Muistatkohan

Muistan sen lopun elämääni! Ois kiva nähdä vielä joskus! Mulla on ollut kauhea ikävä sua!

kun lukee tällaisia juttuja... miksette tehneet jotain silloin kun oli vielä tilaisuus, vai oliko tunteenne sitten yksipuolisia ja tulitte torjutuiksi? Jälkimmäisessä tapauksessa kun on turha enää haikailla entisten ihastusten perään...

Itse laitoin ex-työkaverille viestin kuulumisia kyselle, yrittäen saada keskusteluyhteyttä aikaan, vaikka olen todella ujo ja olin kauhusta kankeana kun hengitystä pidätellen painoin lähet-nappia. Keräsin vaan kaikki rohkeuteni ja laitoin viestiä menemään sillä ajatuksella, että ainakin selviää välittääkö kyseinen hemmo musta yhtään vai ei ja saan sen varmasti vastauksesta selville. No, ei vastannut yhtään mitään, joten tuli selväksi ettei välittänyt. Eikä halunnut jäädä minkäänlaisiin yhteyksiin kanssani.

Olin surunmurtama ja jouduin poistamaan hänet facebook-kavereistanikin sen jälkeen kun hän "tylytti" minua vastaamattomuudellaan, jotta saisin unohtaa koko tyypin.

No ei se niin helppoa ole se unohtaminen siltikään, mutta mua ei ainakaan jäänyt vaivaamaan olisiko ollut kiinnostunut, kun sain selville ettei ollut. Tiedän että itse ainakin yritin säilyttää yhteyden, mutta hän ei halunnut. Olin vaan kuvitellut päässäni kaiken enkä ollut tajunnut ihastukseni olevan yksipuolista. Hän ei laittanut tikkuakaan ristiin sen eteen että olis mitään yhteyttä ja jätti lisäksi vielä vastaamatta. Aika selvä message välinpitämättömyydestä...

Ainahan se tuntuu tosi omituiselta kun omaa voimakkaita tunteita, jotka sitten ovatkin yksipuolisia, mutta sellaista on elämä. "It is what it is. It's not what it could have been, it's not what it should have been, it is what it is."

Mikäli tämä koskee kesän 2007 tapahtumia, niin muistan, todellakin ;)
Muistan kaiken; ja eritoten muistan kaikki ne hetket kun katseemme kohtasivat...

"Summer two thousand and seven,
in memories forever..."

Niin, miksi ihmeessä sitä ei vaan saa sanottua ja vuosien vieriessä se katseen tuntu säilyy....