Mistä tietää, onko tämä oikeaa rakkautta?

Kun ensimmäinen ajatus, kun aamulla herää, on se toinen.
Kun huulille nousee hymy, kun ajattelee sitä toista.
Kun hymyilee, kuin heikkomielinen, kun tavataan.
Kun tekee mieli olla lähellä koko ajan.
Kun haluaa jutella toisen kanssa kaikesta mahdollisesta.
Kun ei voi elää ilman toista.
Kun tuntee, että on löytänyt sielunkumppanin.
Kun tuntee, että etsintä on loppu, että tässä hän on.

Kun ajatuksiin ei mahdu kuin vain se yksi ja ainoa. Kun sen lähellä on hyvä olla. Kun tulee onnelliseksi siitä että on vaan toisen vieressä ja pitää toista kädestä kiinni. Kun toiselle voi puhua mistä vaan pelkäämättä että mitä toinen sanoo. Kun toinen kuiskaa korvaan että tahtoo pitää siinä lähellään aina. Kun maailman paras paikka tuntuu olevan toisen kainalos. Kun toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Eikä tarvitse toisen seurassa hävetä itteään ja muotojaan. Kun toisen kosketus tuntuu hyvältä. Ja kun pääsi on pilvissä ja saatat löytää yllättäen jääkaapista kadonneenkirjan tai voipaketin kirjahyllystä. :) Muistamatta lainkaa että itte olisit ne niihin paikkoihin laittanut. :)

Noi kaksi vastausta kuvaa sitä millaista on rakastumisvaiheessa. Kun rakastumisen tunteet on koettu ja arki on astunut kuvioihin parin vuoden päästä, rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi. Tai sitten ei ole. Minäkin haluaisin tietää, mistä merkeistä pitkässä suhteessa voi päätellä onko kyseessä oikea rakkaus.

Tää on kyllä aika paha. Kai sen lopulta voi vain itse tietää.
Media on myös hyvä laittamaan päätä pyörälle. Jos on liian hyvissä väleissä/yhteisiä harrastuksia on vain kavereita, jos taas ei niin osapuolet eivät ole toisilleen. Jos seksi on todella hyvää, kyseessä on vain seksisuhde. Jos seksi on huonoa, sitä voi yrittää korjata mutta kannattaa luovuttaa. Jos nauttii toisen läsnäolosta, on riippuvainen, ja jos välillä haluaa olla yksin, ei rakasta toista koska ei halua häntä nähdä. Oletteko huomanneet saman ristiriitaisuuden?

Rakkautta on lämmin tunne rinnassa, kun katsoo omaa puolisoa vielä vuosien jälkeenkin. Ihailu. Valmis ruoka odottamassa kun tulee töistä. Peittely illalla sohvalle, kun toinen on nukahtanut tv:n ääreen. Toisen vikojen hyväksymistä. Omasta mukavuudesta tinkimistä toisen vuoksi. Kosketus. Yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen. Toisen sukkien parsiminen tai pyörän kumin paikkaaminen. Kunnioitus. Yhteinen suunta elämässä.

Rakkaus ei tosiaan ole mitään ruusuilla tanssimista aina. Alkuhuuma kun päättyy, niin helpostihan se ero tulee. Rakkaus on tavallaan myös valinta, mutta tunnettakin tarvitaan. Ja halua hoitaa suhdetta. Toista ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä!

Jos sun tarttee asiaa kyseenalaistaa, ni se tuskin on "oikeaa rakkautta"...

jälkeen kai sen tietää siitä, että toisen kanssa on vaan hyvä olla, toiseen voi luottaa. Toinen on kuin ystävä, jonka on tuntenut "aina", kaikesta voi puhua. Ja siitä, että seksi huvittaa vielä vuosien päästä, jos se on hyvää molemmille. Yksi tärkeimmistä on se, ettei läheisyys ja kosketus lopu.
Uskollisuus..... sen tietää, jos toinen ei haikaile muiden perään millään tavalla, vaan tahtoo olla juuri sinun kanssa ja sinä hänen.

Mitä on oikea 'rakkaus'? Jotain syötävää kenties? - "Rakkaus on tunne, jota ei voi raapia pois." Merkit ovat syrämes, eivätkä ne lähre, vaikka mitä tekisit.