En oikein tiedä että mistä alottaisin kun on niin paljon asioita mielessä mutta siis..
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa parisen vuotta ja suhteeseemme on mahtunut kaikenlaista. Kahdeksan kuukauden kohdalla yllätin poikaystäväni lähettelemästä sopimattomia viestejä useammille eri tytöille useampaankin otteeseen, mikä lasketaan mielestäni pettämiseksi. Se jälkeen suhteessamme on vallannu jatkuva luottamuksen pula mikä on jatkunut ihan tähän päivään astikin. Eniten vain harmittaa kun todella luotin häneen ja kun hänestä paljastuikin sellainen puoli mitä en olisi ikinä uskonut hänestä löytyvän, on luottamuksen rakentaminen uudelleen todella hankalaa. Olemme kuitenki päässeet jo pahimman yli mutta ei siinä vielä kaikki..
Poikaystävälläni on ollut aina hyvin vaikeat perheoloosuhteet, joutunut siis kokemaat sekä psyykkistä että fyysistä väkivaltaa kotonaan. Nyt minusta on alkanut tuntumaan että nuo hänen vanhempansa piirteet alkavat jollakin tavalla näkyä hänessäkin, hän mm. suuttuu kamalan helposti, on todella mustasukkainen (ei salli minulla olevan muita miespuolisia kavereita), huutaa minulle ja on ottanut välillä aika rajuilla otteilla kiinnikkin (ei kuitenkaan niin että olisi tullut jotain jälkia tms.). Pelottaa vain että tulevaisuudessa jos niitä lapsia joskus siunaantuu, että millainen hän tulisi heille olemaan kun tosiaan on saanut aika huonoa esimerkkiä kasvatuksesta omasta kodistaan. En todellakaan halua lapsilleni sellaista isää, joiden kanssa he joutuisivat pelkäämään.
Lopputulos tästä kaikesta on siis että riitelemme nykyään lähes päivittäin enkä halua enää mennä käymään hänen kotonaan (asuu siis vielä kotona) koska suoraansanottuna pelkään hänen vanhempiaan (ovat heittäneet minutkin pihalle jo kerran). Näemme nykyään siis vain viikonloppuisin koska asumme eri paikkakunnilla. Se että näemme nykyään harvemmin, on hankaloittanut välejämme entisestäänkin ja nykyään tuntuu kun olisimme todella etäisiä. Kuitenkin rakastan häntä todella paljon ja hän osaa olla myös maailman ihanin ja kultasin poikaystävä. Jotenkin kaikki tuntuu nyt niin vaikealta ja tulevaisuus hänen kanssaan pelottaa. Olen meinannut monta kertaa jättää hänet mutta hän sanoo että ei voi elää ilman minua ja uhkaa tappaa itsensä (aloittanut jo viiltelynkin!) Mitä siis pitäisi tehdä, tuntuu että olisimme umpikujassa mistä pois pääseminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa parisen vuotta ja suhteeseemme on mahtunut kaikenlaista. Kahdeksan kuukauden kohdalla yllätin poikaystäväni lähettelemästä sopimattomia viestejä useammille eri tytöille useampaankin otteeseen, mikä lasketaan mielestäni pettämiseksi. Se jälkeen suhteessamme on vallannu jatkuva luottamuksen pula mikä on jatkunut ihan tähän päivään astikin. Eniten vain harmittaa kun todella luotin häneen ja kun hänestä paljastuikin sellainen puoli mitä en olisi ikinä uskonut hänestä löytyvän, on luottamuksen rakentaminen uudelleen todella hankalaa. Olemme kuitenki päässeet jo pahimman yli mutta ei siinä vielä kaikki..
Poikaystävälläni on ollut aina hyvin vaikeat perheoloosuhteet, joutunut siis kokemaat sekä psyykkistä että fyysistä väkivaltaa kotonaan. Nyt minusta on alkanut tuntumaan että nuo hänen vanhempansa piirteet alkavat jollakin tavalla näkyä hänessäkin, hän mm. suuttuu kamalan helposti, on todella mustasukkainen (ei salli minulla olevan muita miespuolisia kavereita), huutaa minulle ja on ottanut välillä aika rajuilla otteilla kiinnikkin (ei kuitenkaan niin että olisi tullut jotain jälkia tms.). Pelottaa vain että tulevaisuudessa jos niitä lapsia joskus siunaantuu, että millainen hän tulisi heille olemaan kun tosiaan on saanut aika huonoa esimerkkiä kasvatuksesta omasta kodistaan. En todellakaan halua lapsilleni sellaista isää, joiden kanssa he joutuisivat pelkäämään.
Lopputulos tästä kaikesta on siis että riitelemme nykyään lähes päivittäin enkä halua enää mennä käymään hänen kotonaan (asuu siis vielä kotona) koska suoraansanottuna pelkään hänen vanhempiaan (ovat heittäneet minutkin pihalle jo kerran). Näemme nykyään siis vain viikonloppuisin koska asumme eri paikkakunnilla. Se että näemme nykyään harvemmin, on hankaloittanut välejämme entisestäänkin ja nykyään tuntuu kun olisimme todella etäisiä. Kuitenkin rakastan häntä todella paljon ja hän osaa olla myös maailman ihanin ja kultasin poikaystävä. Jotenkin kaikki tuntuu nyt niin vaikealta ja tulevaisuus hänen kanssaan pelottaa. Olen meinannut monta kertaa jättää hänet mutta hän sanoo että ei voi elää ilman minua ja uhkaa tappaa itsensä (aloittanut jo viiltelynkin!) Mitä siis pitäisi tehdä, tuntuu että olisimme umpikujassa mistä pois pääseminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.