Tuntuu roikkumiselta kun minulla on vain yksi ystävä tällä hetkellä jonka kanssa oikeasti haluan viettää aikaa. Ollaan molemmat sinkkuja, ja hänellä on laaja kaveripiiri. Tämä on erittäin hyödyllistä minulle koska hänen kauttaan tapaan paljon ihmisiä ja saatan tavata myös miehen..
Minun on aina ollut vaikea saada ystäviä, koska en ole puheliaimmasta päästä ja usein huomaan orastavat kaverisuhteet vaan lipuvan ohi. Olen petrannut tässä asiassa ja kovasti yritän saada paremmat sosiaaliset taidot. On minulla muutamia kavereita kuitenkin. Ja muuta elämää. Kuten opiskelut, harrastukset, työ jne..
Nyt tuntuu ettei oikein ole ketään muuta kuin olla tämän kaverin kanssa, sosiaalisessa elämässä siis. Tunnen oloni roikkujaksi hänen seurassaan. Hän tarjoaa minulle monia mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, varmasti hän alkaa kohta ihmetellä kun en saa kunnon kontaktia muihin? Ongelma on siis lähinnä naispuolisten kavereiden saamisessa. Mitä minä voin hänelle tarjota, kun aina vaan tulen yksin seuraan? Olen välillä hiljainen myös hänen seurassaan, pelkään olevani huonoa seuraa... Tottakai yritän olla hyvä ystävä, luotettava jne., mutta silti pelkään että häiritsen häntä ja olen vain se yksinäinen roikkuja ja aina riippuvainen hänestä...
En voi sille mitään kun niin harvojen kanssa synkkaa niin hyvin.:(
Minun on aina ollut vaikea saada ystäviä, koska en ole puheliaimmasta päästä ja usein huomaan orastavat kaverisuhteet vaan lipuvan ohi. Olen petrannut tässä asiassa ja kovasti yritän saada paremmat sosiaaliset taidot. On minulla muutamia kavereita kuitenkin. Ja muuta elämää. Kuten opiskelut, harrastukset, työ jne..
Nyt tuntuu ettei oikein ole ketään muuta kuin olla tämän kaverin kanssa, sosiaalisessa elämässä siis. Tunnen oloni roikkujaksi hänen seurassaan. Hän tarjoaa minulle monia mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, varmasti hän alkaa kohta ihmetellä kun en saa kunnon kontaktia muihin? Ongelma on siis lähinnä naispuolisten kavereiden saamisessa. Mitä minä voin hänelle tarjota, kun aina vaan tulen yksin seuraan? Olen välillä hiljainen myös hänen seurassaan, pelkään olevani huonoa seuraa... Tottakai yritän olla hyvä ystävä, luotettava jne., mutta silti pelkään että häiritsen häntä ja olen vain se yksinäinen roikkuja ja aina riippuvainen hänestä...
En voi sille mitään kun niin harvojen kanssa synkkaa niin hyvin.:(
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ja yleensäkin häiritsee että hän omaa niin ihanan puheliaan, pulppuavan, iloisen ja sosiaalisen luonteen, ja kun joku jää minun kanssani kahdestaan keskustelu on väkinäistä vaikka kuinka yritän ottaa rennosti.
Ahdistaa nyt kun ei oikein tiedä kenen luo menisi, en tunne olevani haluttua seuraa eikä viitsisi tunkeilla aina. Tämä yllämainitsemani kaveri on kaiken lisäksi eri kaupungissa, jo senkin takia alkaa varmaan epäilemään että eikö mulla kotikaupungissa ole kavereita kun pitää aina tulla sinne.
mulla on aika samankaltasia tuntemuksia kuin ap:lla. Mulla on useampia naispuolisia kavereita, mutta en oikeastaan luota heihin ts siihen, että he haluavat olla oikeesti ystäviäni. ylipäätään mun on helpompi tutustua miehiin ja paras (ainoa) ystäväni on mies.
Olin koko ala-asteen tyttöjen koulukiusaama, syrjimä, en ollut tarpeeksi hyvä heidä joukkoonsa. He kisasivat siitä kuka saa kauiten huijattua olevansa mun kaveri yms "hauskaa". Idea oli sitten aina paljastaa huijaus juuri kun uskoin,että oikeasti joku halusi olla kaverini.
luotan enemmän miehiin kuin naisiin ja viihdyn paremmin miesten kanssa, mutta joskus olisi kiva olla naispuolinenkin ystävä.
hei,
tuon otsikon voisi muotoilla paremmin jos haluaa tänne vastauksia. minulla sama juttu, duunissa ok, mutta pikku hiljaa alkaa paistaa tämä ns kaksoiselämä läpi. minulla ei ole ystäviä/ketään ja mitään toimen ulkopuolella. ei ole sos. elämää tai rakasta harrastusta. vaikea siis olla rento ja hauska duunissa. lisäksi työkamut ovat selkeästi osoittaneet, etteivät halua mennä minnekään kanssani työn ulkopuolella. mikä on minussa vikana ja mitä muilla on mitä minule ei ole, ?
viime aikoina olen yrittänyt elää eckhart tollen mukaisessa hetkessä, olemalla läsnä. no eipä vituta huominen, mutta tämä hetki jälleen yksin nukkumaan surkean päivän jälkeen vituttaa. pitäisikö ajatella tätä yksittäisenä hetkenä, vaikka tapahtuu joka päivä, olen yksin. ollako se tarkoitukseni. en tahdo tätä, mutta tekemisillä on syy, enkä tiedä mitä tehdä, jotta kaikki on hyvin. kadehdin ihmisiä, joilla on normaali elämä!!!
pidä ystävästäsi kiinni, vaikka itsekin mietin monesti, miksi vietän aikaa tämän pellen kanssa, mutta ompa joku. tästä johtuu varmaan perheväkivqlta kun ei osata erota, joten huono neuvo mut hei, yritin vaa auttaa =)
Vitu faija..
Moikka! hei arvaa mitä, tunnistin itseni tosta sun tekstistä! Mulla on kyllä muutama muukin kaveri joiden kanssa hengailen silloin tällöin , kaikki aika pitkäaikaisia. Mutta nyt olen runsaan vuoden tuntenut yhden aivan loistavan ihmisen jonka kanssa alkoi hyvä ystävyys. HÄN on minulle nyt se paras ystävä oikeastaan, se jonka kanssa eniten aina haluaisin olla, mutta kuten sunki tilanteessa ni HÄNELLÄ on paljon muitakin kavereita ja liuta hyviä yst'viä, paljon pitkäaikaisempia kuin minä, Me käydään samaa koulua. Se asetelma on mullekin kurja välillä ku toinen on sun lähes ainoo ja tärkein ystävä, mut sit hänellä on ystäviä joka sormelle. Kyllä hän osoittaa että mä oon tärkee enkä jatkaiskaan tätä ellei hänelt tulis merkkei siit että haluaa tosissaan olla mun ystävä. Ihmettelen sitä kun hänellä kuitenkin on ystäviä paljon. Mihin hän mua tarvitsee. Oon koulusta hänen paras kaveri selkeesti, mut en nyt suostu uskomaan et vaan sen takia kutsuu mut synttäreilleen ja tupareihinsa ainoona koulusta saatuna kaverina tai kertoo murheistaan mulle. Ilmeisesti mä jotain pystyn tarjoomaan. Olen tutustunut hänen kavereihinsa, juuri kuten sanoit, HÄN tuo mun eteen ihmisiä, mulla ei kauheen paljon tuomista ole, ei mulla oo semmosta kaveriporukkaa. Mut meiän täytyy vaan luottaa siihen ja vakuuttua siitä että jotain meissä on pakko olla. jotain me tuodaan noiden ystäviemme elämään jonka he haluavat vaikkei se sitten olisikaan uusia ihmisiä. he tykkää MEISTÄ. ollaan onnellisia siitä. Me asutaan onneks samas kaupungis ja suht lähekkäin.
Joskus, useimmiten jo se että on toisesta osapuolesta ja toisen asioista kiinnostunut, osaa esittää tarkentavia kysymyksiä keskustelussajne, on jo hyvä alku sille että keskustelu sujuu. Etenkin jos on juuri tuo tilanne että edes toisella osapuolella juttu luistaa, niin keskutselu toimii.
Mikään ei ole rasittavampaa kuin kysellä kiinnostuneesti toisen asioista, ja toinen ei osaa kysyä sinulta. Ja jos kysyykin, niin ei ole kiinnostunut tietämään lisää vaan sanoo vaan että "joo".
Vanhaa englanninkurssikirjaa lainatakseni
" The best way to be intresting is to be intrested".