Huomasin yllättäen että olen ihastunut yhteiseen tuttavaamme. En kuitenkaan tehnyt tai sanonut hänelle mitään. Eräänä päivänä vain sattui käymään niin, että tupakilla ollessamme seinään nojaillen yhtäkkiä aivan kuin vahingossa hivuttauduimme toisiamme kohti ja pitkän katsekontaktin jälkeen suutelimme, sitten vain ihmeteltiin mistäs moinen tuli. En tässäkään vaiheessa kertonut että olin jo ollut jonkin aikaa ihastuneena häneen.Jossain vaiheessa sitten sanoin kuinka mukavaa minusta oli ollut kun hän kyläili meillä ja hän sanoi että tunteet ovat molemminpuoleisia. Sen jälkeen olemme nähneet melkein joka päivä. Halaamme ja suukottelemme, ei vielä muuta. Minulta on alkanut jo enne tätä tapausta hiipua tunteet avopuolisoa kohtaan. Ja nyt haluaisin jo erota. Siitä en kuitenkaan ole puhunut kenellekkään. Hänellä avoliitossa ei omia lapsia ( minulla oma), en ole uskaltanut vielä kysyä mitä hän minusta haluaa, välittääkö hän minusta, entä avopuolisostaan...Haluaisin antaa ajan vain kulua niin näkisi tuleeko tästä jotain. Mutta tunnen itseni ja tiedän miten lyhyessä ajassa pystyn rakastumaan täysillä. Pelkään että ahdistan hänet nurkkaan...En kuitenkaan haluaisi menettää häntä sillä se tunne kun olemme lähekkäin,kun katsomme toisiamme syvälle silmiin, siinä on jotain...
2 avoliitossa olevaa..
woiwoi
16308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä pelkään että Jumala rankaisee teitä huorintekijöitä jos ette osaa itse lopettaa huorintekoa.
En toivo, mutta pelkään että saatte ansionne mukaan.
Siunausta.
Jumala ei ole ilkeä, vaan armollinen.
Nimimerkkisi on vitsi :)
Älä vääntele Jumalan ajatuksia oman mielesi mukaiseksi. Jumala on armollinen mutta jos jatkat vaan pahaa tehden Hän sanoo että tee parannus että mitään pahempaa ei sinulle tapahtuisi. Ei hän syntiä siunaa koskaan ja armo kuuluu katuville.
juupa juu, toistan saman entisen litanian:
Oletko hoitanut nykyistä suhdettasi, vai pitänyt sitä itsestäänselvyytenä?
eli mielipiteeni on seuraava, ennen kuin lähdette särkemään nykyisten kummppaneidenne sydämiä, koettakaa satsata nykysyhteeseen täysillä, matkoja, avioparikursseja, treffejä, elokuvia, kaikkea, mikä kehittää nykysuhdettanne.
Et edes tiedä, mitä uusi suhde tuo tullessaan, muutakuin tämänhetkisen ihastumisen tunteen joka yllättys yllätys katoaa, ennemmin tai myöhemmin.
Vai janoatko vain ihastumisen tunnetta, etkä kykene rakastamaan, huolehtimaan omasta nykyhetken suhteestasi?
Entä jo ihastuneen nykyinen kumppani pitää suhdetta itsestäänselvyyteenä? Näin tapahtuu usein. Juuri se "altistaa" ihastumaan toiseen. Mitä hyödyttää jatkaa "satsaamista" sellaiseen nykysuhteeseen, jossa puoliso on jo särkenyt oman sydämen ja joka ei halua kehittää suhdetta mihinkään?
eiköhän siinä tapauksessa pidä ripittää avokkiaan ja kysyä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, liitto on parisuhde ja jos ei kumpikin sitoudu siihen ja hoida sitä, huonosti käy.
onhan noita parin vuoden välein kumppaaniaan vaihtavia ihastuksen tunnetta jahtaavia jo tässäkin maassa tarpeeksi.
meillä on taasen sitouduttu suhteeseen ja liitto on kestänyt jo 22 vuotta.
Kyllä se on niin että tunteilleen ei voi yhtään mitään.
Rakkaus on suurin kaikista, sitä ei katso aika eikä paikka.
Sen puolesta tekee mitä vain. Sen tietää kun se oikea tulee kohdalle!
Millään muulla ei ole merkitystä.
Kiitos Looove sanoistasi :) Ja epäilijöille/ihmettelijöille tiedoksi, olen tehnyt kaikkeni ja vähän ylikin nykyisen suhteeni eteen. Tässä vain ei ole enää mitään. Sen verran raotan elämääni että tähän liittyy myös alkoholi ongelmaa. Olen jo yhden alkoholistin takia kärsinyt vuosikaudet ja kun tämä nykyinen paljastui kaappi sellaiseksi,niin minulla ei vain olee enää paukkuja jäljellä...
woiwoi, olisit kertonut tuon alkoholismin heti, en olisi sanonut muuta kuin, että ota ja lähde, sinun ei tarvitse - eikä muuten kenenkään muunkaan moisesta.
Avoliitossa oleva ei ole varattu. Ei myöskään kihloissaoleva.
Vasta avioliitto on sitoumus, joten sinä olet vapaa ihminen tekemään mitä haluat.
Kiitos Maraton 1970, ja uakovainen :)))
Pistetäänkö kädet kyynärpääitä myöten ristiin ja toivotaan että tästä tulisi jotain, toivotaan että hän olisi se oikea. Olen jo riittämiin elänyt huonoissa parisuhteissa. Olisi ihanaa saada elää oikeasti onnellisena. .
woiwoi, meillä on samanlaista taustaa, lisäksi minun suhteeseen liittyy väkivalta.
Nyt olen korviani myöten rakastunut ja toivon että meistä tulee vielä jotain.
Kun saisi voimaa lähteä tästä huonosta suhteesta.
Ja se on jännä, yhtään ei ole morkkiksia tms tästä uudesta miehestäni. Koska se on oikein, se on rakkautta. Se on se suurin voima.
Looove..lähde niin pian kuin mahdollista, sillä mitä pitempään jatkat sitä enemmän satutat itseäsi. Minä elin 12 pitkää ja tuskallista vuotta ensimmäisen alkoholistin kanssa, ennenkuin pääsin irtautumaan. Haavat jäi ja syvät. Nyt jo osa haavoista parantunut, mutta vieläkin pahat muistot tulevat joskus mieleen. Tämä nykyinen on niin ovela holisti etten heti käsittänyt mistä on kyse, vaikka olisi pitänyt.. Aikani yritin sanoa, jutella vakavasti ja nätisti, mutta ei siitä ole ollut mitään hyötyä, sama jatkuu. Enää en jaksa, rukoilen vain että saisin pian oman asunnon jotta voisin lähteä pois...Ja saada elää omaa elämääni, vaikka yksin jos niin on tarkoitettu.
Niin olet olet rakastunut, sehän on tilanne, jossa järki on hävinnyt, et ajattele nyt mitään muuta. Kaikki tosiasiat ovat toissijaisia. Et tunne, etkä ymmärrää mitä olisi sitten arki hänen kanssaan kun pitää osata elää ja vastata siitä, että laskut maksetaan ajallaan, työssä käydään ja lapselle pitää riittää aikaa.
Nyt elät niiden kuuluisien "vaalenpunaisten lasien läpi". Kaikki tosiasiat ovat nyt kadoksissa.
Koeta riisua vaikka hetkeksi ne lasit ja vilkaista tosiasioit ja ensimmäisen lapsen kannalta, sitten näiden muiden asioiden kannalta, työ, arki.
Vieläkö lasit ovat yntä vaalenpunaiset. Ja sitten vielä se tärkein asia, miten tunnet tämän kumppanin taustaa.
Kuulun kerran erään tällaisen hurahtaneen ihmisen sanovan, että hän ajattele mitään ennakakoasentei eli ei kuuntle tästä ihmisestä sanottuja asioita.
Mutta uskon hänenkin jo pikkuhiljaa ajattevan, sillä elämä on miehelle viihde, hän ei välitä kenestäkään tippakaan, hänen elämänsä on yhtä lapsllista pintaliitoa, siinä ei ole kodilla mitään arvoa eikä sen asukkailla.
Lapseni on elämäni tärkein asia ja tulee myös aina olemaan ! ! Mikään eikä kukaan mene koskaan hänen ohitseen. Lapsi siis ykkönen, minä vasta toinen. Ja mitä tulee töissä käymiseen tai laskujen maksuun yms. olen aikuinen ja osaan huolehtia arjen asioista. Järkeni toimii ja tosiasiat eivät ole kadoksissa. En ole vielä rakastunut, vasta ihastunut. Tämä voi muuttua rakastumiseksi tai sitten ei, aika näyttää. Haluan vain päästä elämään omaa elämääni...