Uusi "tyttöystäväni", ikää 26v paljastuikin tällaiseksi tunteettomaksi, tai vähemmän tunteelliseksi yksilöksi. Toiset naiset itkevät, suuttuvat ja ovat melkein jatkuvasti tunnekuohun vallassa, aivan niinkuin jotkut hirmumyrskyt ja koskaan ei tiedä että mikä on hätänä. Hän taas on juuri päinvastainen, ei mitään kuohuoa koskaan.
Nyt vähän on sellainen ???? tunne että olenko nyt saanut lottovoiton vai en sittenkään?
Mitäs sanoo kokeneemmat miehet, pysyykö suhde ehjänä ja rehellisenä jos tunteista ei puhuta ? Latistuuko tuollaisessa suhteessa myös seksielämä väistämättä olemattomaksi ?
Nyt vähän on sellainen ???? tunne että olenko nyt saanut lottovoiton vai en sittenkään?
Mitäs sanoo kokeneemmat miehet, pysyykö suhde ehjänä ja rehellisenä jos tunteista ei puhuta ? Latistuuko tuollaisessa suhteessa myös seksielämä väistämättä olemattomaksi ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokemattomampanakin sivusta tuollaisia tunnekuohuiluja toisten suhteissa seuranneena (ja omissa naiskavereissa) uskaltaisin väittää että olehan onnellinen, itselläni lähtisi järki alta aikayksikön kun muija pimahtelee milloin mistäkin järjettömästä asiasta, nytkin kaveri itsemurhan partaalla vähän väliä kun muija paksuna ja entistäkin pahempi sekoilija/vittuilija/möykkääjä.
Sellainen lievätunteinen nainen on paras. Reagoi naisellisesti, mutta pysyy jossain rajoissa.
Kuinka uusi? Harva suhteen alkumetreillä näitä suuria tunnekuohuja toiselle näyttää. Kyllähän sellainen vaatii jo pidemmän tuntemisen.
Siis se jatkuva tunnekuohuilu ei kyllä ole mitään normaalia käytöstä. Ihan oikeesti, kyllä jokainen normaali aikuinen tajuaa pms-oireisiinsakin lääkkeet hakea, jos ne on ihan karmeat.
Se jatkuva tunteellisuus on huomion hakemista ja sitä, kun jotenkin kautta maailman sivun hysteerisyyttä on pidetty naisellisena ominaisuutena. Sitten jotkut haluavat olla näitä naisellisia prinsessoja. Teininä tunteet heittelevät laidasta laitaan ja on hirmumyrskyjä, mutta kun aletaan puhua 20-25-vuotiaista aikuisista naisista, alkaa noitten vuosien aikana ne pyörremyrskyleikit rauhoittua.
Se on ihan hirveää suhteelle ja kaikille, jos toinen osapuoli on kuin arvaamaton skitso, eikä niillä kaikilla mitään masennusta ja muuta ole. Se on ihan huomion hakua siitäkin osa. Joillain on etenkin nykyään semmoinen rooli, kun ei vissiin muuten olla riittävän erikoisia. Joillain jopa narsismia, että sillä oikuttelulla hallitaan, kun toinen pysyy varpaillaan koko ajan. Tottakai tunteet jonkun verran elää, joillain hieman enemmän kuin toisilla, mutta ei kuvailemasi ole normaalia ("Toiset naiset itkevät, suuttuvat ja ovat melkein jatkuvasti tunnekuohun vallassa, aivan niinkuin jotkut hirmumyrskyt ja koskaan ei tiedä että mikä on hätänä").
Tunteista keskustelu on eri asia samoin seksin intohimo. Seksielämä arkistuu väistämättä ja jos luulet, että epävakaan kanssa seksi on edes hyvää välttämättä pidempään, niin harvoin. Ei sekopäät ole edes kaikki intohimoisia, vaan sekopäitä. Pornotähdistäkään kaikki eivät ole intohimoisia, vaan pystyvät työhön, missä harrastetaan seksiä työnä. Ainakin ylitunteilu asettaa myös jatkuvia vaateita hoivata tunteita, jauhaa niistä, jatkuvan vaaran milloin mistäkin loukkaantumiseen ja seksikin saattaa latistua ihan vaan siksi, ettei se pysty jatkuvasti, aina ja 100%sti olemaan romantiikan nälän täyttymys ja yhtä tunnetta.
Tunteista voi keskustella, jos on tarvetta, mutta miksi niistä pitää jauhaa, jos ei ole. Suhde pysyy ehjänä ja rehellisenä kun molemmat ovat sitä. Myös teoillaan ja nimenomaan enemmän teoillaan, kun jauhamisella. Lisäksi ihminen voi tuntea syvästikin vaikkei aina reagoisi siihen. Eihän sitä voikaan. Voi olla että tunteista huolimatta työt täytyy hoitaa tai johonkin keskittyä, voi olla että pidemmällä tähtäimellä siinä hetkessä on vaan oltava tunteilematta tai muuten. Voi olla ettei kaikkiin tunteisiin kannata niin reagoidakaan, voi tajuta mistä ne johtuu. Eikä tunteiden määrää nää ulospäin.
Lottovoitosta sen sijaan ei voi sanoa mitään kun ei tunne sitä naista eikä sinua. Eikä tämän perusteella voi sanoa kuin yleisesti.
Sen voi sanoa, että kaikki muuttuu arjeksi väistämättä ja jos ei itse löydä onnellisuutta muusta kun suurista tunteista ja haaveilusta, eikä että löytäisi pienistä asioista suuria tunteita ja haaveita, tulee elämä olemaan pitkä pettymys.
Biologisesti ottaen naisen tunteellisuudella ja herkistymisellä on aivan loogiset tarkoitusperät. Fertiili-ikäisen naisen tunteellisuuden perusta on siinä, että saadessaan mahdollisen lapsen naisen on opittava tunnistamaan lapsen hienovaraiset viestit herkästi, sekä pystyttävä suojelemaan lasta uhkia vastaan noin pääpiirteissään. Tietyt hormonit tarkoituksella lisäävät vielä herkkyyttä tunteille, jos on raskaana tai imettää. Siksipä miehet eivät koskaan välttämättä koe aivan samalla tavalla tunteita. Jos normaaleita tunnereaktioita tai herkistymistä ei tule, joudutaan varhaista vuorovaikutusta opettamaan, mikä on haastavaa.
Tosin kukaan ei voi sanoa, mitä joku voi sisimmässään tuntea. Ja jos ei ole nähnyt toisen kaikkia tunnereaktioita tai sitä, mikä niitä aiheuttaa ei varmaan tunne ihmistä, koska jokaisella ihmisellä silti on potentiaalia tunteisiin, jos nyt ei ole aivan tunneköyhä.