Tutustuin 5vuotta sitten parhaaseen ystävääni. Oltiin heti kuin paita ja peppu. Puhuttiin kaikki syvimmätkin haavat toisillemme. Reilu vuosi sitten pyysin häntä lapseni kummiksi. Toissapäivänä hän ilmoitti ettei halua olla ystäväni eikä lapseni kummi. Tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta koko homma. Koskaan ei riidelty. Aina tuettiin toisiamme. Nyt tämä "ystäväni" aloitti vuosi sitten opiskelut ja asuu vielä kotona. Ikää hänellä on 26v. Tuntuu todella pahalta, kun on ollut sydän ystävänä. Ollaan puhuttu kaikki mahdolliset asiat puolin ja toisin. Tuntuu kuin olisi isketty tikarilla selkään takaapäin. Mitä ihmettä? Olo on todella loukattu myös pienen lapseni puolesta kun kummi irtisanoi itsensä. Kertokaa mitä mieltä olette?
Ystävyys kariutui
evsu
1151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysyitkö syytä, että miksi ei halua olla ystävä eikä lapsen kummi? Mikä syys oli? Joskus sanotaan, että jotkut ihmiset muuttuvat ihan eri ihmisiksi sen jälkeen kun saavat lapsen. Olen itsekin huomannut tämän, kun lapsiperheitä on pikku hiljaa ilmaantunut lähipiiriin, ja kaikkien kanssa yhteydenpito ei vain enää toimi. Vaikea sanoa kun ei tiedä tarkemmin asiasta, mutta ensimmäisenä ajatuksena nousi mieleen että erilaiset elämäntilanteet ovat tavalla tai toisella rikkoneet hyvän ystävä-suhteen.