Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys." Wikipedia®
Mitään tulkinnanvaraista sanassa "kulttuuri" ei ole. Mutta jos suomalaiset kuitenkin haluavat nähdä kulttuurina myös ikivanhat örveltämisperinteensäkin ja niin sanotun "korkean" kulttuurin puuttumisen rinnalla myös "matalan" olevan ikäänkuin yhtä arvokas, niin siihen heillä on tietenkin kaikki oikeus.
Kylmät faktat ovat kuitenkin kylmiä faktoja: ulkomaisille turisteille Suomessa taidetaan esitellä lähinnä joko suomalaisista vapaita laskettelurinteitä tai ruotsalaisten/venäläisten rakentamaa Suomenlinnaa. Kesäisin Helsinkiin tulevat isot valtamerilaivat pysähtyvät Suomeen vuorokaudeksi ja jatkavat sitten Pietariin. Tuskin mikään matkatoimisto sisällyttäisi matkapakettiin extreme-kokeilua tyyliin "viikonloppuyö Hesan keskustassa".
Tässä on UNESCOn maailmanperintökohdeluettelo Suomesta. Vaikuttava sellainen :) http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet
Jospa sittenkään ei höyheniä, jooko?
...tarkoitin siis pullistella...
Ei ehkä kannata ammentaa kulltturihistoriallista ymmärtämystä lukaisemalla kulttuurin määritelmä wikipediasta. Jos nyt kuitenkin halutaan lähteä taiteen, arkkitehtuurin ja muun korkeakultturin lijoille, niin on toki todettava, että Suomessa on tehty ja tehdään valtavasti hienoa kirjallisuutta, kuvaamataidetta, musiikkia, arkkitehtuuria jne. Pyramideja Suomessa ei ole. Mutta toisaalta: pyramidejakin on niin monenlaisia. Jos kulttuuria ajattelee vain matkailubisneksen kautta, niin surullisen kapea ja rahavetoinen kulttuurikäsitys on kyseessä. Mac-kulttuurikäsitys. Jos Virolahdelle rakennettaisi tuohivirsuista 100 metriä korkea Väinämöinen, joka laulaa La Traviataa, niin kyllä siinä venäläinenkin turisti pysähtyisi suurta kulttuuria ihmettelemään.
Wikipedia on yksi lähde monista. Se on ymmärrettävä taviksille eivätkä sen tekijät ole sinua, minua tai ketään muuta tyhmempiä. Jos haluat "tieteellisemmät" määritelmät kulttuurista, voit niitä itsekin googlata.
Tuossa alempana yksi kirjoitti:
"Täällä on asunut ja asuu erittäin menestyneitä venäläisten jälkeläisiä, usein kertovat nimensä vasta kahden tai viiden vuoden tuttavuuden jälkeen."
Tämä on juuri sen takia, että on ollut häpeä olla venäläinen Suomessa (ei muualla maailmassa), vaikka a) Suomi on olemassa poliittisesti vain ja ainoastaan siksi että sai emämaalta itsenäisyyden koska senaatti teki kannattavan diilin verisen diktaattorin kanssa (tämä fakta ei jostain syystä ketään hävettänyt), jos asia olisi edennyt normaaleja kanavia pitkin, tuskin Suomi olisi ikinä itsenäinen, Ruotsin vallan pitkittyessä, todennäköisesti hävinnyt kartalta, b) Suomen taloudellisesti parhaat vuodet taitavat olla lopullisesti ohi, enkä suinkaan tarkoita EU-aikaa, jolloin Suomella ei käytännössä ollut mitään määräysvaltaa, vaan aikaa ennen sitä ja 90-luvun lamaa, jolloin Suomi porskutti venäjän kaupalla (voi ja lumput vaihdettiin energilähteisiin ja teollisuusraaka-aineisiin). Taitaa venäläinen raha kelvata nytkin, tosin se otetaan vastaan nenää nyrpistäen, mutta kun ollaan muuten persaukisia etenkin itä-suomessa... c) Suomen kulttuuria rakensivat lähinnä ulkomaiset tekijät, mm. venäläiset, kuten jo totesinkin.
Kuvaamataiteesta puheen ollen: keskeisimpiä vaikuttajia olivat suomenruotsalaiset (taidehistorian isoimmat nimet), jotka opiskelivat, tekivät töitään ja asuivat Pariisissa. Suomen nykytaiteen taso joitakin isolle yleisölle tuntemattomia tapauksia lukuunottamatta kertoo lähinnä taiteilijoiden osaamattomuudesta. Jokainen sen voi todeta itse jos viitsii kiertää näyttelyitä ja gallerioita - täysin avuttomia tekeleitä. Suomen kirjallisuudessa viime aikoina suurimpana tähtenä loistaa suomenvirolainen. Suomen kansainvälisen tunnustuksen saaneet elokuvaohjaajat ovat kyllä suomalaisia syntyperältään, mutta hengeltään kaikkea muuta, asuvatkin ulkomailla. Suomen nykytaiteen museo on ulkomaisen arkkitehdin suunnittelema. Jopa niinkin turhamaisella alueella kuin kansainväliset missikisat Suomen ainut viime vuosikymmeninä voittajatasolle noussut kilpailija oli suomenafrikkalainen. jne. jne.
En minä siitä, että suomalaiset olisivat muita alempiarvoisia, mutta kun joku hakkarainen aukoo päätään takahikiältään, niin yksinkertaisuuttaan hän unohtaa sen faktan, että samoihin aikoihin kun hänen esi-esi-isänsä istuivat puissa, hänen haukkumilla "ählämeillä" oli jo varsin korkeatasoinen sivilisaatio. Eikä Suomea olisi olemassa minkäänlaisena - köyhänä tai rikkaana, itsenäisenä tai ei - ilman muiden kulttuurien vahvaa vaikutusta, mistä kuuluisi olla tyytyväinen.
"En minä siitä, että suomalaiset olisivat muita alempiarvoisia, mutta kun joku hakkarainen aukoo päätään takahikiältään..."
Ok. Viimeisessä kappaleessa tuli hieman erikoisen vuodatuksesi henkinen ponnin viimein esiin. Ihan ymmärrettävää. Itse kylläkin pidän herra hakkaraista vain harmittomana narrina. Vaarallisempia ovat ne, jotka osaavat olla poliittisesti korrekteja. Mitä kulttuurikeskusteluun tulee, huomaan näkökulmamme toivottoman erilaisiksi. Itse tarkastelen kulttuurihistoriallisia kehityslinjoja mittakaavassa, jossa kansallisvaltiot ovat rinnastettavissa lähinnä ohimeneviin muoti-ilmiöihin. "Hyvä" ja "huono" kulttuuri ovat tässä katsannossa täysin hyödyttömiä ja triviaaleja käsitteitä. Ellei sitten tutkita sitä, mitä kunakin aikana ja kunkin ihmisryhmän sisällä on pidetty hyvänä ja mitä huonona.
Ehkä ymmärrän.
Oma sukuni asui 10 kilometrin päässä rajasta ennen stalinin hyökkäystä.
Oli kanssakäymistä venäläisten kanssa.
Toisaalta olen reissannut venäjällä ennen ja jälkeen neuvostoliiton.
Yksittäin venäläiset ovat ystävällisiä, kun niitä kokoontuu enemmän kuin viisi niin ne alkavat huutaa toisilleen. Kansallinen erikoispiirre.
Tunnen myös ilmiantajan joka tapatti yli sata suomalaista, samoin venäläisen ohjusupseerin jonka kanssa käytiin katselemassa hänen aiempaa kohdettaan USA:ssa.
Täällä on asunut ja asuu erittäin menestyneitä venäläisten jälkeläisiä, usein kertovat nimensä vasta kahden tai viiden vuoden tuttavuuden jälkeen.
Ei kai kulttuurin säilyttämisessä ole ongelmaa, tätini tekivät sen ja ainoa myönnytys oli käydä luterilaisessa kirkossa.